Eräs ystävä kyseli minulta Meksikon turvallisuustilanteesta. Vastatakseni hänelle ajauduin kertaamaan maan poliittista historia sekä turvallisuuden taustoja. Onnistuin kiteyttämään sen verran laajoja kokonaisuuksia tiivisti, että myöhemmin tajusin tästä kehkeytyvän kohtalaisen blogikirjoituksen. Meksikossa on alkanut uusi poliittinen aikakausi joulukuussa 2018, jota voi hyvin verrata sadan vuoden takaiseen vallankumoukseen ja jonka jälkeen myös turvallisuus on jatkuvasti parantunut. Tämä on asia mitä Suomen mediat eivät noteeraa riittävästi, vaikka narkouutisia kyllä aikanaan julkaistiin.

Jotta voi vastata johonkin niin monitahoiseen ja monimutkaiseen kuin kysymys turvallisuudesta täytyy luoda katse krooniseen demokratiavajeeseen. Ensinnäkin täytyy lähteä siitä, että 1800-luvulla maata hallitsi yksi presidentti 11 kertaa ja vuosina 1876−1911 maata hallitsi toinen mies diktaattorin elkein. 1800-luvulla Meksiko pääsi elämään demokratiassa kymmenisen vuotta 300 vuoden kolonialismin jälkeen. Meksikohan itsenäistyi 1821. Meksikon vallankumous 1910−1920 toi mukanaan valtavan sosiaalisen, poliittisen ja taloudellisen muutoksen sekä maailman edistyksellisemmän perustuin (1917), mutta demokratiaa se ei saanut luotua.

Maa vaurastui 1920-luvulta lähtien nopeasti ja vuosina 1934−1982 voidaan puhua Meksikon ihmeestä, kuten tuota viiden, kuuden prosentin vuosittaista talouskasvua kutsutaan. Lázaro Cárdenas del Río oli suurenmoinen presidentti, joka vuosina 1934−1940 vei loppuun vallankumouksen muun muassa panostamalla koulutukseen, tekemällä maareformin ja kansallistamalla öljyn ensimmäisenä maailmassa 1938. Meksikossa oli historian ja vallankumouksen perintönä vahva sääntö, että kukin presidentti olisi vallassa vain kuusi vuotta ja ettei kongressin ja senaatinkaan edustajia valittaisi uudelleen. Näin myös tapahtui, mutta hiljalleen PRI eli Institutionaalinen Vallankumouspuolue teki Meksikosta ”täydellisen diktatuurin”. Kaikki valta keskittyi yhdelle puolueelle, jonka arvot muuttuivat jatkuvasti kovemmiksi ja väärinkäytökset lisääntyivät.

Meksikon olympiavuonna 1968 hallitus tukahdutti opiskelijoiden mielenilmaukset väkivaltaisesti, autoritäärisesti ja verisesti Tlatelolcon torilla, jonne hyvin verinen ja julma espanjalaisvalloitus huipentui myös vuonna 1521. Kirjoitettiinpa Tlatelolcossa myös Meksikon aloitteesta ydinaseet Latinalaisessa Amerikassa kieltävä sopimus vuonna 1967, joka on edelleen voimassa. Voidaankin sanoa, että vuodesta 1968 alkoi taistelu demokratiasta. Vuoden 1985 historian tuhoisimman maanjäristyksen jälkeen PRI:n valta alkoi murentua ja vaikka todellinen ja uusi vasemmisto voitti vaalit 1988, tietokonejärjestelmä kaadettiin ja toteutettiin röyhkeä vaalivilppi.

Valtaan noussut PRI:n hallitus yksityisti ennennäkemättömällä tavalla ja vuosien 1994−1995 kriisi vain lisäsi tätä kehitystä entisestään. Vuonna 2000 uusi oikeistolainen (ongelma)puolue eli Kansallinen Toimintapuolue (PAN) voittaa presidentinvaalit, mutta muutosta se ei tuo mukanaan. PAN osoittautuu PRI:n kumppaniksi ja jatkeeksi. Silloisesta hallituksesta käsin tehdään vaalivilppi, jotta Andrés Manuel López Obrador ei voittaisi vaaleja vuonna 2006. Vilppiä oli jo edeltänyt yritys estää hänen ehdokkuutensa, jonka kansa torjui miljoonaluokan mielenilmauksin.

Väkisin valtaan noussut sarjassaan toinen PAN:in presidentti aloittaa heti joulukuussa 2006 niin sanotun huumesodan oikeuttaakseen valtansa. Nyt Yhdysvalloissa pidätettynä oleva hänen entinen turvallisuusministerinsä on paljastanut, että totuus oli toinen. Hallitus ei taistellut huumekartelleja vastaan kuin korkeintaan muodollisesti, koska todellisuudessa koko hallitus oli Sinaloan kartellin palveluksessa.

Vuoden 2012 vaalit PRI osti, kuten viime aikaiset kansallisen öljy-yhtiön entisen johtajan Emilio Lozoyan paljastukset todistavat. Sen seurauksena koettiin muun muassa vuoden 2024 Ayotzinapan opiskelijamurhat. Suora luisu vallan väärinkäytöksien takia vei maata yhä pahempaan kriisiin. Korruptio kasvoi kasvamistaan ja siitä tuli demokratian puutteen ohella toinen keskeinen ongelma.

Kansa kyllästyi ja heräsi sekä vaati muutosta ja päätepistettä pitkälle uusliberalismin kaudelle (1983-2018). 1.7.2018 koettiin lopulta demokratian riemuvoitto, kun maan oppositiota koko 2000-luvun johtanut, rehellisyydestään, kansanläheisyydestään ja suorapuheisuudestaan tunnettu vasemmistolainen Andrés Manuel López Obrador voitti presidentinvaalit niin valtavalla äänivyöryllä, ettei vaalivilpille jäänyt enää mitään sijaan. Tästä alkaa todellisen demokratian ja satojen muutosten kausi, jota elämme parhaillaan ja jota koronaviruskin on yrittänyt sotkea. Koskaan eivät ole mediat hyökänneet yhtä raivokkaasti presidenttiä vastaan (ehkä vain murhatun Francisco I. Maderon kaudella 1911-1913), mutta kansa seisoo horjumattomasti meidän kaikkien yhteisen presidentin takana, koska nyt parempi maa kaikille eikä vain harvoille on vihdoin mahdollinen. Presidentti hallituksineen työskentelee seitsemänä päivänä viikossa 16 tuntia päivittäin, jotta maa saadaan muutettua vuosien 2018 ja 2024 aikana.

Nyt kun Meksikon poliittinen historia on tiivistetty hyvin lyhyesti, voidaan katse luoda itse turvallisuuteen, joka on kärsinyt demokratian puutteesta, huonosta hallinnosta ja korruptiosta. Tämä toinen osa keskittyy väkivallan ilmiöön, sen taustoihin ja syihin. Vuosina 1983 ja 2018 Meksiko eli uusliberalismin aikakautta, jonka aikana yksityistettiin runsaasti julkista omaisuutta, ajettiin alas valtion toimivaltaa ja antauduttiin täysillä korruptiolle sekä ihan kaikelle muullekin ryöväämiselle sen eri muodoissaan. Kymmeniä yrityksiä yksityistettiin, valtiolle epäedullisia sopimuksia kirjoitettiin tahallaan ja valtio nähtiin vain välikapulana poliittikkojen, liikemiesten ja muun eliitin rikastumiseen. Niinpä kansa köyhtyi, kun maailman rikkaimpien ihmisten listalle nousi yhä useampi meksikolainen.

Unohdettu maaseutu autioitui ja maan sisäinen muuttoliike voimistui. 1990-luvulla muuttoliike Yhdysvaltoihin yltyi prosentuaalisesti samalle tasolle (8-10 %) kuin Suomesta Ruotsiin 1970-luvulla. Vuosittain noin 500 000 ihmistä lähti kokeilemaan onneaan Yhdysvaltoihin, joka aikanaan 1848 ryöväsi puolet Meksikon maa-alueesta Kaliforniasta Floridaan. Muita kanavia köyhyyden selättämiseen tai sietämiseen olivat epävirallisen katutalouden (keittiöistä kauppoihin ja kojuihin) kasvu ja rikollisuuden kasvu.

Meksikossa minimipalkka saapui 2010-luvulla sille tasolle, että se ohitti Intian ja Kiinan. Meksikosta siis löytyi maailman edullisin työvoima. Palkka riitti vielä 1980-luvussa elämiseen, mutta 2010-luvulla se oli menettänyt arvostaan noin 70 prosenttia, kun se nousu oli joka vuosi jäänyt inflaatiota pienemmäksi. Siksi nykyinen hallitus teki siihen heti 2019 aluksi 16 prosentin ja 2020 jälleen 20 prosentin korotukset.

Sosiaalisen epäoikeudenmukaisuuden kasvu on väkivallan ja rikollisuuden suurin taustasyy. PRI ja PAN antoivat korruption, väkivallan ja rikollisuuden kasvaa rauhassa. Siihen puuttumista enemmän heitä kiinnosti väkivallasta hyötyminen. Ilmiö lähti räjähtämään käsiin 2006 lähtien, kun niin sanottu huumesota julistettiin. Tuo sota on ollut pitkälti simulaatiota, rahanpesua ja rikollisten kanssa veljeilyä. Näin myös lypsettiin löysää rahaa omaan taskuun jenkkilöiden presidenteiltä ja huumekatellien pomoilta. Operaatioita tehtiin, kun hallitus halusi näyttää medioille olevansa ”lain ja oikeuden puolella”. Todellisuudessa se oli maassa eniten ihmisoikeuksia rikkova taho.

Pidätyksiä enemmän sitä kiinnosti oletettu rikollisten eli ei-ihmisten (fasistinen deshumanisaatio) tappaminen. Hallitus myös kidutti, raiskasi ja kiristi. Oikeasti hallitukselta ei löytynyt tahtoa, voimavaroja tai aitoa kiinnostusta rikollisuuden torjumiseen, olihan se itsekin vain röyhkeä ja välinpitämätön valkokaularikollisten lauma, joka ei välittänyt kuin omasta varallisuudestaan ja omista vallan väärinkäytöksistään. Meksikossahan poliitikot tienasivat eniten maailmassa ja olivat kauimpana kansasta. Samaan aikaan, kun poliitikot, rikolliset ja liikemiehet löysivät toinen toisensa varastaakseen julkisia varoja ja hyödyttääkseen toinen toisiaan, myös oikeusjärjestelmä kidnapattiin samaisen eliitin palvelukseen ja sen toimintakyky romahdutettiin.

Oman osansa rikollisuuteen tuo korruptio Yhdysvalloissa, sen harjoittama laiton ja laillinen asekauppa Meksikoon − sekaantuipa Barrack Obamakin erääseen epäonnistuneeseen, salaiseen ja Meksikon itsemääräämisoikeutta rikkoneeseen operaatioon, joka aiheutti kuolemia täällä nimeltään Fast and Furious. Niin ja tietysti Yhdysvallat on maailman suurin ja tuottoisin huumemarkkina, joka on tukenut huumerikollisuuden kasvua täällä, bisneksestähän siinä on kyse. Maasta tuli hetkellisesti jopa huumevaltio, koska maan ylin johto oli huumekartellien eikä julkisen turvallisuuden palveluksessa. Tämä on nyt jo todistettu jo mainitun entisen turvallisuusministerin Genaro García Lunan tapauksessa. Siis myös liittovaltion poliisi oli huumejengien kätyri.

Nyt tämä tilanne, kuten kaikki muukin politiikassa, on muuttunut täydellisesti. Laajat, ennennäkemättömät ja monialaiset sosiaaliset ohjelmat luovat hyvinvointivaltiota uudelleen (se kun oli olemassa jo aikanaan 1940-luvulta lähtien) kitkeäkseen rikollisuuden taustasyitä. Kukaanhan ei synny rikollisena, vaan olosuhteet tekevät hänestä sellaisen. Siinä missä presidenttiä vartioi ennen 8 000 sotilaan kaarti, oli koko liittovaltiolla oli käytössään vain 15 000 poliisia tässä suuressa kahden miljoonan neliömetrin (noin kuusi kertaa Suomi) maassa. Presidentti López Obrador puolitti palkkansa ja luopui hän presidentin turvajoukoista kokonaan. Aikaan saatiin perustuslain uudistus, joka mahdollisti puolustusvoimien ja merivoimien käyttämisen kansallisen turvallisuuden kysymyksissä. Samalla luotiin kokonaan uusi kansalliskaarti, johon kuuluu jo noin 100 000 miestä ja naista. Heidät on koulutettu muun muassa ihmisoikeuksia ja sukupuoliperspektiiviä painottaen. Muutos on jälleen kerran kuin yö ja päivä.

Nyt ei tehdä vain operaatioita, vaan maa on jaettu 266 alueeseen, joista noin 160:ssa toimii jo kansalliskaartin yksikkö. Näin läsnäolo on pysyvää. Koordinaatiota eri tahojen kuten osavaltioiden ja kuntien poliisien kanssa on lisätty. Presidentti johtaa joka arkipäivä aamukuudelta kansallista turvakomiteaa, joka panostaa jatkuvaan seurantaan ja koordinaatioon. Ennen yksi käsi ei tiennyt mitä toinen teki, mutta nyt kummatkin kädet toimivat yhdessä. Nyt tehdään yhteistyötä halki koko kauniin maan. Voimankäyttö ei ole enää ensisijainen ratkaisu. Väkivaltahan ei väkivallalla lopu. López Obrador on alusta loppuun humanisti ja rauhanmies eikä halua missään olosuhteissa rikkoa ihmisoikeuksia. Sen sijaan nyt panostetaan jo mainittujen tekiöiden ohella tiedusteluun ja seurantaan. Huumekartellien valta on vähenemään päin myös siksi, että niiden toimintakykyä pyritään heikentämään joko jäädyttämällä tai takavarikoimalla niiden hallussa olevaa omaisuutta.

Tulokset ovat olleet hyviä ja lupaavia, vaikka yli vuosikymmenen veristä taakkaa ei hetkessä muuteta. Kuten uusimmista heinäkuun tilastoista näkyy, 25 rikosten kategoriaa kaikkiaan 30:stä on laskussa ja keskimäärin yli 20 prosenttia. Muutenkin rikollisuus on aina ollut korkeintaan neljäs-viidesosaan maasta keskittyvää ja nykyisellään ongelmia on korkeintaan osassa kahdeksaa osavaltiota. Kaikkiaanhan täällä on pääkaupunki Ciudad de México ja 31 osavaltiota. Onpa olemassa myös pieni joukko osavaltioita kuten Campeche, Nayarit, Tlaxcala, Yucatán, ja niin edelleen, joissa rikollisuus on lähes olematonta. Pääkaupunki taas puolustaa paikkaansa suurkaupunkien joukossa ja on esimerkiksi New Yorkia ja Pariisia turvallisempi.

Meksiko on vauras OECD-maa, lähes maailman kymmenen suurimman talouden ja väestön joukossa, osa G-20-maita ja Latinalaisen Amerikan vaikutusvaltaisin maa yhdessä Brasilian kanssa, vaikka Meksiko voittaa jo viennissä ja investoinneissa kooltaan suuremman Brasiliankin. Meksikossa on myös maailmassa neljänneksi eniten biodiversiteettiä. Vastaavasti kulttuurien kirjo on valtava ja voidaan puhua 68 alkuperäiskansasta ja reilusti yli sadasta kielestä, kun mukaan otetaan kaikkien kielien eri muodot. Meksiko kuuluu maantieteellisesti Pohjois-Amerikkaan (vaikka moni ei sitä tiedä täällä eikä siellä) ja muodostaa Yhdysvaltojen ja Kanadan kanssa väestöltään maailman suurimman noin 500 miljoonan ihmisen vapaakauppa-alueen. Keskinäinen riippuvuus ja taloudellinen merkitys (hyvässä ja pahassa) on niin suuri, ettei yksikään näistä kolmesta maasta tulisi enää toimeen yksinään. Esimerkiksi Meksikon ja Yhdysvaltain keskinäinen kauppa rajalla (3 180 km) oli ennen koronaa miljoona dollaria minuutissa. Luonnollisesti Meksiko ja Yhdysvallat ovat toistensa suurimmat kauppakumppanit. Pointti on se, ettei Meksiko ole laisinkaan köyhä maa, sen vienti maailman suurimman talouden kanssa on jatkuvasti kasvussa ja jatkuvasti ylijäämäinen. Ongelma on vaurauden epätasainen jakaantuminen. Tutkimuksien mukaan pääkaupungissa elintaso on Ranskaa parempi, mutta eteläisessä Meksikossa on osavaltioita, joissa eletään kuin El Salvadorissa. Historiallisesti köyhempään vaikka luonnonvaroiltaan rikkaampaan eteläiseen Meksikoon ei investoitu juuri lainkaan viimeisen 40 vuoden aikana, mutta nyt sinne on rakenteilla suuria projekteja kuten viiden osavaltion halki turisteja, paikallisia ja rahtia palveleva Maya-juna ja Tehuantepecin kannaksen junayhteys, jonka avulla Aasian liikenne kytketään kahden sataman kautta Yhdysvaltojen itärannikkoon.

Niin ja mitä tulee turvallisuuden seurantaan niin se alkaa olla samanlainen kansalaisvelvollisuus ja yhteisvastuu täällä kuin sinilevän seuranta Suomessa, ja hyvä niin, koska meillä on vihdoin hallitus jonka kanssa yhdessä kansa voi saavuttaa kaikki haaveensa, alkaen juurikin turvallisuuden takaamisesta. Yli 20 kuukauden aikana Meksikon hallitus on toteuttanut lähes kaikki presidentin sata vaalilupausta, joka näyttää toteen sen, että muutos on mahdollinen. Pitkän mustan yön jälkeen, kirkas valo luo toivoa parammasta. Turvallisuuspolitiikka on mullistettu täysin. Julkista terveydenhoitoa ja koulutusta on vahvistettu monin keinoin. Esimerkiksi uusia julkisia yliopistoja on luotu jo 140. Työelämän palkkakehitys on käännetty ylöspäin ja työeläkeuudistus on alkamaisillaan. Korruptiota ja rankaisemattomuutta on kitketty alusta alkaen, mistä kertovat kymmenet tutkinnassa olevat ja jo ratkaistut tapaukset. Pelkästään öljyn salakuljetukseen puuttumisella on saavutettu tähän mennessä neljän miljardin euron säästöt. Oikeusjärjestelmää uudistetaan niin kuin monia muita julkisen vallan alueita, mukaan lukien tullijärjestelmä. Suuret projektit kuten uusi lentokenttä ja uusi öljynjalostamo tuovat valtion laajaan infrastruktuuriin kaivattua parannusta. Kansallisia öljy- ja sähköyhtiöitä on vahvistettu eikä niitä, vettä, mineraaleja tai mitään muutakaan luonnonvaraa pyritä yksityistämään. Sen sijaan uusia kansallisia yrityksiäkin on luotu muun muassa internetyhteyden viemiseen kaikille asukkaille ja lääkkeiden tasapuolisen korruptiosta vapaan jakelun takaamiseksi. Maaseutua tuetaan avustuksilla, jotta sen viljelijäyhteisöt voisivat paremmin. Onpa käynnissä myös yli miljoonan hehtaarin lajissaan maailman suurin metsänistutusohjelma, joka linkittyy laajempaan ekologisen viljelytavan kokonaisuuteen. Hyvinvointivaltiota on rakennettu takaamalla avustuksia reilusti yli 20 miljoonalle ihmiselle kalastajista yksinhuoltajiin, vammaisiin ja opiskelijoihin. Köyhimpien alueiden peruskoulua käyvät lapset saavat oman avustuksensa, mutta lukiotasolla avustus on universaali ja kohdistuu kaikkiin oppilaisiin. Myös yli kahdeksan miljoonaa yli 68-vuotiasta saa oman kansaneläkkeensä. Alkuperäiskansojen alueilla etu alkaa jo 65 ikävuodesta, joka on yksi osoitus kymmenistä positiivisen diskriminaation keinoista, joilla pahiten syrjittyä väestönosaa pyritään tukemaan uudella sosiaalisen oikeudenmukaisuuden aikakaudella. Uudet sosiaaliset oikeudet eli opiskelijoiden ja vammaisten avustukset sekä kansaneläkkeet on saatua vietyä perustuslakiin, jonka mukaan niiden rahoitus ei voi koskaan vähentyä edellisen vuoden tasosta. Tämä takaa niiden jatkuvan kehittymisen vuosittaisen inflaation ylittävällä tasolla.

Meksikolaisena kommunikaatio uuden hallituksen kanssa on jatkuvaa ja läheistä. Presidenttiä on helppo lähestyä, vaikka koronaviruksen olosuhteissa se ei olekaan fyysisesti mahdollista. Hän pitää joka arkiaamu pitkän tiedotustilaisuuden kansallispalatsissa, jossa lehtimiehet saavat esittää vapaasti kysymyksiä. Vihdoin myös lehdistön vapaus saapui Meksikoon, vaikka iso osa medioista ei tiedä mitä sillä tekisi, koska ne olivat tottuneet vastaanottamaan rahaa ja lahjuksia hallitukselta puhuakseen siitä pelkkää hyvää. Tämä kansallinen vääristynyt mediakenttä säteilee ulospäin ulkomaiseen mediaan suunnattuja virheellisiä uutisia eikä se ole lopettanut jatkuvia pandemian hoitoon keskittyvien valeuutisten tehtailua. Yksi muutoksen mahdollistanut tekijä olikin sosiaalisten medioiden rooli, sillä niiden voimin voitiin rikkoa medioiden manipulaatio, jolla pyrittiin säilyttämään korruptoituneet poliitikot vallassa. Siksi on luontevaa, että nykyisellään meksikolaiset seuraavat politiikkaa suoraan vaikkapa YouTuben kautta valtamedian uutislähetysten sijaan. Tänään 24.8. presidentti López Obrador julkaisi palvelussa videon, joka kuvastaa hyvin yhdessä minuutissa uutta ja vanhaa aikakautta. Siinä hän esittelee vanhan eliitin lentokonetta, joka oli kaikessa hulppeudessaan omaa luokkaansa eikä sellaista ollut edes Yhdysvaltojen presidentillä. Lentokone myydään pian, sillä López Obrador siirtyi heti presidentiksi tultuaan käyttämään tavallisia kaupallisia lentoja, ja siitä saatavat varat käytetään julkiseen terveydenhoitoon päätöksellä, joka tehtiin jo ennen koronakriisiä. Videolla presidentti mainostaa myös ikonisen korruptiosymbolin ympärille järjestettyjä kansallisen 250-vuotiaan kansallisen lottoyhtiön arpajaisia, joista saatavat varat suunnataan niin ikään julkiseen terveydenhoitoon:

https://www.youtube.com/watch?v=I3NlQ_Fn6dM