Katsoin Facebookissa tänään pätkän Michael Mooren dokumenttielokuvasta Where to Invade Next. Pätkässä käsiteltiin Suomen kouluja ja Moore ihmetteli lyhyitä koulupäiviä. Olen usein päivitellyt amerikkalaisille ystävilleni täkäläisiä pitkiä koulupäiviä. Esikoiseni on viisivuotiaasta asti käynyt koulua 6-7 tuntia päivässä, ensin montessorikoulussa ja nyt julkisessa nk. charter-koulussa (voin niistä kertoa toiste).
Koulupäivän aikana on kaksi välituntia. Toinen on aamupäivällä välipalan syömistä varten ja toinen vähän pidempi lounaan syömistä varten. Jos ja kun näillä tauoilla jää syömisen lisäksi aikaa, voi leikkiä ja juoksennella aidatulla asfalttipihalla ja leikkikentällä. Ruokatauot ovat ulkona, joten syödessään tulee oltua ulkona myös. Muita välitunteja ei 6-7 tuntisen päivän aikana ole (sulattele tätä tietoa ihan rauhassa hetki). Ne lapset, joiden vanhemmat ovat pidempään kuin kolmeen töissä jäävät usein iltapäiväkerhoihin ja he saattavat viettää aikaa koululla kahdeksasta kuuteen päivittäin.
Kun olen ihmetellyt koulupäivien pituutta, jotkut vanhemmat kysyvät, että miten he voisivat käydä töissä, jos lapsi olisi vain neljä tuntia koulussa? Koulu toimii myös päivähoitopaikkana.
Suomessahan lapsi voisi vain mennä avain kaulassa kotiin tai kaverille, mutta täällä lapset eivät yleisesti kävele yksin koulusta kotiin, ainakaan alakoulussa. Pitkä päivä on siis ainoa vaihtoehto, koska kaikilla ei ole varaa palkata lastenhoitajaa hakemaan tai viemään lapsia. Joillakin isovanhemmat auttavat, jos 6-7 tunnin päivä ei riitä. Lapset viedään ja haetaan koulusta yleensä autolla, sillä harva lapsi on lähikoulussaan (ainakaan meidän tuttavapiirissämme). Etsitään ”parempia” kouluja kuin se oma lähikoulu.
Jalkakäytäviäkään ei aina ole, joten vaikka koulu olisi suhteellisen lähelläkin, autolla mennään silti usein. Joissakin julkisissa kouluissa varmasti voidaan hyödyntää koulubussia, mutta sekään ei välttämättä ratkaisen työsskäyntiongelmaa, vaikka päivä olisikin lyhyempi, sillä vaikka mikään laki Kaliforniassa ei kiellä lapsen jättämistä yksin kotiin, se ei ole sosiaalisesti hyväksyttyä ja saatettaisiin katsoa lasten laiminlyönniksi. Tuttavani antoi kahdeksanvuotiaan lapsensa kävellä yksin muutaman korttelin matkan kirjastoon. Joku huolestunut kansalainen soitti poliisin. Näitä tarinoita riittää.
Koulupäivien lisäksi lomat aiheuttavat vanhemmille päänvaivaa. Koska lapsia ei jätetä yksin kotiin, loma koulusta tarkoittaa vanhemmille ylimääräistä lastenhoidon järjestämistä. Lapset viedään kokopäiväleireille tai palkataan lastenhoitaja vanhempien työpäivän ajaksi.
Rupean nyt tekemään töitä, että ehdin autojonoon hakemaan lasta koulusta kolmelta. Homma toimii niin, että viemme lapsen koulun portille aamulla autolla ja iltapäivällä haemme autolla samalta portilta. Saatan jonottaa autossa portille viitisentoistakin minuuttia, ennen kuin saan lapsen autoon ja sitten jonotamme portilta pois. Autojonotus on silti helpompaa kuin parkkipaikan etsintä.
PS. Nuorimmaiseni täytti hiljan viisi ja menee kindergarteniin (vastaisiko suomalaista esikoulua?) isoveljensä kouluun syksyllä. Saimme hänet puolipäiväiseen iltapäivä-kindergarteniin, mikä on aika mahtavaa!
PS2. Avasin muuten blogille oman Facebook-sivun. Postaan sinne linkit uusiin kirjeisiini ja laitan joskus sinne suoraan lyhyempiä postikorttimaisempia tuokiokuvia.