Hei vaan,

sunnuntaina heräsimme ikävään uutiseen Orlandosta. Oli tapahtunut Yhdysvaltain historian pahin joukkoampuminen. Lapsia haluaisi suojella tällaisilta uutisilta, emmekä katsoneetkaan aiheesta mitään televisiouutisia tai velloneet uutisen käsittelyssä. Kävin keskusteluja ystävien kanssa – he eivät aikoneet kertoa lapsilleen, he halusivat suojella pieniä tällaiselta pahuudelta vielä. Olen samaa mieltä, mieluiten en kertoisi tällaisista uutisista lapsille mitään.

Koulussa lapset kuitenkin puhuisivat tapauksesta. Lapset saattaisivat kuulla muiden aikuisten puhuvan uutisesta missä tahansa, nähdä uutisia televisiosta ravintoloissa tai toisten lasten kotona, kuulla siitä radiosta kaverin vanhemman auton kyydissä. He väistämättä kuulisivat uutisesta jossain, joten päätimme kertoa heille ensin, jotta me voisimme valita, millä sanoin he kuulevat tapauksesta ensimmäistä kertaa. Ja että voisimme olla paikalla vastaamassa heidän kysymyksiinsä ja kuuntelemassa, millaisia tunteita se heissä herättää.

Kun Sandy Hookin koulussa ammuttiin muutama vuosi sitten, halusimme suojella pientä koululaistamme uutiselta, emmekä kertoneet siitä hänelle. Muutamaa viikkoa myöhemmin hän alkoi nähdä painajaisia siitä, että hänen koulullaan ammuttiin lapsia. Hän oli kuullut tapauksesta koulussa ja se oli ollut niin pelottavaa, että hän oli haudannut sen mieleensä eikä puhunut siitä kotona. Emme tienneet, että hän tietää koko jutusta mitään ennen kuin painajaiset alkoivat.

Kun lapset kuulevat tällaisista pelottavista uutisista kavereiltaan, ongelma on myös, että lapset saattavat paisutella asioita, heillä ei välttämättä ole kaikki faktat oikein ja hekin itse prosessoivat pelottavaa uutista. He kertovat sitä omien pelkojensa näkökulmasta. Joku kertoo yhdelle, hän kertoo sen eteenpäin ja rikkinäinen puhelin -ketju on valmis.

Olemme siksi alkaneet kertoa lapsille tällaista uutisista, joista he varmasti kuulisivat muualta. Valitsemme rauhallisen hetken ja ikään sopivalla tavalla kerromme uutisesta. Kerromme totuuden, mutta ei liikaa yksityiskohtia. Kerromme, kuinka poliisi ja sairaalat auttoivat ihmisiä. Kyselemme, kuuntelemme. Vakuutamme, että me teemme kaikkemme pitääksemme lapset turvassa ja että he ovat rakastettuja.

Kysyin koulun jälkeen eilen vanhemmalta lapseltani, jolla on koulua vielä tämä viikko, olivatko muut lapset puhuneet tapauksesta koulussa. Olivat he.