Kesällä pohdin vasemmistoliiton tulevaisuudesta ja koostin ajatuksiani aiheesta. Edellisessä kirjoituksessani käsittelin tulevia kuntavaaleja. Tässä kirjoituksessa pohdin yhteyttä jäsenistöön.
Viime aikoina asiantuntijoiden mukaan suomalainen poliittinen järjestelmä on muuttunut. Muutos koskee poliittisen päätöksenteon nopeutumista ja lainsäädäntömäärän kasvua.Tämän muutoksen seurauksena vastuu ja valta on siirtynyt aikaisempaa enemmän puolueorganisaatioista eduskunta- ja ministeriryhmiin. Muutos koskee kaikkia puolueita. Vasemmistoliitto ei tee tästä poikkeusta, koska puolue toimii aivan samassa poliittisessa ympäristössä kuin muutkin puolueet. Etenkin hallituspuolueilla vastuu ja valta ovat taipuvaisia keskittymään helposti ministeriryhmiin. Tämä muun muassa oli yksi niistä aiheista, joista Sipilän hallitusta kritisoitiin. (https://yle.fi/uutiset/3-9834415) Toisaalta samaan aikaan joiltain osin voidaan todeta vallan myös siirtyneen aikaisempaa enemmän puolueisiin. Tämä johtuu puolueiden aikaisempaa vahvemmasta asemasta hallituksen muodostamisessa. Se oli aikaisemmin presidenttivaltaisempaa, kuten mm. Lauri Karvonen toteaa kirjassa “Poliittinen valta Suomessa” (Vastapaino, 2017).
Muutos sisältää riskin vasemmistoliitolle. Puolue elää siitä, että sillä on ollut viime aikoina hyvä yhteys jäsenistöön ja kannattajiinsa. Esimerkiksi Rinteen hallitusta muodostettaessa annoimme onnistuneesti jäsenille mahdollisuuden ottaa kantaa hallitusohjelmaan ja hallituksen muodostamiseen.
Tämänkaltaiset toimenpiteet antavat ihmisille hyviä syitä kuulua puolueeseen. On tärkeää, että myös hallituksessa ollessa tämän yhteyden ylläpitoon panostetaan. Jäsenistöä ja kannattajia pitää kuulla, heidän kanssa tulee käydä keskustelua ja äänestäjillä täytyy olla tunne, että heidän mielipiteillään on merkitystä. Tämä edellyttää myös meiltä jäseniltä itseltämme aktiivista keskinäistä rakentavassa hengessä käytyä keskustelua. Jäsenillä on säilyttävä se tunne, että on olemassa syitä kuulua puolueeseen ja heidän kannattaa kuulua vasemmistoliittoon. Tämä tunne syntyy siitä, että voi kokea vaikuttavansa asioihin. Se taas mahdollistaa jäsenmäärän kasvun ja uudistumisen, mikä osaltaan edistää kannatuksen kasvua.
Kun puolue meni viimeksi hallitukseen (Kataisen hallitus), jäsenmäärän kasvu pysähtyi ja se jopa laski hieman. Nyt vastaava on pyrittävä välttämään kaikin mahdollisin keinoin. Vasemmistoliitolle on aivan ydinkysymys ymmärtää ja tietää, millaista politiikkaa kannattajat ja potentiaaliset äänestäjät meiltä odottavat. Tämä edellyttää sekä aktiivista vuoropuhelua että tutkitun tiedon hyödyntämistä.
Vihreiden entinen puoluesihteeri Lasse Miettinen on todennut, että yhteyden parantaminen ja palauttaminen äänestäjiin oli yksi merkittävimpiä taustatekijöitä siinä, kun he onnistuivat nostamaan vuosituhannen alussa noin 8%:n tasolla olleen kannatukseen yli 10%:iin ja gallupeissa jopa 15% tasolle. Kevään eduskuntavaaleissa vihreiden kannatus oli 11,5%.
Poliittisen päätöksenteon nopeutuminen hankaloittaa poliittisista aiheista keskustelua kansalaisten kanssa. Poliittinen ohjelmatyö kuitenkin tarjoaa oivan tilaisuuden keskustella ja pohtia sitä, millaista politiikkaa me vasemmistoliitossa haluamme tulevaisuudessa tehdä. Millaista tulevaisuuden maailmaa vasemmistoliitto ja sen kannattajat odotamme tulevilta vuosikymmeniltä?
Mikäli marraskuun puoluekokouksessa päätämme aloittaa uuden periaateohjelman valmistelun, kannattaa se hyödyntää lähes ainutlaatuisena tilaisuutena käydä tätä keskustelua ja yhteistä pohdintaa. Periaateohjelmaan on kirjoitettuna auki puolueen politiikan ydin, sen arvomaailma ja periaatteet.
Edellinen periaateohjelma valmisteltiin talvella 2006–2007. Tämä tarkoittaa sitä, että yli puolet puolueen nykyisistä jäsenistä ei ole voinut osallistua puolueen ideologian ytimen ja periaatteiden muodostamiseen. Puolueen jäsenet ovat keskivertoa kansalaista paremmin perillä maailman tilasta ja muutoksesta. Ja he ovat kiinnostuneempia heitä ympäröivästä yhteiskunnasta.
Periaateohjelman valmistelussa meillä on harvoin toistuva mahdollisuus saattaa jäsenistömme yhteen keskustelemaan arvomaailmamme ydinkysymyksiä.Tällöin voimme saattaa niin kokeneemmat kuin tuoreemmat toimijat yhdessä pohtimaan, millaisen periaateohjelman haluamme, mikä on politiikkamme ja arvojemme ydin 2020–2030-luvuilla? Näin voimme hyödyntää meidän kaikkien monipuolista ymmärrystä ja kokemusta yhteiskunnasta, maailman tilasta, sen tulevaisuudesta ja poliittisesta toimintakentästä. Katse on suunnattava tulevaisuuteen, koska tulevaisuus luodaan tänään.