Tasavallan presidentin kesäasunnolla Naantalissa käytiin alkuviikosta niin sanotut Kultaranta-keskustelut, johon suomalainen eliitti kokoontui jälleen kerran toteamaan sen, kuinka huonosti meillä menee.
Myös tässä eliitin herätyskokouksessa kuultiin hokemat siitä, miten Suomella on nyt edessään kipeitä ratkaisuja ja tuskallisia leikkauksia, koska ”talous pitää saada kuntoon”. Samalla – kuten aina – sivuutettiin se, kenen talous pannaan kuntoon ja kenelle tehdään kipeää. Osallistujista vain kansanedustajat Erkki Tuomioja (sd.) ja Li Andersson (vas.) yrittivät hiukan sanoa vastaan.
On omituista, että Suomen poliittiseen kulttuuriin on hiipinyt jonkinlainen kipeän tekemisen ja toisten satuttamisen kulttuuri. Miksi Juha Sipilän (kesk.) hallitus on erityisen viehtynyt tällaiseen sadismiin? Vai onko keppi masokistin porkkana, kuten Kultarannassa sanailtiin?
Tavallisilta työntekijöiltä ja palveluiden otetaan samalla, kun rikkaat yritysjohtajat järjestävät keskuudessaan armeliaisuuskeräyksen, jossa muutamat heistä lupaavat ropoja hyväntekeväisyyteen – jos lupaavat.
Suomesta tehdään nyt kaleeria, jossa tavalliset ihmiset soutavat ja yhteiskunnan hyväosaiset lyövät rumpua.
Ehkä hallituksen kannattaisi kuunnella edes arkkipiispa Kari Mäkistä. Hänen mielestään yhteiskunnan hyväosaisten pitäisi maksaa isompi osuus yhteisestä kuormasta ja siihen paras keino on verotus.
* * *
Kansanvallan vainioilla käy nyt ankara halla. Se tarkoittaa sitä, että myös kunnissa ja myös Vantaalla pannaan pian leipään petäjäistä.
Ensinnäkin hallitus aikoo leikata kunnilta rahaa yli miljardi euroa samalla, kun niiden tehtävissä pannaan toimeen laajat harvennus- ja avohakkuut. Kunnilla on varmasti turhiakin töitä. Erilaista solarium-valvontaa ja muuta joutavaa byrokratiaa on varmasti vara karsia.
Mutta jos mennään miljardiluokan saneerauksiin, silloin puututaan suoraan hyvinvointivaltion rakenteisiin.
Erityisesti hallitus iskee lapsiin, kun kouluilta ja lapsilta otetaan pois. Subjektiivisen päivähoito-oikeuden heikentäminen tarkoittaa sitä, että jatkossa vantaalaisillakin hiekkalaatikoilla jotkut lapsista joutuvat sanomaan: minä en saa tulla tarhaan, kun isillä ja äidillä ei ole töitä.
Samalla, kun kuntien palveluita leikataan, on hallitus valmis ottamaan kuntalaisia jaloista kiinni ja ravistelemaan heidän taskuistaan viimeisetkin sentit. Taskujen nurin kääntäminen tulee mahdolliseksi, kun kunnille annetaan valta nostaa kuntien maksuja 160 miljoonalla eurolla. Siinä on maksutaakkaa sairaille, vanhuksille, vammaisille ja kotipalveluita tarvitseville lapsiperheille.
* * *
Suomen ongelma ei ole se, että meillä on liian hyvät julkiset palvelut. Ongelma on se, että Suomi ottaa velkaa pitääkseen yllä työttömyyttä. Se, että sadat tuhannet käsiparit ovat toimettomina, syö valtion ja kuntien veropohjaa.
Esimerkiksi Vantaalla tuhat työtöntä maksaa kaupungille menetettyinä verotuloina ja lisääntyneinä menoina noin 4-5 miljoona euroa.
Vasemmistoliiton linja ei ole se, että pannaan vaan kaikki menemään ja velkaa päälle.
Kyse on siitä, pystytäänkö julkinen talous tasapainottomaan yksinomaan leikkauksilla. Kun ryhdytään leikkaamaan, saadaan pian uutta leikattavaa. Vain sitä kautta, että ihmisille saadaan työtä, saadaan kansantalouden palkkasumma kasvuun, mistä puolestaan tulee lisää verotuloja. Siksi Suomi tarvitsee ennen muuta T-vitamiinia eli työtä – ei yhteiskunnan raajojen leikkaamista ja amputointia.
Pari sanaa on vielä sanottava hallituksen kaupunkipolitiikasta. Siihen on otettu perspektiivi maaseudulta. Pääkaupunkiseudun ongelmat – ja yritykset niitä ratkaista – on hallitusohjelmassa sivuutettu kokonaan.
ARA – asuntojen myöntämisessä otetaan käyttöön tulorajat. Näin köyhiä halutaan yhä enemmän pakata asumaan samoihin taloihin.
Joukkoliikenteeseen ei luvata panostaa, kirjaukset kaupunkien eheydestä tai yhdyskuntarakenteen tehokkuudesta puuttuvat. Eikä kasvukeskusten kohtuuhintaisesta asumisesta ei ole mitään mainintaa. Samalla heiveröinen yritys puuttua näihin ongelmiin esimerkiksi metropolihallinnon kautta, on tapettu ja kuopattu.
Hallituksen politiikka huutaa vaihtoehtoja. Iso kysymys on, kykeneekö vasemmisto nyt tuomaan niitä pöytään.