Oikeistolaisen politiikan ytimessä on aina jonkinlainen (epä)pyhä kolminaisuus.
Yhdessä kulmassa ovat julkisten menojen leikkaukset, jotta palkka- ja (aivan erityisesti) pääomaveroja voidaan alentaa. Toisaalta on valtion omaisuuden yksityistäminen ja kolmanneksi tavallisten ihmisten suojaksi tehtyjen sääntöjen purkaminen.
Juha Sipilän hallituksella tämä kolmiyhteys on ollut rikkomaton. Lasten ja nuorten tulevaisuudesta se on ottanut massiivisilla koulutuksen ja varhaiskasvatuksen leikkauksilla. Samalla pienimpien sosiaalietuuksien taso on jäädytetty niin, että kaikkein köyhimmät ovat köyhtyneet.
Näin hallitus on voinut keventää verotusta – myös hyvätuloisilla – noin puolentoista miljardin euron verran. Juuri näin luodaan kuuluisaa kestävyysvajetta.
Bisneksen tekeminen julkisella omaisuudella taas kulkee koodinimillä ”tase töihin”, raideliikenteen vapauttaminen kilpailulle, sote tai kasvupalvelu-uudistus. Tähän tarkoitukseen on luotu myös pääministerin oma erikoisrahasto ja omistajaohjauksen musta kassa nimeltä valtion kehitysyhtiö Vake.
Sääntöjen purkamisella taas on luotu edellytykset alkoholihaittojen lisääntymiseen, taksipalveluiden laadun heikkenemiseen sekä palkansaajien työsuhdeturvan murentamiseen.
Sipilän hallitukselle sääntelyn keventäminen (”norminpurkutalkoot”) tarkoittaa ainoastaan yritysten vapauksien lisäämistä. Sitä vastoin työttömien kiusaksi kehitellään jatkuvasti uusia sääntöjä ja pakkoja, joilla heitä holhotaan. Noudattamatta jättämisestä rangaistaan, mutta noudattaminenkin voi johtaa mielivaltaisiin lopputuloksiin.
Tältä pohjalta lähtee myös valtiovarainministeri Petteri Orpon budjettiesitys, vaikka omia, uusia avauksia siinä ei olekaan.
Kyseessä on puhdasoppinen vaalibudjetti. Kokoomuslaisille se ei välttämättä tarkoita lisää määrärahoja erilaisiin tarkoituksiin. Päinvastoin heille kelpaa, että menokuri on tiukka ja tuloveroja alennetaan. ”Me emme lupaile turhia. Me teemme vain päätöksiä, jotka ovat ikäviä, mutta välttämättömiä.” Ikäviä ne ovat tosin muille kuin heille itselleen.
Ministeri Orpo sanoi infossaan, että ”veroaste on ollut yksi hallituksen talouspolitiikan keskeisiä tavoitteita ja nimenomaan sen kokonaisveroasteen laskeminen päätösperusteisesti”. Hänen mielestään tästä pitäisi mennä vielä alaspäin.
Orpo väittää myös, että ”kokonaisveroaste on yksi keskeisiä mittareita, jotka kertovat talouden dynamiikasta”. Tällaista yhteyttä ei ole.
Vaikkapa vain Tanskassa bruttoveroaste on korkeampi, Ruotsissa suunnilleen sama ja Itävallassa hiukan pienempi. Onko joku kuullut, että Tanska, Ruotsi ja Itävalta olisivat jotenkin erityisen pysähtyneitä ja pahoinvoivia maita, joissa kansat vain huokaavat verovoudin ruoskan alla?
Lisäksi pitää katsoa nettoveroastetta. Se saadaan, kun maksetuista veroista vähennetään se, kuinka paljon niillä maksetaan tulonsiirtoja. Nettoveroasteessa Suomi on samassa sarjassa Viron ja Unkarin – ei muiden Pohjoismaiden – kanssa.
On oikeistolainen harha, että verot estävät talouden dynamiikkaa ja katoavat jonnekin mustaan aukkoon, pois minulta ”muille”. Suomessa veroilla saa yleensä hyvän vastineen koulutuksen, sosiaali- ja terveyspalveluiden, lapsilisien, sosiaaliturvan, teiden, oikeuslaitoksen, poliisin ja ympäristönsuojelun muodossa. Näistä hyötyvät kaikki – jo ennen kuin on ehtinyt tienata palkallaan ensimmäistäkään euroa.
Muuten kokoomuksen vaalibudjetissa hirtehishuumoria edustavat pikkuruiset panostukset varhaiskasvatukseen ja ammattikoulutukseen. Satojen miljoonien leikkauksilla tehtyä tuhoa ei voi paikata 25 miljoonalla. Kun repii toiselta käden irti, laastarista ei ole enää paljon apua.
Sama pätee siihen, kun Orpo sanoo hallituksen nyt panostavan eriarvoisuuden vähentämiseen 30 miljoonaa. Juuri eriarvoisuuden lisääminen on ollut Sipilän hallituksen todellinen kärkihanke. Siinä se on kieltämättä onnistunutkin.
Lisäksi hallituksen jättimäiseen Kankkulan kaivoon, sote-uudistukseen, upotetaan 213 miljoonaa euroa lisää. Summa on kolossaalinen ottaen huomioon, että kyse on luomuksesta, jota ei ole ja tuskin tulee. Yhtään sotea koskevaa lakia ei ole vieläkään hyväksytty.
Nyt kun Suomen talous on kasvussa, pitäisi valtion panostaa tuntuvasti työllisyyteen, perua koulutusleikkaukset ja purkaa pienempien sosiaaliturvaetuuksien jäädytys.
Siihen tarvitaan kuitenkin jo eduskuntavaalit ja uusi hallitus.