Kunnallispolitiikan ruisleipää purressa pääsee usein kosketuksiin sen kanssa, miten valtakunnan herrojen päätökset käytännössä vaikuttavat ihmisten elämään.
Vantaan sosiaali- ja terveyslautakunta päätti eilen korottaa toimialan maksuja niin paljon kuin laki sallii. Maksut nousevat näin muun muassa terveyskeskuksissa, lapsiperheiden kotipalvelussa, päihdehuollossa sekä vanhusten ja vammaisten palveluissa.
Palkkatyössä olevalla ihmiselle korotukset eivät ole suuria, mutta he ovatkin usein työterveyshuollon piirissä. Pienituloisille työttömille, eläkeläisille tai vanhempainvapailla oleville summat kuitenkin tuntuvat, varsinkin jos sairastaa paljon.
Lisäksi maksuja hilattiin ylös niin paljon kuin laki sallii. Tämä on kuulemma Vantaalla ”ollut tapana”.
Lautakunnassa vain meikäläinen Vasemmistoliiton ainoana edustajana oli esitystä vastaan. Siksi vastaehdotus ei mennyt edes äänestykseen.
Köyhille ja kipeille ei löytynyt ystäviä sosialidemokraateista, vihreistä tai pienen ihmisen asialla mielellään ratsastavista perussuomalaisista. Tosipaikassa perussuomalaiset ovat pelkkää tyhjien tynnyrien kolinaa. Sellaiseen kyllästyy. Tämä näkyy jo gallupeissa, jotka kertovat, että SMP:n kolmas nousu alkaa hiljalleen taittua.
Myös kokoomuksen asenne on mielenkiintoinen. Puolue on Vantaan valtuustossa ja valtakunnallisesti vastustanut jyrkästi veronkorotuksia, koska ne syövät ihmisten ostovoimaa. Nyt pöydällä oli päätös, jolla syödään nimenomaan pienituloisten ostovoimaa. Tässä kokoomus ei nähnyt mitään ongelmaa.
Vantaan maksukorotusten nimenomainen peruste oli se, että hallitus leikkaa kunnilta valtionosuuksia 40 miljoonalla eurolla. Vantaalle tämä iskee noin 2,5 miljoonan verran. Maksukorotuksilla kerättäisiin suunnilleen 200 000 euroa. Näin sairaiden taskut kääntämällä ei saada kokoon edes kymmenesosaa hallituksen leikkauksista.
Summa on muuten suunnilleen sama, joka menee pian valittavan apulaiskaupunginjohtajan palkkaukseen. Sen paikan Vantaan valtapuolueet – sosialidemokraatit ja kokoomus – ovat sopineet perussuomalaisille.
Nykyisessä taloustilanteessa, jossa työttömyys kasvaa ja ihmisten toimeentulovaikeudet jatkuvasti lisääntyvät, sosiaali- ja terveyspalveluiden maksujen korotukset ovat kovaa, epäsosiaalista politiikkaa.
Tämä näyttääkin olevan Suomessa hyvinvoinnin nipistämisen kaava: hallitus leikkaa, kunnat panevat täytäntöön ja pienituloiset maksavat.