Vielä pitää jaksaa vähän aikaa. Kovin kauan ei valtakunnan sote-rypistys voi enää jatkua. Ilmassa ovat kaikki lopullisen romahduksen merkit. Jäljellä on enää pääministeri Juha Sipilän ja valtiovarainministeri Petteri Orpon virallinen – mutta katteeton – optimismi.

Ilta-Sanomien haastattelussa 2.6.2018 Orpo lainaa Tuntemattoman sotilaan kapteeni Kaarnaa: eiköhän mennä tämän suon yli niin, että heilahtaa. Se onkin hyvä vertaus. Pystypäin tuleen kävellyt Kaarna kaatui jo ensimmäisessä taistelussa. Ehkä tämä oli sote-veteraanin iltahuuto: ”Askel jo uupunut on, lapset ja lastemme lapset, teidän nyt vuoronne on.”

Oikeasti Orpo on asettanut sanansa sellaiseen asentoon, että kokoomukselle perääntyminen sote- ja maakuntauudistuksesta on täysin mahdollista. Jos puolue nyt luopuu koko hommasta, se hirttää itsensä korkeintaan ilmapalloon. Siinä ei kaula katkea.

Virkansa puolesta sotea puolustaville ei ole enää muuta argumenttia kuin se, että hanke on raahattava loppuun vaikka väkisin. Niin pitkään on jo yritetty.

Eduskunnan perustuslakivaliokunnan lausunto kaivoi kuitenkin koko hankkeen entistä syvemmälle kuoppaan, johon se joudutaan joka tapauksessa hautaamaan.

Ensinnäkin ongelma on se hirvittävä hätäily, joka esitystä on vaivannut. Lausunnossa sanotaan:

”Perustuslakivaliokunta päätyy kokonaisarviossaan siihen, että ehdotettua uudistusta ei ole hallituksen esittämässä muodossa mahdollista toteuttaa hallitusti suunnitellussa aikataulussa niin, että perustuslain 19 §:n 3 momentissa turvatut oikeudet eivät vaarantuisi.”

Pykälän mukaan julkisen vallan on turvattava jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä. Näitä oikeuksia hallitus on siis kiireellään polkemassa.

Lisäksi valiokunta katsoo, että maakunnat ovat saamassa liian vähän rahaa. ”Täten arvioituna näistä tekijöistä syntyy paineita palvelutason laskuun, palveluiden saatavuuden heikkenemiseen tai asiakasmaksujen nostamiseen.” Näinkö hallitus luo ratkaisuja ongelmiin, joihin kuuluvat liian korkea palvelutaso, liian hyvä saatavuus ja liian matalat asiakasmaksut?

Vastoinkäymisistä ehkä suurin liittyy Euroopan unioniin. Jäsenmailleen EU tuottaa jatkuvasti markkinapakkoja, joiden päämäärä on julkisten palveluiden markkinaehtoistaminen ja mielellään yksityistäminen. Perustuslakivaliokunta huomauttaakin, että ”valinnanvapausjärjestelmään voi ainakin periaatteessa sisältyä säännösten vastaista ei-ennakkoilmoitettua valtiontukea”.

Brysselin harvainvallalle ei tietenkään kuulu, miten Suomi järjestää sosiaali- ja terveysasiansa. Tässä nimenomaisessa tapauksessa EU-säännökset ovat kuitenkin tosiasia. Muuten soten sisään jää miina, joka voi räjäyttää koko uudistuksen.

Ongelman ytimessä on tilanne, jossa kilpailevat yritykset haastavat Suomen järjestelmän oikeuteen, koska se sisältää kiellettyjä valtiontukia. Perustuslain tulkitsijoiden mukaan näin koko systeemiä tutkittaisiin jälkikäteen. Se tarkoittaa mahdollisten valtion tukien takaisin perintää tai koko rakennelman perusteiden uusimista.

Kaiken ryöpytyksen päälle tulee vielä yksi moite, jota vähemmän on julkisuudessa puitu. Pitkin Suomea maakuntahallintoa ja yksityisten yritysten rynnäkköä on valmisteltu jo pitkään. Uudellamaalla touhuun on värvätty yli sadan hengen suuruinen virkamieskomppania.

Perustuslakivaliokunnan mukaan näin on tehty ”ennen kuin maakuntauudistusta on hyväksytty eduskunnassa ja ennen kuin perustuslakivaliokunta on lausunut lopullisen käsityksensä uuden hallintomallin perustuslainmukaisuudesta”.

Näin virkamiehet on etukäteen laitettu panemaan täytäntöön lakia, jota ei ole – eikä ehkä tule. Samalla he ovat valmistelleet järjestelmää, joka on ristiriidassa perustuslain kanssa. Tämä on väärin paitsi kansanvallan kannalta, myös mahdollisesti laitonta.

Erityisesti perustuslakivaliokunta haukkuu niin sanotun pilotoinnin, jossa kokeillaan valinnanvapautta, asiakasseteliä ja henkilökohtaista budjetointia. Hallitus ei voi näin asettaa eduskuntaa ja perustuslain valvontaa tapahtuneiden tosiasioiden eteen, kansan valitsemat edustajat lausuvat.

Yhteensä hallituksen sote-esityksessä on 14 kohtaa, jotka ovat ristiriidassa perustuslain kanssa. Se ei ole vähän.