Pidin vappupuheen Vantaan Vasemmistoliiton vappujuhlassa 1.5.2023 Tikkurilassa kaupungintalon edustalla. Näin se suunnilleen meni:
Politiikan alkuvuosi on Suomessa ollut vilkas. Eduskuntavaalit ovat takana ja hallitusneuvottelut käynnissä. Kansa on puhunut, mutta pulinaa pitää jatkaa.
Virta vie nyt kohti kovaa oikeiston ja radikaalioikeiston hallitusta, kun hallitustunnustelut alkavat kokoomuksen, perussuomalaisten, RKP:n ja kristillisdemokraattien kesken.
Odotettavissa voi olla pahaa jälkeä. Mikäli kokoomus ja perussuomalaiset pitävät edes osan vaalilupauksistaan, on suomalaiseen hyvinvointivaltioon luvassa rajuja avo- ja harvennushakkuita. Sosiaaliturvassa ja julkisissa palveluissa se tarkoittaa säästämistä, leikkaamista, supistamista, heikentämistä, tehostamista, harventamista, sulkemista, lakkauttamista, pienentämistä ja pois ottamista.
Jos kokoomus ja perussuomalaiset saavat hallituksen apupuolueineen kokoon, se taluttaa suomalaisen hyvinvointivaltion sinimustaan yöhön.
Hallituksen pääpuolue on valtiovarainministeriö
Tulevan hallituksen tärkein puolue ei silti ole kokoomus tai perussuomalaiset. Se on valtiovarainministeriö. Se vetää nyt talouspolitiikan perusuraa. Hallitustunnustelija Petteri Orpon keskeinen kysymys puolueille oli, sitoutuvatko ne valtiovarainministeriön virkatyönä esittämään julkisen talouden tasapainottamisen mittaluokkaan.
Valtiovarainministeriö vaatii, että julkista taloutta sopeutetaan jopa kuudella miljardilla eurolla tällä vaalikaudella ja vielä kolmella miljardilla sen päälle seuraavalla. Kyse ei olisi enää hyvinvointivaltion saneerauksesta. Nyt mennään jo purkamisen ja hajottamisen puolelle. Vauriot olisivat syviä ja pysyviä.
Tämä selviää niistä keinoista, joilla ministeriö katsoo, että julkista taloutta on syytä sopeuttaa. Se lista on pitkä.
Ministeriö esittää indeksitarkistusten jäädyttämistä, työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksujen vähennyskelpoisuuden lakkauttamista sekä matkakulu- ja työtulovähennysten heikentämistä.
Jos perussuomalaiset tulevat hallitukseen, kaikilla on lupa odottaa, että polttoaineen hinta laskee nopeasti. Autojakin saa taas pitää tyhjäkäynnillä. Puolueen äänestäjät voivat silti pettyä, sillä valtiovarainministeriö ehdottaa, että liikenne- ja lämmityspolttoaineiden sekä sähkön verotusta korotetaan. Samalla auto- ja ajoneuvoveroja korotettaisiin.
Edes vainajat eivät säästyisi leikkauksilta, sillä ministeriö haluaa viedä pois jopa ruumisautojen verohelpotukset.
Erityisesti valtiovarainministeriön tulilinjalla on silti sosiaaliturva. Siksi se ehdottaa, että opiskelijoiden ja eläkkeensaajien asumistukea heikennetään. Työttömien toimeentuloa murennettaisiin kiristämällä työssäoloehtoja, kurittamalla ikääntyneitä työttömiä ja työkyvyttömyyseläkeläisiä, poistamalla työttömyysturvan lapsikorotukset ja suojaosat, lisäämällä omavastuita ja luopumalla vuorotteluvapaajärjestelmästä.
Edelleen ministeriö käy köyhien lapsiperheiden kimppuun esittämällä luopumista lapsilisien yksinhuoltaja- ja sisarkorotuksista ja luopumalla perhevapaakorvauksista.
Vahingollisinta on kuitenkin se, että ministeriö tahtoo tehdä säästöjä lasten, nuorten ja tulevien polvien vahingoksi leikkaamalla koulutuksesta sekä oppimisen edellytyksistä.
Se tapahtuisi massiivisilla leikkauksilla opintotukeen, lukukausimaksujen käyttöönotolla, ammatillisen koulutuksen heikentämisellä ja lyhentämisellä ja päivähoitomaksujen nostamisella.
Leikkurilta eivät säästyisi myöskään sosiaali- ja terveyspalvelut. Vanhusten hoiva-asumisessa voitaisiin korottaa asiakasmaksuja, luopua kauan taistellusta 0,7 henkilöstömitoituksesta, hoitotakuuta heikentää ja näin edelleen pidentää hoitojonoja.
Tällaiset säästöt tulevat todella kalliiksi.
Hyvinvointivaltiosta hyväntekeväisyysyhteiskuntaan?
Ei ole toki asianmukaista syyttää huonosta politiikasta hallitusta, jota ei ole vielä olemassa. Silti valtiovarainministeriön saatanalliset säkeet kertovat sen, mitä on edessä, jos sopeuttamista lähdetään tekemään vain menoista – ilman, että veroja nostetaan tai niitä jopa lasketaan – kuten kokoomus on vaatinut.
Kokoomus esittää yhtälöä, jossa yhdellä kädellä tehdään massiivisia leikkauksia ja toisella kädellä parannettaisiin palveluita. Tämä on yhtälönä mahdoton.
Petteri Orpo sanoi hiukan ennen eduskuntavaaleja, ettei kokoomus ”ole leikkaamassa ihmisten toimeentulosta”, että se ei ”halua tehdä leikkauksia koulutukseen”, että se ei ole ”koskemassa eläkkeensaajien indekseihin” eikä se ”ole leikkaamassa soten rahoitusta”. Jos näin on, sitoutuminen kuuden miljardin euron sopeuttamiseen ei ole mahdollista.
Kokoomus sanoo puolustavansa hyvinvointiyhteiskuntaa. Mutta hyvinvointivaltiota se on valmis vaurioittamaan pysyvästi. Jos kokoomus saa linjansa läpi, se saa vielä hyväntekeväisyysyhteiskunnan.
Veropohjaa rapautettu veronalennuksilla
On tosiasia, että Suomessa valtiolla on kroonistakin alijäämää, joka on pidemmän päälle kestämätöntä.
Mutta mikä on sen taustalla? Lähes koko 2000-luvun ajan hyvinvointivaltion rahoituspohjasta on vedetty tappia irti. Suuryrityksille ja rikkaille on annettu ylenpalttisia veronalennuksia, joihin kuuluvat varallisuusveron poisto, yhteisöveron alentaminen, työnantajien kela-maksujen poistaminen ja kilpailukyykytyssopimus, jolla työnantajamaksuja siirrettiin työnantajilta työntekijöiden kannettavaksi.
Tämän päälle tulevat vielä massiiviset, historiallisen suuret asehankinnat. Mutta näin syntyneeseen alijäämään tuleva oikeistohallitus ei aio puuttua. Sen voi luvata.
Massiivisia aseostot ja Yhdysvaltain sotajoukot Suomeen
Kun asehankinnoista puhutaan ei alijäämistä ole juuri ollut väliä. Tukholman rauhantutkimusinstituutin mukaan Suomen varustelumenot kasvoivat viime vuonna enemmän kuin kertaakaan sitten vuoden 1962, siis enemmän kuin koskaan 60 vuoteen.
Suomen varustelumenot nousivat viime vuonna 36 prosenttia, Sanna Marinin vasemmistojohtoisen hallituksen aikana. Tämä ei Suomelle ylpeyden aihe.
Suomalaista yhteiskuntaa on militarisoitu voimakkaammin kuin koskaan toisen maailmansodan jälkeen.
Suomen Nato-jäsenyys on vain yksi osa tätä kokonaisuutta. Samalla Nato-jäsenyyden toteuttaminen on edellyttänyt jonkinlaista uusssuomettunutta rähmällään oloa Turkin tyrannin Recep Tayyip Erdoganin edessä. Miksi Suomi ylipäätään neuvotteli Nato-jäsenyydestä Turkin itsevaltiaan eikä Naton kanssa?
On tehty massiivisia asehankintoja, harjoiteltu lähes joka viikko sotaa Nato-maiden kanssa ja rakennettu muuria itärajalle.
Eikä tässä vielä kaikki. On tulossa vielä raskaampi sotasopimus, josta presidentti Sauli Niinistö on julkisuudessa sanonut, että se on suurempi muutos kuin Nato-jäsenyys.
Suomi neuvottelee parhaillaan kahdenvälisestä puolustussopimuksesta Yhdysvaltojen kanssa. Yhdysvallat haluaa samanlaiset sopimukset kaikkien Pohjoismaiden kanssa. Suomi ja Ruotsi ovat käymässä neuvotteluja, Tanska on saanut ne päätökseen ja Norja on jo julkaissut hyväksymänsä sopimuksen.
Juuri Norjan asiakirja on mallina myös muille. Kahdenvälinen puolustussopimus mahdollistaa amerikkalaissotilaiden nopean maahantulon kriisin ja sodan aikana. Se mahdollistaa entistä syvemmän ja laajemman sodan harjoittelun amerikkalaisten kanssa. Se tekee mahdolliseksi amerikkalaisten raskaiden aseiden ennakkovarastoinnin Suomeen. Ja mikä kaikkein erikoisinta – jos Norjan mallia seurataan – se avaisi amerikkalaissotilaille vapaan pääsyn niihin suomalaisiin varuskuntiin, jotka on määrätty niiden käyttöön.
Tämäkö todella lisäisi Suomen ja suomalaisten turvallisuutta? Miksi Suomen pitää – vielä Nato-jäsenyyden lisäksi – tarjoutua kahden keskenään vihamielisen suurvallan eturintamaan tarjoamalla yhdelle tukikohtia toista vastaan?
Ystävät kaukaa ja vihollinen vieressä?
Presidentti Urho Kekkonen sanoi aikanaan, että on parempi hakea ystävät läheltä ja viholliset – jos niitä pitää olla – kaukaa. Presidentti Mauno Koivisto tiivisti aikanaan ulkopoliittisen linjansa kolmeen sanaan: ”hyvät suhteet naapureihin”.
Alkaako Suomessa hahmottua uusi ulkopolitiikan doktriini? Sen ytimessä on mahdollisimman huonot suhteet ainakin yhteen naapuriin ja ystävät Atlantin takana.
Kuinka viisasta se mahtaa olla? Näinkö Suomen koko sodan jälkeinen ulkopolitiikka rypistetään kuin kuivunut rätti ja heitetään menemään syistä?
Valtiot eivät voi valita naapureitaan. Suomi on kyennyt rakentamaan asialliset naapurisuhteet paljon nykyistä vaikeammistakin lähtökohdista. Sodan käynyt kaukopartiomies Koivisto muisteli aikanaan istuneensa poteron laidalla, kun aseet olivat Jatkosodan päätteeksi vaienneet. Hän puhdisti Emma-pikakivääriään ja mietti, että on oltava parempi keino hoitaa suhteita itään kuin tuo pikakivääri.
Toivoa sopii, että nykypolven työväenpuolueiden päälliköt tutustuisivat työväenjohtaja Koiviston ajatuksiin.
Kannattajia ei pidä syyllistää ”taktisesta äänestämisestä”
Tosiasia on, että Vasemmistoliitto kärsi vaaleissa historiallisen tappion. Sitä ei voi millään selittää pois.
Sitäkin on yritetty puhumalla niin sanotusta taktisesta äänestämisestä. Sen oleellinen sisältö on omien äänestäjien syyttäminen. Teimme hyvää politiikkaa ja hyvän kampanjankin, mutta äänestäjien pirulaiset menivät äänestämään taktisesti. Sinällään ilmiö oli olemassa. Mutta se selitä isoa kuvaa. Äänestäjien syyttely on varma tie ikuiseen poliittiseen kadotukseen.
Eduskuntavaalit ei ole markkinointitempaus. Politiikassa pitää arvioida politiikkaa.
Vaalitappion taustalla voi olla kolme syytä. On mahdollista, että Vasemmistoliiton kannattajat eivät olleet tyytyväisiä politiikkaamme. Tai sitten he ovat olleet tyytyväisiä politiikkaan, mutta eivät sen toteuttamiseen ja saavutuksiin hallituksessa ja eduskunnassa. Tai he olivat tyytyväisiä politiikkaan ja saavutuksiin, mutta uskoivat, että tällä kerralla niitä voi edistää paremmin äänestämällä demareita.
Todennäköisesti kyse oli näiden yhdistelmästä.
Vasemmisto on vastavoima
Vasemmisto voi nousta vain sillä, että se on vastavoima oikeiston ja radikaalioikeiston hallitukselle.
Suomalaista hyvinvointivaltiota pitää puolustaa ja vahvistaa. Koulutuksen kunnianpalautusta pitää jatkaa. Sote-uudistus tehtiin, mutta hoitojonot ja vakava hoitajapula ovat yhä täällä. Ilman niiden ratkaisemista hyvinvointialueilta putoaa pohja. Valtavaa mielenterveysvelkaa on purettava.
Köyhyyttä, eriarvoisuutta sekä tulojen ja varallisuuden eroja on vähennettävä. Ihmisten toimeentulosta on huolehdittava kasvavien elinkustannusten keskellä ja perusturvan tasoa on nostettava. Ilmastonmuutosta on torjuttava keinoilla, joihin myös pienituloisilla, työväenluokalla ja keskiluokalla on varaa.
Vasemmiston pitää olla myös keskeinen vastavoima kaikenlaiselle rasismille, syrjinnälle ja kansallisuusvihan lietsomiselle nyt, kun sen päälle poliittisen menestyksensä rakentaneet poliittiset helppoheikit ja koijarit ovat nousemassa hallitusvaltaan.
Vasemmiston pitää myös toimia rauhan puolesta sotaa vastaan. Ukrainaa on tuettava. Samalla pitäisi kuitenkin olla joku näkemys, näköala tai edes haave siitä, miten aseet saadaan vaikenemaan tässä hirvittävässä sodassa.
On taas vastakkainasettelun aika
On jälleen vastakkainasettelun aika. Vasemmisto nousee. Mutta se vaatii poliittisia johtopäätöksiä ja uusia tavoitteenasetteluja, sellaisia, joihin ihmiset voivat luottaa. Vasemmiston on oltava työn ja toimeentulon liike.
Työväenliikkeen kantasana on työ. On palkalleen elävä, työtä tekevä väki, joka järjestäytyy liikkeeksi. Tästä on kysymys. Tämä on poliittisen vasemmiston olemassaolon perusta ja oikeutus. Jos näin ei ole, ei ole perustaa ja oikeutusta.