Kevään kuntavaalien viimeinen kierros ja loppukiri alkoi, kun puolueiden listat on nyt vahvistettu ja ehdokasnumerot jaettu.

Kuntavaaleissa paikalliset asiat ovat ykkösenä. Silti kaikissa vaaleissa kaikki asiat ovat yleensä läsnä.

Äänestäminen on kannanotto paitsi lähikouluun, omaan terveyskeskukseen tai kotikadun kuntoon, myös aina arvovalinta. Se on samalla hyvä paikka lähettää terveisiä valtakunnan päättäjille. Puolesta tai vastaan – vaikka todistusaineistoa Suomen hallitusta vastaan on toki kasaantunut enemmän. Esimerkkejä on monta.

On oireellista, että Juha Sipilän oikeistohallitus on jyräämässä itse kaivamaansa poliittiseen panssarimiinaan – vain muutama viikko ennen kuntavaaleja.

Tuskin on koskaan historiassa nähty hallituksen esitystä, jonka sisään on kirjoitettu syyt sille, miksi lakia ei pidä säätää. Nyt tämäkin kummajainen on koettu, kun hallitus julkisti lakitekstit omasta sote-mallistaan.

Ongelmiin kuuluu se, että soteen sisältyvät maakunnat jäävät valtion talutusnuoraan, vaikka itsehallintoa on luvattu. Niin sanottu valinnanvapaus taas on vain koodinimi massiiviselle julkisten palveluiden yksityistämiselle.

Sattumaa ei olekaan, että isojen sote-konsernien huippujohdossa istuu entisiä kokoomusvaikuttajia, joiden työt liittyvät siihen, miten yhtiöt saavat itselleen mahdollisimman mehevän siivun julkisista sosiaali- ja terveyspalveluista.

Hallituksen mallissa kepulainen vallanhimo yhdistyy kokoomuslaiseen rahankipeyteen. Keskusta saa maakunnat ja kokoomus palveluiden yksityistämisen. Hallituksen takiais- ja satiaispuolueelle perussuomalaisille kelpaa kaikki, kunhan vanha isäntä saa pitää hillotolppansa ulkoministerinä. Tyhjä takki on kevyt kääntää.

Sipilän oikeistohallituksella onkin kolme ideologista kulmakiveä, jotka ovat leikkaaminen, yksityistäminen ja militarismi.

Koulutuksen edellytyksiä on heikennetty massiivisesti ja kaikkein vähätuloisimpien suomalaisten taskulla on käyty höyläämällä pienimpiä eläkkeitä, opintotukea ja työttömyysturvaa. Hallituksella – ja aivan erityisesti perussuomalaisilla – oli valmiutta jopa sotaveteraanien rintamamieslisän leikkaamiseen. Sellainen lahja oli tulossa hallitukselta satavuotista itsenäisyyttä muistavalle Suomelle – ennen kuin leikkaus onneksi kaadettiin eduskunnassa.

Talouden nimissä läpiajettu kilpailukyykytyssopimus taas asettaa jokaisen kuntatyöntekijän henkilökohtaisesti vastuuseen Suomen viennistä leikkaamalla heidän lomarahojaan.

Tämän ohella hallitus on siirtänyt miljardien suuruisia osuuksia valtionyhtiöistä Sipilän määräysvallassa olevaan Valtion kehitys – nimiseen sijoitusinstrumenttiin sen päälle, että Sipilä on jo aiemmin vastannut itse henkilökohtaisesti valtion omistajaohjauksesta. Tätä määräysvaltaa hän käytti nimittäessään kaverinsa ja naapurinsa, liikemies-kansanedustaja Hjallis Harkimon Veikkauksen hallitukseen vastoin hallituskumppani kokoomuksen eduskuntaryhmän tahtoa.

Samalla Sipilän valtaan nostama liikenneministeri Anne Berner yritti yksityistää koko Suomen liikenneverkon.

Sipilä ja Berner muistuttavatkin jollain tavalla entisen Neuvostoliiton maiden oligarkkeja, jotka ovat hakeutuneet politiikkaan päästäkseen tekemään bisnestä valtion omaisuudella. Toisaalta Berner on Libera-säätiön kautta pankinjohtaja-veropakolainen Björn Wahlroosin aatesiskoja.

Vaikka kaikkein matalimpaan sosiaaliturvaan ei olekaan varaa, hallituksessa uskotaan, että aseisiin on – lähes loputtomasti. Kenraalien uusiin sotaleluihin ilmassa ja merellä hallitus on valmis upottamaan miljardeja ja taas miljardeja euroja, vaikka rintamaveteraanien pienistä lisistä oltiin valmiita jo ottamaan.

Kuntavaalit ovatkin hyvä paikka kertoa hallitukselle terveisiä, kaikista Suomen kunnista – myös meiltä Vantaalta.