Onko pohjoismaisten puolustusministerien propagandistisesta yhteiskirjoituksesta tulossa nyt se viimeisen viikon pommi, joka vielä hämmentää Suomen vaalikamppailua?
Ehkä – ehkä ei, mutta monta kysymystä on yhä ilmassa.
Epäilin edellisessä blogissani, että kyse oli puuttumisesta Suomen vaaleihin. Nyt kuva on kuitenkin tarkentunut. Pöytään on tullut uutta aineistoa siitä, miksi juuri Ruotsi oli aktiivinen artikkelin julkaisemisessa, nimenomaan nyt.
Sunnuntaina julkisuuteen putkahti uutinen, jonka mukaan Ruotsin suurella hysterialla viime lokakuussa käymä sukellusvenejahti olikin ankka. On surkeaa, että iso osa Suomen valtamediasta sekä meikäläinen Nato-myönteinen eliitti lähti mukaan tähän jahtiin.
Nyt näyttää siltä, että mitään venäläistä sukellusvenettä ei koskaan ollutkaan. Siksikö tämä Ruotsin kannalta nolo näytelmä piti peittää hälyyn, jonka keskiössä oli, että jonkinlainen uhka se Venäjä sittenkin on? Ja Suomen puolustusministeri meni tähän täkyyn?
Carl Haglund on Iltalehden mukaan kertonut, miten hänelle on ollut ”suuri mysteeri” se, miksi Venäjän ulkoministeriö on ollut puolustusministerien kirjoituksesta tuohtunut. Hänestä on tärkeää, ettei ”anneta Venäjän määrittää sitä meidän yhteistyön luonnetta”.
Ei tietenkään pidä antaa, mutta onko Haglund jo antanut? Vai eivätkö juuri pohjoismaiset ministerit panneet yhteistyön idean uusiksi? Enää eivät ykkössijalla olekaan kustannusten säästö, yhteiset asehankinnat tai pohjoismainen arvopohja. Nyt perusteena on Venäjän uhka.
Haglund on myös häpeissään siitä, että koko kohu yhdistetään Nato-keskusteluun. Miksi sitten puolustusministerit erikseen kirjoittavat, että kyseessä on Naton ja Yhdysvaltojen (koodinimi transatlanttinen) yhteyden ylläpitäminen? (Norjaksi ”Samtidig styrker vi samholdet i NATO og EU, og bidrar til å opprettholde den transatlantiske linken”)
Siksi onkin syytä kiinnittää huomiota siihen, mitä tasavallan presidentti Sauli Niinistö aiheesta lausuu.
– Ei ole perusteltua synnyttää kuvaa, että pitkään jatkuneen pohjoismaisen yhteistyön taustalla olisi korostetusti Venäjän uhka. Yhteistyön tavoitteena on tukea ja vahvistaa vakautta ja turvallisuutta, ei se suuntaudu ketään vastaan tai uhkaa ketään, presidentti sanoo STT:n mukaan.
Presidentti on oikeassa ja puolustusministeri väärässä.
Niinistön mukaan oli odotettua, että Venäjä vastaa pohjoismaisten ministerien ulostuloon. Haglund ja pääministeri Alexander Stubb puhuivat painostuksesta. Ja härskiltähän tuo kuulostaa.
Näin kuuluu suomeksi Venäjän ulkoministeriön ärähdys kokonaisuudessaan.
”Olemme kiinnittäneet huomiota Tanskan, Norjan, Suomen ja Ruotsin puolustusministerien sekä Islannin ulkoministerin yhteiseen, norjalaisessa Aftenposten – lehdessä julkaistuun artikkeliin, jossa oli puhe pohjoiseurooppalaisesta yhteistoiminnasta puolustuksessa ja turvallisuudessa.
Ratkaisut näistä kysymyksistä ovat ilman muuta jokaisen valtion itsenäisiä päätöksiä. Mutta erotuksena viime vuosista, pohjoiseurooppalaista puolustusyhteistyötä on nyt ryhdytty asemoimaan Venäjää vastaan. Se mahdollisesti heikentää viime vuosikymmeninä kerättyä myönteistä, rakentavaa yhteistoimintaa pohjoisessa.
Tässä yhteydessä erityistä huolta herättää Suomen ja Ruotsin voimistuva taipumus lähentyä sotilasblokki Natoa, vaikka ne virallisesti pidättäytyvät politiikkaan olla osallistumatta sotilasliittoihin.
Avoimen ja rakentavan vuoropuhelun sijaan – jonka tarkoitus on etsiä yhteisiä ratkaisuja Pohjois-Euroopan turvallisuuden vahvistamisessa ja maanosassa ylipäätään (mukaan lukien Ukrainan sisäisen konfliktin säätely) – Pohjoismaiden asukkaille tyrkytetään avoimen konfliktinhakuisia näkemyksiä.”
Missä kohtaa oli painostus?
Venäjän ulkoministeriöhän voi julkaista lausuntoja. Miksi meidän pitäisi siitä hetkahtaa?
Haglundista ja Stubbista ei taida olla kriisiaikojen johtajiksi, jos tällainen parin kappaleen lehdistötiedote on jo painostusta.
Suomella pitäisi olla kylmäpäinen, itsenäinen, oma linja suhteessa kaikkiin ulkopuolisiin vaikutusyrityksiin ja uhkakuvien maalailuihin. Uhkia ei pidä provosoida siellä, missä niitä ei objektiivisesti ottaen ole.