Suomen kovimpiin ja pitkäaikaisimpiin vallankäyttäjiin kuuluva valtiosihteeri Raimo Sailas siirtyy pian eläkkeelle. Hallitusten väri on vaihtunut, ministerit ovat tulleet ja menneet, mutta Sailas on istunut vallan ytimessä.
Valtiosihteerin ratkaisu kaikkiin Suomen nykyisiin ja mahdollisiin tuleviin ongelmiin on ollut julkisten menojen leikkaaminen, säästäminen, yhteiskunnan turvaverkkojen ohentaminen ja heikommilta pois ottaminen. Vain hyvinvointivaltio murskaamalla se voidaan pelastaa.
Sailas on pitkään ollut valtiohallinnon kovapalkkaisimpiin kuuluva virkamies. Ja kuten yleensä Suomen herroilla, vaatimukset uhrautumisesta eivät ikinä koske heitä itseään. Nyt Sailas on siirtymässä sivuun.
Hänen henkensä näyttäisi kuitenkin inkarnoituvan uuteen ruumiiseen. Julkisuudessa umpioikeistolaista talouspolitiikkaa propagoivan demarin rooli on siirtynyt Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen uudelle ylijohtajalle Juhana Vartiaiselle. Mutta kuten yleensä, jäljitelmä on hiukan huonompi kuin alkuperäinen tuote.
Vartiaisen mielestä Suomen keskeisiin ongelmiin kuuluu se, ettei työvoimasta ole tarpeeksi tarjontaa. Helsingin Sanomien haastattelussa Vartiainen vaatii, että siksi työnteko on tehtävä houkuttelevammaksi ja työttömänä oleminen inhottavammaksi. Missä todellisuudessa tällaiset teoriahäkkyröitsijät elävät?
Vartiainen toistaakin uusoikeiston ikivanhaa satua siitä, että työttömyys johtuu työttömien haluttomuudesta tarttua toimeen, ei esimerkiksi työpaikkojen puutteesta.
Sailaksen puheissa oli tiedollisen ja älyllisen syvyyden elementti, jonka pitkäaikainen asema taloudellisten informaatiovirtojen keskellä antoi. Lisäksi hän selvästi nautiskeli provokaatioista. Vartiainen on vain roiskinut ympäriinsä.
Julkisuudessa hän on kertonut rentoutuvansa alkoholin avulla. Oliko Vartiainen kenties keskellä rentoutumisharjoituksia, kun hän antoi viimeisimmän lausuntonsa ikääntyvien työntekijöiden palkkojen alentamisesta? Tällä lausunnolla valtion rahoittamasta taloustutkimuksesta vastaava virkamies astui outoon seuraan.
Erityisesti Elinkeinoelämän keskusliitto on nyt ryhmittynyt todelliseen luokkataisteluun kaikkia palkallaan eläviä suomalaisia vastaan. EK:n kokoomuslainen johto (ex-ministeri Jyri Häkämies sekä kokoomuksen ja Sauli Niinistön presidenttikampanjan suurrahoittaja Ilpo Kokkila) on paitsi esittänyt palkanalennuksia, myös toteuttanut sisäisiä puhdistuksia erottamalla liian pehmeitä johtajia.
Esityksilleen he ovat saaneet tulitukea erityisesti Sanoma-talosta, Erkon katedraalista, jonka ylimmästä kerroksesta voi muuten katsella eduskuntaa alaspäin.
Vartiaisen heitto ikääntyvien työntekijöiden palkka-alesta on yksinkertaisesti ikärasistinen. Hänen mielestään näin voitaisiin kannustaa työnantajia pitämään ihmisiä pidempään töissä, vaikka heidän tuottavuutensa tippuu. Millä tuottavuus mitataan? Ihmisten toimeentuloa murentamallako heitä kannustetaan töihin?
On Vartiainen jossain oikeassakin. Hänen mukaansa esimerkiksi Ruotsissa virkamiehiltä ei tivata samanlaisia kannanottoja kuin Suomessa, vaan poliitikot hoitavat keskustelun. ”Suomessa virkamiehiltä kysytään koko ajan umpipoliittisia kannanottoja. Jos oltaisiin Ruotsissa, tässä haastateltaisiin tämän alueen ministeriä eikä minua”, Vartiainen sanoo tuoreessa Infrarakentaja-lehden haastattelussa.
Politiikasta on siis kyse – monesti silloinkin kun äänessä ovat niin sanotut asiantuntijat.