Tänä syksynä tulee kuluneeksi 70 vuotta siitä, kun Suomen kansan demokraattinen liitto SKDL perustettiin.
Se kokosi sodan jälkeen maan alta nousseen vasemmistolaisen työväenliikkeen ja vaikutti vuosikymmenten ajan keskeisesti siihen, että Suomesta kehittyi nykyinen koko maailman mittakaavassa ainutlaatuinen hyvinvointivaltio.
Uudenmaan Vasemmistoliitto järjesti viikonloppuna 70 vuotta täyttävän SKDL:n merkeissä maakuntajuhlan, jossa kertasimme paitsi menneisyyttä, katsoimme myös tulevaisuuteen.
Syksyllä 1944 Suomi eli kokonaan toisenlaisessa maailmassa, vaikka tässä päivässä on oudolla tavalla tuttuja merkkejä 70 vuoden takaisesta todellisuudesta. Ohessa lyhennetty versio maakuntajuhlassa pitämästäni puheesta.
* * *
”Se kansallinen ja ulkopoliittinen suuntaus, joka oli vallitsevana maamme itsenäisyyden ensimmäisellä neljännesvuosisadalla, perustui ajatukselle, että Suomi on lännen etuvartio itää vastaan ja että sen tämän aseman ylläpitämiseksi on nojauduttava aina siihen lännen imperialistiseen suurvaltaan, joka jyrkimmin asennoituu Neuvostoliittoa vastaan. Sille uhrattiin yksinpä Suomen itsenäisyyden ja riippumattomuudenkin asia, mikä kävi erikoisen selvästi ilmi vuoden 1918 kuningashankkeista ja lopuksi Suomen liittämisessä Hitlerin sotasuunnitelmiin.”
Näillä sanoilla alkaa Suomen kansandemokraattisen liiton SKDL:n ensimmäinen periaateohjelma. Tämä oli se yhteiskunnallinen tilanne, jonka vallitessa tasan 70 vuotta sitten syksyllä 1944 SKDL perustettiin.
Ohjelman analyysin ajankohtaisuus hämmästyttää vielä syksyllä 2014, kun Suomen porvaristolla on jälleen haluja nojata lännen suurvaltoihin, viedä Suomea sotilaallisten liittokuntien jäseneksi ja tehdä meistä lännen etuvartiota itää vastaan.
Syksyllä 1944 Euroopassa riehui vielä suursota, vaikka oli jo selvä, että Natsi-Saksa häviäisi sen. Myös Suomi oli kokeillut runsaat kolme vuotta läntistä sotilasliittoa Saksan kanssa. Syksyllä 1944 se kuitenkin käänsi aseensa vanhaa aseveljeään vastaan.
Tästä liitosta irtautuminen merkitsi parlamentaarisen demokratian paluuta Suomeen. Kaltereiden takana istuneet kommunistit ja muut vasemmistolaiset saivat takaisin toimintaoikeutensa.
SKDL:ää suunnitteleva kokous pidettiin jo 5. päivä lokakuuta 1944 ja itse liiton perustamiskokous lokakuun 29. päivä. Lopulta joulukuun viimeinen päivä perustettiin Suomen demokraattinen nuorisoliitto SDNL, joka on tarjonnut monelle meille poliittisen vaikuttamisen peruskoulun ja ammattitutkinnon.
SKDL:n tavoitteena oli laaja-alainen demokraattisten voimien yhteistyöjärjestö, jossa kommunistit, sosialistit, edistykselliset sosialidemokraatit, sodan ajan rauhanoppositio ja muut vasemmistolaiset saattoivat työskennellä yhdessä paremman yhteiskunnan ja rauhanpolitiikan puolesta.
Luin hiljattain neljä SKDL:n yleisohjelmaa eri vuosikymmeniltä. Valitettavasti moni niiden vaatimuksista on edelleen ajankohtainen. Vaikka suomalaisessa yhteiskunnassa on saavutettu paljon nimenomaan kansandemokraattisen työväenliikkeen ponnisteluin, vielä paljon työmaata on jäljellä.
Esimerkiksi vuoden 1947 periaateohjelmassa todetaan. ” Kunnan ja valtion verotustoiminta on yhdistettävä ja yksinkertaistettava siten, että on olemassa vain yksi yhtenäinen, alueelliset eroavaisuudet ja veronmaksajan maksukyvyn huomioon ottava tulo- ja omaisuusvero.”
Tai:
”SKDL vaatii tinkimättömästi, että samasta työnsuorituksesta on maksettava sama palkka iästä ja sukupuolesta riippumatta.”
Tai vielä:
”SKDL pitää uuden demokraattisen Suomen yhtenä perusedellytyksenä kulttuurin tekemistä koko kansan omaisuudeksi, (…) ja kulttuurin hengen demokratisoimista.”
Kun tultiin 1960-luvulla, korostui jo uusi käsite nimeltä hyvinvointivaltio. Vuoden 1967 ohjelmassa linjattiin, että ”tavoitteenamme on huomispäivän korkean tason itsenäinen ja demokraattinen hyvinvointi- ja kulttuurivaltio. Siinä jokaisella kansalaisella on yhdenvertaiset mahdollisuudet päästä osalliseksi yhteiskunnan tarjoamasta hyvinvoinnista, turvallisuudesta, viihtyisyydestä ja vapaudesta.”
Näin vuoden 1980 yleisohjelmassa saatettiin jo todeta: ”SKDL:stä on olemassaolonsa aikana muodostunut työllään elävien ihmisten parempien elinehtojen, rauhan ja naapuriystävyyden politiikan sekä demokratian ja sosiaalisen edistyksen puolesta kamppailevien, sosialistiseen yhteiskuntamuutokseen myönteisesti suhtautuvien ihmisten liitto.”
Nämä voisivat kaikki olla Vasemmistoliiton tavoitteita syksyllä 2014.
Punainen lanka kansandemokraattisen liikkeen toiminnassa oli se, että liikkeellä oli pitkään käsissään yhteiskunnallisen keskustelun aloite. Juuri tämän aloitteen takaisin valtaaminen pitäisi olla myös tämän päivän vasemmiston keskeinen päämäärä.
Myös ensi kevään eduskuntavaaleissa meidän pitää ajaa niitä teemoja, jotka ovat kestäviä SKDL:n perinnössä: kansanvaltaa, rauhaa Eurooppaan, hyviä naapurisuhteita, pysyttäytymistä sotilasliittojen ulkopuolella, työtä, toimeentuloa, sivistystä ja kulttuuria!