Kohta pääsee jälleen äänestämään, sillä Suomen historian ensimmäisten aluevaalien ennakkoäänestys käynnistyy jo ensi viikon puolivälissä. Mistään kansanvallan karkeloista ei voi silti puhua. Missä ovat vaalihumu, väittelyt, kiihkeä katukampanjointi ja skandaalin käryiset kohut?

Kaikki ei mene koronan piikkiin. Gallupit lupaavat laiskaa äänestysintoa. Kunnallisalan kehittämissäätiön mielipidemittaus kertoo, että vain 41 suomalaisista aikoo varmasti täyttää vaalilipun. Varmimpia äänestäjiä ovat vasemmistoliittolaiset, epävarmimpia perussuomalaiset.

Se kertoo myös puolueiden eroista. Vasemmistoliitto on ollut johdonmukainen ja tiukka julkisten sosiaali- ja terveyspalveluiden puolustamisessa. Maahanmuuttajien syyttely ja leimaaminen taas eivät ratkaise yhtään sote-palveluihin liittyvää ongelmaa. Kun esimerkiksi Vantaalla sosiaali- ja terveyslautakunta neuvotteli viime syksynä satojen miljoonien eurojen sote-budjetista, perussuomalaisilta ei tullut siihen yhtään ainoaa esitystä, ei yhtään.

Vähäinen vaali-into on yhtä aikaa huolestuttavaa ja ymmärrettävää. Suomessa pidetään seuraavan neljän vuoden aikana viidet vaalit. Siinä moni ehtii väsyä.

Nyt pitäisi kuitenkin jaksaa.

Aluevaalien jälkeen päätösvalta kaikista kuntien sosiaali- ja terveyspalveluista siirtyy uusille hyvinvointialueille. Se tarkoittaa terveyskeskuksia, vanhusten ja vammaisten hoitoa, omais- ja kotihoitoa, sosiaalityötä, lastensuojelua, suun terveyttä sekä palo- ja pelastuspalveluita. Ei todellakaan ole yhdentekevää, kuka niistä päättää.

Aluevaltuuston ehkäpä tärkein päätösvalta liittyy siihen, tehdäänkö palvelut hyvinvointialueen omana työnä vai ulosliputetaanko ne yksityiseksi liiketoiminnaksi.

Moni muistaa kevään 2019 vanhustenhoitoskandaalit, joissa yksityisten sairaus- ja hoivajättien räikeät laiminlyönnit johtivat vanhusten heitteillejättöön, nälkään ja jopa ennenaikaisiin kuolemiin. Samalla kyseisten yhtiöiden johtaja-omistajat ovat vuosien varrella nostaneet miljoonien tai jopa kymmenien miljoonien eurojen pääomatuloja.

Yle MOT-ohjelma paljasti 8.11. miten hoivakonserni Mehiläisen omistamassa vammaisten hoitokodissa alaikäistä poikaa oli pidetty päivät teipattuna tuoliin ja öisin kuormaliinoilla kiinni sängyssä. Samalla yhtiö oli luvatta vuokrannut vammaisten asuntoja eteenpäin näiden ollessa lomalla.

Mehiläisen toimitusjohtajan tulot olivat viime vuoden verotietojen mukaan miljoona euroa. Mehiläisen johdossa istuu myös useita muita yrityskauppamiljonäärejä. Myös heidän kuukausipalkkansa on lähes kaksi kertaa enemmän kuin Suomen pääministerillä.

Juuri yksityisessä hoivabisneksessä rahan ahneuden ja lähimmäisistä välittämisen ristiriita näkyy kaikkein räikeimmin.

Viime vuoden verotiedot kertovat, että Suomeen on saatu kolme uutta miljonääriä, joiden bisnes on lasten huostaanotto. Miten verovaroilla voidaan mahdollistaa tällainen, mutta hoitojonojen purkuun tai hoitajien työolojen kohentamiseen ei tunnu ikinä olevan varaa?

Myös näistä asioista on kyse aluevaaleissa. Jos ei äänestä, luovuttaa oman päätösvaltansa muille.