Suomessa on tänään yhdellä tapaa historiallinen päivä, kun laki tasavertaisesta avioliitosta astui voimaan. Se on oikeasti merkittävä askel parempaan yhteiskuntaan. Vaikka mitään ryntäystä avioliittoihin ei ehkä heti nähdäkään, on kyse myös symbolista. Nyt myös seksuaalivähemmistöt ovat entistä täydemmin ja täysivaltaisemmin osa yhteiskuntaa.
Takana on pitkä, ainakin 20 vuotta jatkunut yhteiskunnallinen kamppailu. Voittoa ei voi kukaan omia. Taustalla on ollut laaja, puoluerajat ylittävä yhteistyö. Silti sopii ehkä muistella, mikä rooli vasemmistoliittolaisilla asiassa on ollut.
Kaksi nimeä on mainittava erikseen. Toinen on SKDL:n entinen pääsihteeri ja Setan pitkäaikainen johtohenkilö Jorma Hentilä ja toinen entinen kansanedustaja Outi Ojala.
Vuosikymmenten mittaan Hentilä on tehnyt järjestöissä pitkän, uutteran ja pyyteettömän työn homojen oikeuksien edistämisessä – etenkin niinä vuosina, jolloin se oli kaikkea muuta kuin helppoa saati kuuminta poliittista muotia kuten nyt.
Ojala puolestaan jätti tärkeän lakialoitteen rekisteröidystä parisuhteesta vuonna 1996. Vasemmistoliitto osallistui tuolloin Paavo Lipposen hallitukseen, jossa vasemmistopuolueiden lisäksi olivat vihreät, RKP ja kokoomus. Hallituksen esitystä ei voinut tehdä, koska kokoomus vastusti.
”Näin se vaan on”, perusteli oikeusministerinä toiminut Kari Häkämies sitä, miksi homot eivät saa virallistaa parisuhdettaan. Tähän joukkoon kuului myös silloinen valtiovarainministeri Sauli Niinistö. Sittemmin kokoomus on puolueena hyväksynyt kielletyt tunteensa ja eheytynyt yhdenvertaisuuden asialle.
Ojalan aloitteen allekirjoittivat kaikkien muiden puolueiden ministerit, mikä on kansanedustajan lakialoitteelle poikkeuksellista. Tästä alkoi prosessi, joka päättyi parisuhdelain hyväksymiseen syksyllä 2001. Muistan kuinka eduskunnan lehtereillä taputettiin. Se oli ratkaiseva sysäys eteenpäin.
Vaikka vuosia kului, pehmeni maaperälle vihdoin sille joukkovoiman osoituksella, joka nähtiin 2013, kun lähes 170 000 suomalaisen allekirjoittama kansalaisaloite tasa-arvoisesta avioliitosta jätettiin eduskunnalle. Se meni läpi lopulta vuonna 2014.
* * *
Kamppailu yhdenvertaisuuden puolesta on ollut poliittista. Siksi on selvää, että seksuaalivähemmistöjen ympärille on ilmaantunut erilaisia poliittisia hyväksikäyttäjiä ja siipeilijöitäkin.
Moni liberaalina esiintyvä heteropoliitikko onkin ottanut vähemmistöt jonkinlaiseksi maskotikseen omaa moraalista hyvyyttään alleviivatakseen. He tikahtuvat nyt omaan erinomaisuuteensa, vaikka eivät ole juuri koskaan tikkua ristiin laittaneet homojen oikeuksien hyväksi – ainakaan niinä vuosina, kun se vielä vaati todellista rohkeutta. Se on lähinnä huvittavaa, mutta kai heidätkin sietää, koska itse asia on mennyt eteenpäin.
Pahimpia ovat silti ne ihmisyyttä ylipäätään vihaavat poliitikot, jotka sanovat edustavansa Jumalan tahtoa maan päällä eivätkä arkaile käydä julkisesti lastenkaan kimppuun. Heidän nimensä eivät ansaitse tulla mainituiksi tällaisena juhlapäivänä.
Vaikea on uskoa, että jos kaikkivaltias armon ja rakkauden Jumala on olemassa, hän on antanut valtakirjan oman tahtonsa tulkitsemiseksi kansanedustajaksi nousseelle ex-pikkurikolliselle.
Ja sitten on sellainenkin valtiomies, joka uskalsi käydä 16-vuotiaan tubettajan kimppuun, kun tämä valittiin seksuaalivähemmistöjen juhlassa vuoden homoksi. Voi vain kuvitella, millaiset henkiset kamppailut nuori mies on sisällään käynyt ja millaisten kynnysten yli on täytynyt astua, että uskaltaa tuossa iässä julkisesti tunnustaa olevansa homo. Tämän seurauksena häntä vastaan käynnistetään hyökkäys eduskunnasta käsin kansanedustajan arvovallalla.
Se on raukkamaista ja yököttävää. Valitsisit jonkun itsesi kokoisen ja ikäisen vastustajan.
Tämän porukan voi tänään onneksi unohtaa. Historiallisena juhlapäivänä voi sanoa, he hävisivät, me voitimme. Ja vielä kerran: me voitimme, he hävisivät. Ja häviävät tulevaisuudessakin aina, kun Suomea viedään kohti yhä syvempää tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta, usein pieni askel kerrallaan.
Onnittelut kaikille avioliiton satamaan purjehtiville!