Hallitus asetti keväällä työryhmän pohtimaan uudistusta, joka koskettaa lähes 300 000 suomalaista. Työryhmän tehtävänä on esittää, millä tavalla opintotukea voitaisiin kehittää kustannusneutraalisti.
Jonkinlainen opintotukiuudistushan on käynnissä jatkuvasti: viime vuosina asian parissa on hääritty ties kuinka monesta näkökulmasta, ja viimeisin uudistus astui voimaan noin vuosi sitten.
Opintotuessa on totta vie parantamisen varaa. Räikeimpien epäkohtien korjaamiseksi tukeen tarvittaisiin ainakin tasokorostus, huoltajakorotus sekä kohtuullisten asumismenojen tarkistus. Järjestelmän pitäisi mahdollistaa osapäiväinen opiskelu sairaana, eivätkä vanhempien tulot saisi vaikuttaa yli 18-vuotiaan toisen asteen opiskelijan tukeen.
Nämä korjaukset vaativat kuitenkin rahaa, jota kustannusneutraalissa uudistuksessa ei luonnollisestikaan ole tarjolla. Tuen indeksiin sitominen sentään on kirjattu hallitusohjelmaan.
Niukkuuden jakamisessa on riskinsä. Sellaiset skenaariot kuin opintotuen lainapainotteisuuden ja vastikkeellisuuden lisääminen, tukiajan lyhentäminen, palkkiojärjestelmien käyttöön ottaminen ja pelkkään kokopäiväiseen opiskeluun kannustaminen ansaitsisivat kukin oman kirjoituksensa.
On selvää, että nyt käynnissä olevalla uudistuksella ei saavuteta esimerkiksi vasemmisto-opiskelijoiden opintotukitavoitteita. Kustannusneutraalissa uudistuksessa on nipistettävä yhdestä päästä, jotta saataisiin toiseen lisää. Vaikka työryhmä ei pysty tekemään ihmeitä, se voi varmistaa, ettei kustannusneutraalilla uudistuksella ainakaan köyhdytetä ja eriarvoisteta opiskelijoita enempää. Yksi mahdollinen ratkaisu olisi lakkauttaa tehoton ja ainoastaan valmistuneita hyödyttävä opintolainan verovähennysjärjestelmä ja ohjata siihen kuluvat rahat esimerkiksi huoltajakorotukseen. Kovin suurisuuntaisiin uudistuksiin ei ilman lisärahaa voi ryhtyä.
Uudistuksella on vaikutusta myös puoluepolitikkaan – vasemmistoliiton kannatus nimittäin lepää nuorten varassa. Nämä nuoret odottavat puolueelta tekoja opintotuen parantamiseksi. Kaiken lisäksi uudistus kuuluu ministeri Arhinmäen hallinnonalaan, mikä kääntää monien katseen entistä tiukemmin juuri vasemmistoon.
Vasemmistoliiton reilun vuoden kestäneen hallitustaipaleen aikana tuskin yksikään puolueen kannattaja on säästynyt hallituspolitiikan aiheuttamilta turhautumisilta. Alati niskaan huohottavassa eurokriisissä ja lässähtäneessä vanhuspalvelulaissa riittää sen verran sulateltavaa, että huonosti toteutettua opintotukiuudistusta harva enää suostuisi nielemään.