Suomella on edessä kivinen tie, ehkä Kreikan tie, joka tuntemattomuuteen vie. Eikä se tie valitettavasti vie ainakaan ”Kekkoslovakian” kultakauteen, vaan kenties kivikauteen. Hyvinvointivaltion perestroikaan (=uudelleenrakentamiseen) on pitkä matka.
Talous on pankkien ja ahnaiden pääomasaalistajien ansiosta kuralla eikä SSS-miesten hallitus- jallitus eikä varsinkaan sen hyvinvoivin parasiitti-ministeri Anne Berner sääliä tunne: kiskot vievät etelään… . Näin kepu asuttaa etelän Uus-Suomen.
Mutta ilonpilkahduksia on aina ilmassa kun talous sakkaa tai sota lähenee. Kaikki tietävät, että melodraamat ja huumori kukkivat Hollywoodissa ja Mosfilmissä silloinkin kun elettiin vuotta 1937 tai 1941. Elämästä oli paperilla tullut iloisempaa, ainakin Stalinin Neurostoliitossa. Entä nyt, Suomessa?
Sattumuksia ”Kivisellä tiellä”
Mikko Kivinen (s.1957) pistäytyi susirajalla Lieksassa, viihdyttämässä. Mikko on huippujätkä, jonka muistan erityisesti Lapinlahden linnuista ja tv-sketsirooleista.
Hän on ehdottomasti mitä monipuolisin taiteilija – näyttelijä, ohjaaja, käsikirjoittaja ja muusikko – jota ei Suomen lamasta sovi syyttää, rienaavasta sovinismista ehkä(?). Ura näyttelijänä alkoi Mikkelin teatterissa 1980 ja jatkui Imatralla, vaikka nuori harrastelija oli vielä alan koulutusta vailla. Kun edessä oli paluu kotikonnuille Helsinkiin ja Ryhmäteatterin porukkaan, Kivinen pääsi lopulta myös Teatterikorkeakouluun 1983. Jouko Turkan oppilaat saivat kokea monenlaista ”ohjausta” , täyttä piinaa ja väkivaltaa – eikä koulussa aina ollut lainkaan hauskaa. Mikko kun ei esim Cooperin testissä ihan 3000 metriä juossut!
Kivinen muistelee 35-vuotista näyttelijäuraansa ja nuoruuttaan monologissaan ”Kivinen tie”. Huumori puri hyvin Lieksan Brahe-salissa tiistai-iltana 29.9. , sillä yleisö purskahteli nauruun tuon tuostakin. Musiikkia (”Lipputangon nuppi”, ”Se ei käy” ja ”Se on kivinen tie”) oli sopivasti mukana, mutta pääosin herkuteltiin aidolla huumorilla. Tarinankertojana Kivinen onkin vailla vertaa. Selkeää puhetta kuunteli ilolla. Kliimaksit ja tauot oli tarkkaan harkittu ja mies pursusi täyttä energiaa. Myös itseironiaa, muun muassa ”näkkileipädieetti”-kuurista, riitti kun paino putosi 40 kiloa muutamassa kuukaudessa. Seurauksena oli hyperventilaatio-kohtaus näyttämöllä, kesken ”Nummisuutarien” ensi-iltaa. Näyttelijä ei tiennyt tai tajunnut mitä mongerrusta suustaan päästi. Yleisö oli ymmällä. Mutta tärkeintä: se oli ainut kerta kun Turkka kehui pyylevää ja kiduttamaansa Mikkoa!
Puoliajan jälkeen, siis Lieksassa, Kivisellä tiellä irvittiin tasapuolisesti suomalaisuudelle, hämäläisyydelle, turkulaisuudelle, pohjalaisuudelle ja tietenkin karjalaisuudelle. Silti myös vakavammat elämänarvot tulivat käsittelyyn, erityisesti niin sanotusti ”Lapsen suusta” kun oma tytär syntyi 2003.
Mikko Kivinen on Lapinlahden Linnut -yhtyeen alkuperäisjäsen. (Tosin hänet erotettiinkin jossakin vaiheessa, mutta pyydettiin sitten takaisin) Yhtyeen vuoden 1987 Suomen kiertueesta riitti humoristisia sattumuksia: milloin oltiin striptease-teltalla Iisalmessa, milloin alasti ruispellossa tai täysin pihalla muuten vain.
Kivinen on näytellyt paitsi teatterissa, noin 30 elokuvassa ja ollut mukana useissa televisiosarjoissa (Kummeli, Akkaa päälle ja Herkku & Partanen). Monologia täydensivät hauskasti Pertti Jarlan piirrokset, joita heijastettiin taustakankaalle sopivin välein. Ne liittyvät saumattomasti Kivisen tien elämäntarinaan ja muodostavat oman ”fingerporimaisen” huumorikuvastonsa.
(Osa tästä blogista on julkaistu: Lieksan Lehti 1.10.2015)
Öisinajattelija