Raiskaus on RANKKA rikos ihmisyyttä ja sukupuolista koskemattomuutta kohtaan. Se on rikos siinä missä ympärileikkaus, missä leikellään naisen tai miehen sukuelimiä, useimmiten silloin kun uhri on kaiken lisäksi lapsi.
Raiskaus on rikos tietääkseni kaikissa kulttuureissa. Raamatusta en tiedä enkä siitä mitä allah mahtaa sanoa toisuskovista. Muistelen että raamatussa, vanhassa testamentissa uskottomien vaimoja saisi raiskata. En ole varma, muistanko oikein tai väärin. Joka tapauksessa yksikään kulttuuri tai valtio ei tätä nykyä 2000-luvulla jätä raiskausta tuomitsematta. (?)
Raiskaaja tietää tekevänsä väärin
Raiskaaja yleisesti ottaen tietää tekevänsä väärin, oli hän ulkomaalainen tai suomalainen kuten yleensä, usein tuttu tai sukulainenkin, aviomies myös. Mutta jostakin kumman syystä aina oikeuslaitos yrittää löytää niin sanottuja lieventäviä asianhaaroja.
En ymmärrä miksi. Minusta EI on EI ja kaikenlaisen läheisenkin kanssakäymisen asteella sitä sanaa EI pitää kunnioittaa. Erilaisia lieventäviä (muka) asteita on, kun
uhri, yleensä nainen, voi niin sanotusti itse lähteä epäilyttävään seuraan, pitää läpinäkyvää puseroa, hymyillä avoimesti, flirttailla tai pitää minihametta
ja vaikka ”antaa ymmärtää, eikä ymmärrä antaa”,kuten miehet vitsailevat.
Kaikki tämä on perseestä! Ja miehen näkökulma, jolla puolustetaan sukupuolista väkivaltaa. Vitsit ovat vähissä naisen kannalta, joka useimmiten hyvin selvästi sanoo EI! kun pakotetaan sukupuoliyhteyteen uhkaamalla, voimalla, viinalla, sotatilalla.
Minä ja seksi
Siirrän keskustelun blogimaisesti yksityiselämääni. Öisinajattelija on ollut sukupuoli-elämässään suht aktiivinen (vaikka nykyinen vaimo voi olla toistakin mieltä). Vaimoja ja lapsia on maailmalla jonkun verran – ja pitempiaikaisia suhteitakin on avioliittojen ohella ollut. Kiusaksi asti.
Seksielämällä on jonkun mielestä hauska leveillä, miesseurassa. Miehetkin puhuvat nykyisin intiimisti, enemmän kuin naiset edes kuvittelevat. Suomalainen mies ei ole saunaseurassa, pikkujouluissa mikään tuppisuu edes intiimialueella.
Muutta kun tullaan sille rajalle, missä osa miehistä alkaa leveillä sillä, miten on saatu sammuvaa, pantu humalaista naista joukolla, alkaa ällöttää. Ilmoitan nykyisin mielipiteeni.
Voin muistella ja kirjoittaa hauskista ja eriskummallisista seksikokemuksista
(kuten tulevassa novellikokoelmassani), mutta en koskaan hyväksy hyväksikäyttöä,
sillä intiimi läheisyys ei ylpeile eikä kiitä, seksi ei kaipaa kerskuntaa.
Sukupuolinen nautinto, himo ja halu on ollut, sikäli kun tiedän ja muistan
(vannoa en voi) … on siis ollut kohdallani käsittääkseni molemminpuolista. Siinä mielessä hyväksyn mitä erilaisimmat käytännöt, asennot ja esineet.
Mutta: älkää tulko sanomaan, että raiskaus olisi seksuaalista, että raiskattu nauttisi,
että väkivalta olisi seksiä, että mies olisi raiskaaja vain siksi että on mies:
EI OLE, miehenkin voi raiskata
Öisinajattelija