Jouluaattona kännissä
Joulu on taas ja paneudume sikamaisen ylensyönnin pariin ja nöyrrymme jouluvirsien kautta laulamaan ylistystä Herralle. Sille yhdelle ja ainoalle. Mikäpä siinä. Tänä jouluna löysin Marjo Leinosen (The Balls) laulut, erityisesti mahtavan biisin JOULUAATTONA KÄNNISSÄ. Se on vähintään yhtä hyvä kuin Juice Leskisen SIKA. Nämä biisit soivat monen nuoren joululautasella. Tavallaan uutta joulukulttuuria, sitä mitä joulu todellisuudessa monelle on!
Suomessa on tapana naureskella muille maille ja kulttuureille, esimerkiksi sille kaukaiselle Pohjois-Korealle, jossa valtaa pitää muuan Kim-suku. Nälkää siellä kiistatta nähdään tänäkin jouluna eikä sikailla, mutta ei sen maan ”Herran” yksilökultti mitenkään eroa meidän tai monen muun maan tavoista jos vähänkin asiaa mietimme.
Kiittäkäämme
Olen tänä jouluna ollut miltei selvin päin, siis viettämättä oikeasti ”perinteistä suomalaista joulua”. Selvin päin herää huomaamaan, millaista uskonnollista kulttia maa hehkuttaa. Aamusta iltaan. Päiväkausia. Kuukausia. Itsenäisyyspäivänä sodittiin ja jouluna sitten julistetaan rauhaa oikein kirkon parvekkeelta.
Katri Helena ja Jari Sillanpää esimerekiksi laulattivat 25.12. koko kansaa ykköskanavalla. Yksi monista kymmenistäjoulukonserteista. Herraa on siis todella kiitetty täysin rinnoin. Tulee siinä väistämättä mieleen, että se Kim Il Sung tai Jong siellä kaukana Pohjois-Koreassa saattaisi nautiskella jos Herran sijalla olisi hänen nimensä ja ylistyksen kohteena persoonansa.
Niin, saattaisimme naureskella jos Herran paikalle pistäisimme jonkun muun nimen, jota ylistäisimme yhtä hartaasti ja samalla lailla? Mutta täällä Pohjantähden alla emme kyseenalaista omaa uskoamme, vakaumustamme, pyhiä kirjojamme ja tuhtvuotisia myyttitarinoita. Me olemme nimittäin aina oikeassa, demokraatteja ja sivistyneitä – ne siellä itämailla täysiä takapajuisia tolloja omine uskoineen ja herroineen…
Öisinajattelija, joulusaarnaaja