Ennen muinoin hiihto ja jääkiekko olivat talviurheilulajeja. Nyt on toisin: hiihtoputket tai rullasukset ovat arkipäivää ja huippuhienoissa halleissa lätkäillään erityisesti kevätkesällä kuten parasta aikaa Pietarissa. Milloinkahan Suomeen tulevat ensimmäiset jättimäiset katetut ja lumitetut laskettelurinteet? Johan niitä on kaivattukin, eikö vain? Luonto on valloitettava sivistykselle!
Katkeran kiekkoilijan tunnustuksia
Harrastin jääkiekkoa vain pari vuotta, kouluaikoina 1960-luvulla – ehkä Matti Mölli Keinosen innoittamana. Varusteisiin kuuluivat luistimet, maila (usein itse väsätty) ja se kiekko (joskus puukiekko). Olin kehno joukkuepelaaja enkä jalkapallossakaan kummempi. Paitsi että rankkarit onnistuivat kun kesät kuluivat urheilukentän laidalla kultaa-hopeaa ja pronssia-mittelöissä yms. Siinä kentän vieressä sijaitsi nyt jo entinen kotimökkikin.
Jääkiekkoa pelattiin siihen saakka kunnes jää suli. Sitten siirryttiin jalkapalloiluun tai yleisurheilulajeihin. Kesä oli myös uimisen, kalastuksen, melonnan ja ravustuksen kulta-aikaa. Uimahallit ja pilkkiminen tuiki tuntemattomia käsitteitä.
Niin, en siis ollut lapsena tai nuorena kummoinenkaan urheilija. Ainoastaan yhdessä lajissa jotenkin pärjäsin, mutta siinäkin vasta miltei kolmikymppisenä: pitkän matkan juoksussa.
Finlandia-Marathon-mitalli Jyväskylän Laajavuoresta vuodelta 1980 ei ole monissa muutoissakaan kadonnut.
Toteankin näin aluksi: se mitä kirjoitan jatkossa on varmasti osittain katkerankehnon kiekkoilijan kateellista vittuilua.
Jääkiekko – kaukana urheilusta, valovuosien päässä liikunnasta
Kiekkoilijat ovat kehnokuntoisia liikkujia, jos heitä vertaa vaikka jalkapalloilijoihin.
Jalkapallossa juostaan miltei koka ajan 2 x 45 minuuttia eli puolitoista tuntia. Pari loukkaantunutta tai väsähtänyttä pelaajaa saatetaan vaihtaa. Jääkiekossa kaukaloiden surkeat atleeteiksi puetut gladiaattorit eivät jaksa olla kerralla pelissä kuin pari kolme minuuttia, vaikka peliaikaa on runsaine taukoineen yhteensä vain 60 ( 3 x 20 ) minuuttia eli tunti. Ketjuja vaihdetaan hyökkäysten, tahallisten taklausten, nyrkkitappelujen ja jäähyjen välillä koko ajan.
Kyse ei ole urheilusta, vaan viihteestä ja toki taitolajista: kun kiekon kanssa riittävästi temppuilee jo 3-vuotiaasta, oppii väkisinkin pelisilmää, ilmaveivejä sun muuta. Toisto on monen taitolajin kuten sirkustemppujenkin A ja O.
Jotta todellinen liikunnallis-urheilullinen paremmuus kiekkoilussa selviäisi, pitäisi samalla hyökkäys- ja puollustusketjulla pelata yhtä mittaa nuo 3 x 20 minuuttia eli vähintään tunti. Ilman vaihtoja, viisi miestä tai naista kentällä koko ajan. Taklaukset pitäisi tietenkin kieltää, kiekko suunnitella pehmeämmästä materiaalista ja siten myös kamalannäköistä gladiaattorivarustusta purkaa pois keskenkasvuisten pikkupoikien hartioilta ja munaskuista.
Samoilla ketjuilla, viisikolla plus maalivahdilla pelaaminen muuttaisi jääkiekon aidoksi urheiluksi, liikunnaksi ja kuntolajiksi. Tappelut vähenisivät itsestäänkin kun miehet / naiset väsyisivät ja keskittyisivät niin sanotusti olennaiseen. Jääkiekko pitäisi palauttaa myös selkeästi talvilajiksi, avoimille kentille. Jäähallit voitaisiin ottaa muuhun yleishyödylliseen käyttöön, sähkösäästöjä tulisi jo tekojäät poistamalla. Halleissa olisi valmiit puitteet monenlaisiin kulttuuri- ja kansalaistoiminnan todella ihmisläheisiin ja sosiaalisiin tarpeisiin, ympärivuotisesti.
Tulevaisuudessa isoilla halleilla voisi olla käyttöä myös suurten pakolaismäärien (ilmasto-vesi-kriisi- ja sotapakolaiset) ensisuojina ja vastaanottokeskuksina. Selväähän on, että maailma muuttuu ja ihmisvirrat kasvavat. Miksi joku sellainen show huippukalliissa hallissa kuin jääkiekko olisi ikuista ja vain harvojen raharikkaiden etuoikeus?
Alas ihmiskauppa!
Ja vielä: kaikki se räikeä IHMISKAUPPA mikä liittyy nykyisin jääkiekkoon, pitäisi kieltää ja tehdä rangaistavaksi. Törkeää kaupankäyntiä ja ihmisvälitystä harjoittavat kaikenmaailman kykyjenetsijät ja managerit, jotka ovat tietenkin superrikkaiden mesenaattien ja maailman kaikenlaisia resursseja hyödyntävien suurfirmojen palveluksessa. Ihminen ja hänen lihansa / kykynsä / sielunsa / tarpeensa ei siinä joukossa paljoa paina.
Voi myös kysyä, miten on toisaalta mahdollista, että länsimaiden arvomaailmassa elänyt nuori suostuu kaupattavaksi ja kupattavaksi muutenkaan!? Miten on mahdollista, että hän kantaa vaatetuksessaan riistofirmojen logoja ja vaihtaa asuinpaikkaansa kauppamiesten ehdoilla!? ORJAMENTALITEETIN olen aina mielessäni kuvitellut jonnekin itämaille tai historiaan, mutta itse elämä opettaa jääkiekkokaukalossakin aivan muuta.
Öisinajattelija