Pokemon GO!
Lehtiä selatessa kauhistuin kun Karjalainen (21.7.) otsikoi Suomea koskevan pääuutisjuttunsa ”Taskuhirviö keskustassa”. Rauhoituin lukiessani, sillä tekstistä selviää, että kyse ei olekaan ulkomaalaisista taskuvarkaista Joensuun torilla. Kyse on siirtymisestä rakennettuun (keino)todellisuuteen Pokemon Go -pelin kautta.
Tervetullut zombi-ilmiö, joka aktivoi
Pelimaailman tuntija ja Neogames-johtaja Koopee Hiltunen rauhoittelee samassa jutussa:
”Viime aikoina on ollut synkkiä uutisia Nizzasta ja Turkista, joten positiiviset uutiset kiinnostavat ihmisiä. Peliala kehittyy epäjatkuvuuskohtien kautta…”.
Hhmm? ”Epäjatkuvuuskohdat”? Mitähän se mahtaa tarkoittaa?. En oikein pysy kärryillä kun en omista älypuhelinta enkä ole pelannut edes niitä ”Vihaisia lintuja”. Kuulun menneen maailman kärryiltä pudonneeseen sukupolveen, joten jos olet nuori, älä lue blogiani eteenpäin, pyydän! En ole Pokemon-positiivinen ihminen eivätkä pelialan lapsilta ja nuorilta huijatut miljoonat ainakaan minua innosta. Missä viipyy kritiikki?
Öisinajattelijan mielestä lapset ja nuoret ovat muuten alkaneet kävellä oudosti jo jonkun vuoden ajan. Nyt sen vasta huomaakin, jopa Lieksassa. He liikkuvat kuin zombit katse pienessä ruudussa, puhuvat ja hymyilevät itsekseen. Hymyt ovat tärkeitä kuten liikkuminenkin tässä kalseassa istujakansalaisten ja mököttäjien maailmassa. Mutta kuuluisin zombi-elokuva ”Night of the Living Dead” tulee eittämättä mieleen. Onko tuo nytkähtelevä meno, joskus liikenteessä törmäileminenkin, vain pelipakon sanelemaa? Hymyt aitoja? Vai onko pelaajat hypnotisoitu? Ja mitä sanovatkaan luontoihmiset ja vegaanit kun pelissä ”metsästetään” tai ainakin pyydystellään eri Pokemon-hahmoja.
Myös kaksi sosiologian puoliklassikkoa eli Herbert Marcusen ”Yksiulotteinen ihminen” ja Wilhelm Reichin ”Fasismin massapsykologiakin” muistuttavat itsestään, kun näkee suurten joukkojen massainnostumisen tai sen masinoidun ja muodikkaan markkinainnostamisen valtaavan joukot yhtä aikaa kuin napista painaen. Mietin sitä, kuka painelee nappia ja kuka hyötyy? Arvelisin vanhakantaisesti, että Big Brother ainakin… Ja Orwell hymyilee haudassaan…
Mietin myös sitä, joko keinoteollisuus ja virtuaalimaailma ovat päässeet tunkeutumaan yksiulotteisen ihmisen aivosoluihin lopullisesti? Ei tarvita enää mitään siruja pääkalloon asentaa kun uusi uljas ihminen antaa johdatella itsensä hullutuksesta toiseen.
Kirkon pyhittämä, siis siunattu
Rauhoituin lopulta, kun katsoin toista isoa uutista Karjalaisessa (21.7.):
”Pokemon ilmiö saa siunauksen kirkolta”.
Siinä todetaan, että ”Pelin kuihduttamat akut saavat uutta virtaa kirkoista. Pelaajille tarjotaan jopa mehua ja keksejä”.
Upeaa! Pokemon on pyhitetty – vähän samalla tavalla kun papit ja piispat siunaavat nykyajan kirkkoja eli ABC-huoltoasemia ja kapitalismin muita kauppakeskusrysiä. Kirkko on saanut uuden paimennustehtävän. Tosin lehtijutun mukaan Eeva-Kaisa Heikura Kirkon tiedotuskeskuksesta ilmoittaa:
”Jos kirkossa on häät tai hautajaiset menossa, sinne ei saisi mennä pelaamaan. ”
Mitä turhia kieltoja! Hääpari ja pappi voivat vain ilahtua kun tyhjään kirkkoon horjuu zombi-kuokkavieraita lisää! Ja arkussa lepäävä ruumis saattaisi olla hyvä Pokemon-hakukohde, eikö vain? Vaadin lisää suvaitsevaisuutta kirkolta.
Välimereltä voi pyydystää uusia Pokemon-hahmoja
Oli Karjalaisessa (21.7.) muitakin uutisia, esimerkiksi muutaman rivin ulkomaan juttu: ”Välimereltä pelastettiin yli 3200”.
Vuodesta 2014 Välimereen on muuten hukkunut reilut 10 000 Eurooppaan yrittänyttä siirtolaista tai pakolaista. Heidän etsiminen voisi olla uuden iloisen ja optimistisen Pokemon Go -pelin yksi aihe. Kalmohahmot lienevät myös hyvin erilaisia ja sopivan shokeeraavia nykynuorille. Eikö vain? Kuka duunaisi uuden pelin? Toki mielenkiintoisia aiheita voisi olla Turkissa, Syyriassa, Irakissa ja Afganistanissakin….
Öisinajattelija