Tänään maanantaina 21.11. 2016 TV 1 esittää klo 19.00 dokumentin Stalinin tytär.
Sitä mainostetaan mm. näin:

”Palkitussa dokumentissa nähdään aikaisemmin esittämätön ja samalla viimeinen Svetlana Allilujevan haastattelu. Hänen elämästään kertovassa ohjelmassa haastatellaan myös ystäviä ja tutkitaan muun muassa historiallisia valokuvia.
(Stalin´s Daughter. Käsikirjoitus ja ohjaus: Jobst Knigge. Tuotanto: ZDF Enterprises GmbH, Saksa, 2015.)

Dokumenttia en ole nähnyt, mutta sen sijaan lukenut pätevän elämäkerran aiheesta. Tein teoksesta myös kirja-arvion, jonka laitan nyt tälle blogipalstalleni

 

Sullivan, Rosemary. Stalinin tytär. Otava 216, 592 s.

 

Svetlana Allilujeva (1926-2011) sai mediamaailman sekaisin maaliskuussa 1967 loikkaamalla Neuvostoliitosta Intian kautta Yhdysvaltoihin. Loikkari ei ollut kuka tahansa, vaan Josif Stalinin tytär. Sitä ei aluksi meinattu edes todeksi uskoa. Allilujevan mukanaan tuoma käsikirjoitusnivaska ”Kaksikymmentä kirjettä ystävälle” paljasti pian koko maailmalle niin henkilöllisyyden aitouden kuin hurjan tarinan Kremlin sisäpiiristä.

Emerita professori Rosemary Sullivan Toronton yliopistosta teki vuosia yhteistyötä Svetlana Allilujevan kanssa tämän pitkän elämän ehtoopuolella, Svetlanan uudessa kotimaassa. Teosta Stalinin tytär voi pitää pätevimpänä lännessä julkaistuista Allilujeva-elämäkerroista. Sitä ovat kehuneet niin venäläistutkijat kuin myös Venäjää hyvin tunteva ranskalainen tietokirjailija Simon Sebag Montefiore.

 

STALININ TYTTÄREN LAPSUUS JA NUORUUS

 

Stalinin tytär eroaa ratkaisevasti viihteellisistä ja skandaalihakuisista ”elämäkerroista”. Sullivan hakee ja myös löytää aidot ihmiset myyttien takaa: Kremlin yksinvaltiaallakin oli omat herkät hetkensä ja tunteensa. Isän ja tyttären suhde oli varsinkin ennen Svetlanan murrosikää erittäin lämmin ja läheinen. Tämän voi ymmärtää myös siksi, että Nadja-äiti katosi tyttären elämästä tehtyään itsemurhan vuonna 1932. Svetlana kuuli totuuden äitinsä kuolemasta vasta kymmenen vuotta myöhemmin…

Svetlana oli Stalinin kolmesta lapsesta hänelle selvästi läheisin. Vanhin poika Jakov, Stalinin ensimmäisestä avioliitosta, oli kaltoinkohdeltu koko elämänsä. Stalin ei pelastanut sotavangiksi jäänyttä poikaansa silloinkaan kun saksalaiset ehdottivat vaihtoa Stalingradissa antautuneeseen kenraali Paulukseen: ”En vaihda riviupseeria kenraaliin”, kuului Stalinin vastaus. Jakov teloitettiin – tai teki, saksalaislähteiden mukaan, itsemurhan juoksemalla leirin sähköaitaan. Toisen Svetlanan veljen, Vasili-pojan kohtaloksi koitui aseman väärinkäyttö, huikentelevaisuus ja juopottelu. Hän istui vuosia GULag -leireillä, välillä vapautettiin ja juopotteli itsensä kuoliaaksi runoilija Sergei Jeseninin kotikaupungissa, Rjazanissa.

Mutta Svetlana oli Stalinin silmissä toista maata. Tytär istui usein isänsä sylissä ja häntä Stalin esitteli ylpeänä myös ulkomaalaisille diplomaateille ja valtionpäämiehille. Isä ja tytär kävivät tiivistä kirjeenvaihtoa, varsinkin silloin kun Svetlana lomaili Sotshissa tai Kuibyshevissä sodan aikana. Nuo monet tuon ajan kirjeet, hellyttelynimet ja suukot, paljastavat suhteen läheisyyden. Kaikki muuttui kun Svetlana aikuistui, kuuli äitinsä karmean kohtalon ja sai tietää mihin lähipiirin sukulaiset oikeasti hävisivät: vallankumous söi lapsiaan villillä vauhdilla eikä Stalin säästänyt teloituksilta tai GULag-karkoituksilta edes sukulaisiaan.

 

SVETLANA ALLILUJEVAN HERÄÄMINEN

 

Lopullinen välirikko isän ja tyttären kanssa koitti pian. Svetlana rakastui tunnettuun juutalaiseen elokuvakäsikirjoittajaan , Aleksei Kapleriin. Tai toisinpäin. Parikymmentä vuotta Svetlanaa vanhempi Kapler tunkeutui 16-vuotiaan tytön elämään ja sai tämän rakastumaan itseensä. Hän oli viehättävä, aikansa playboy, ja kuuluisa, kuvitteli ohittavansa ja ylittävänsä Stalinin tuiman ”keltaisen katseen”. Näin ei käynyt. Kapler sai kärsiä vuosikymmenen vankileirillä – mikä oli tietenkin tyttärelle lopullinen niitti siitä, mitä isänsä Stalin edusti: ei edes rakkaus ollut yksinvaltiaan käsittelyn ulottumattomissa, jos tämä niin halusi. Stalin vihasi juutalaisia, ja se viha sai uskomattomat mittasuhteet lopulta niin sanotussa ”kosmopoliittien” ja juutalaisten lääkärien vastaisessa kampanjassa Stalinin jo tehdessä kuolemaa.

Kuitenkin juuri tavallinen elämä Kremlin muurien sisällä ja eliitin datsoilla on Stalinin tyttäressä kirjan ehkä pätevintä tekstiä – kuten myös lähikuvat sisäpiirin puoluejohtajista. Ne ovat tarkkoja ja arkisia, mutta eivät mustavalkoisia muisteluja. Koulunkäyntikuviot ja harrastukset olivat Kremlin varjossakin melko tavallisia eivätkä ylenpalttisen elitistisiä. Stalinin tytär kertoo erikoisasemastaan lähinnä kärsineensä. Kirjassa kuvataan toisaalta hyvin nuoren Svetlanan kehityskaari, mikä johtaa katkeraan pettymykseen isään, kun totuus alkaa paljastua.

Svetlana Allilujeva on Rosemary Sullivanin käsittelyssä todella kiehtova persoona! Hän oli viehättävä ja kaunis nuori nainen, joka miellytti lähiympäristön miehiä kaikkialla, Amerikassakin. Monet miehet tosin pelkäsivät lähestyä, ymmärrettävistä syistä. Mutta Svetlana oli, erotuksena isästään (?) myös hyvin eroottinen ja seksistä kiinnostunut nainen, joka halusi kavaljeeriensa kanssa useimmiten heti naimisiin. Avioliittoja olikin jo neuvostoaikana neljä, lapsia kaksi, abortteja paljon enemmän. Lapsista Josif oli lääkäri ja Katja tutkija, joka pakeni äitinsä mainetta Kamtsatkalle saakka.

Stalinin tytär, Svetlana oli tarkkailuasemassa suhteessa isänsä intiimiin elämään, mutta ei siitä paljon kerro, pieniä vihjeitä kuitenkin. Josif Stalinin intiimit suhteet ensimmäisen vaimon varhaisen kuoleman ja toisen vaimon itsemurhan jälkeen jäävät edelleen arvoitukseksi. Niitä toki oli, ja niissä on tutkimisen aihetta edelleen, sillä munkkina Kremlin muurien sisällä eli tuskin kukaan. Lavrenti Berija, parantumaton pedofiili ja raiskaaja, lienee tästä karmaisevin esimerkki.

 

ELÄMÄ JULKISUUDESSA JA LÄNNESSÄ

 

Stalinin tytär jakautuu selkeästi kahteen osaan. Ensin on lapsuus ja nuoruus Kremlissä ja oma perhe-elämä Neuvostoliitossa, sitten sopeutuminen länteen ja uudet ihmissuhteet USA:ssa, missä Svetlana myös avioitui vielä kerran uudelleen ja sai yli nelikymppisenä kokea äityiden onnen, Olga-tyttären. Avioliitto tosin purkautui lännessäkin pikaisesti. Elämänkohtalo ei ollut muutenkaan kadehdittava, sillä Stalinin tytär ei muutamaa poikkeusvuotta lukuunottamatta aina dollareissa kylpenyt. Monet muut kyllä häntä hyödynsivät. Voi sanoa, että Svetlana Allilujeva sai kokea katkerasti sen, että poliittisia juonitteluja riitti hänen ympärillään niin idässä kuin lännessä. Lännessä tuskaa lisäsivät taloudelliset keinottelijat, jotka hyötyivät Stalinin tyttären maineesta enemmän kuin tämä itse. Ei ihme, että päähenkilö kärsi masennuksesta ja oli usein vainoharhainen.

Svetlana Allilujevan elämä Amerikassa oli repaleista, täynnä muuttoja ja epäonnistuneita miessuhteita. Hän käväisi myös Englannissa yrittäen saada jatkoa kahdelle julkaisemalleen kirjalle. Suosio oli kuitenkin hiipunut ja ensimmäisellä kahdella kirjalla hankittu omaisuus hupeni.

Ehkä hämmästyttävin jakso Stalinin tyttären elämässä liittyy Mihail Gorbatshovin aikaan 1985-91. Svetlana loikkasi – kenties KGB:n huijaamana? – takaisin Neuvostoliittoon, asui Olga-tyttärineen maassa vajaat kaksi vuotta, muun muassa Tbilisissä, Gruusiassa. Sieltä hän palasi vielä kerran takaisin Yhdysvaltoihin – viettämään vanhuuttaan. Edes viimeisiä vuosiaan hän ei saanut elää lännessä rauhassa julkisuudelta. Isä Stalinin pitkä varjo ylsi kattamaan koko Svetlana Allilujevan elämän ja teki siitä ikuisen kärsimysnäytelmän, jolta edes oma tytär Olga ei säästynyt – saati kaksi muuta lasta, Josif ja Katja Venäjällä!

 

Rosemary Sullivan käyttää runsaasti lähteitä FBI:n ja CIA:n arkistoista, jonkin verran myös venäläismateriaalia. Kirjan paras ja ainutlaatuisin anti tulee kuitenkin luottamuksellisista haastatteluista päähenkilön ja tämän venäläissukulaisten kanssa. Myös Stalinin tyttären kirjeet isälleen ja tämän viestit tyttärelleen kertovat paljon.

Öisinajattelija / Pentti Stranius