”Liberte, Egalite, Fraternite” / ”Vapaus, veljeys, tasa-arvo”, tuo nykyisen Ranskan tasavallan tunnus on peräisin vuoden 1789 Suuren (porvarillisen) vallankumouksen ajoilta. Julistusta seurasi alunperin lause ”Ou la mort” / ”Tai kuolema”. Se jäi pois mutta,
– vapaus määriteltiin näin: vapaus tehdä kaikkea sitä mikä ei vahingoita toista;
– veljeys näin: älä tee toiselle sitä, mitä et halua itsellesi tehtävän – tee toisille hyvää;
– tasa-arvo näin: laki on kaikille sama, syntyperä ei saa siihen vaikuttaa.
Miten on, toteutuvatko nuo liberaaliporvarilliset tavoitteet nyt reilut 200 vuotta myöhemmin?
Kun katselee ympärilleen, kuuntelee, lukee ja yrittää ymmärtää maailmaa vuodenvaihteessa 2016-2017, on pakko todeta kuinka Ranskan vallankumouksen kauniit ajatukset ihmisarvosta ja tasa-arvoisista kansalaisista ovat vaipuneet täysin unholaan. Maailma on monelle äärettömän eriarvoinen, kärsimysten paha paikka asua. Niin on Suomi-niminen valtiokin: edes porvarillisia perusoikeuksia ei ole kaikilla! Ja vaikka ne on paperille kirjattu, niitä ei noudateta…
Syntymä, elämä ja kuolema
Ihmiset syntyvät, elävät ja kuolevat epätasa-arvoisina joka puolella maailmaa. Monen kohtalona on nöyrtyminen jonkin asteen orjatyöhön, laki on niinkuin se luetaan, veljeydestä ei ole riistoyhteiskunnassa tietoakaan. Yhä useammin ihminen on ihmiselle susi, Suomessakin (ja susikin taitaa olla ihmistä jalompi laumaeläin!).
Pohjoista pallonpuoliskoa, länttä ja itää, johtavat laskelmoivat markkinamiehet, ylikansalliset yritykset tai itsevaltiaat. Maailmaa ja sen hupenevia luonnon resursseja riistetään häikäilemättä, jaetaan sotimalla ja pommituksin. Miljoonat pakenevat sotaa ja väkivaltaa, kuolevat, kärsivät. Toisaalla muutama prosentti superrikkaita omistaa puolet maansa tai maailman kaikesta omaisuudesta. Juuri he ovat usein ”kunniakansalaisia” – niitä, jotka eivät maksa veroja, keinottelevat toisten hädällä ja ovat valmiit purkamaan Suomessakin ns. hyvinvointivaltion rippeet.
Kuolemakaan ei ole tasa-arvoinen. Kuolemassa eriarvoisuus jopa korostuu: EU-kansalainen tai amerikkalainen on aina arvokkaampi! Kysyn vain, kuinka monta kukkamerta on laskettu Välimereen, joka on nielaissut vuonna 2016 yli 5000 ihmiselämää, pakolaista paremman elämän toivossa? Kysyn vain, kuinka monelle tuhannelle terrorin – tai valtioterrorin – uhrille lippu on laskettu puolitankoon ja julistettu suruaikoja Afganistanissa, Irakissa, Syyriassa, Libyassa?
Suomi sulo Pohjola…
Suomi on vuodenvaihteessa 2016-2017 muuttunut ja muuttumassa yhä selkeämmin eriarvoiseksi, uudenlaiseksi luokkayhteiskunnaksi. Meillä on satojen tuhansien kansalaisten syrjäänsysätty köyhälistö, joka koostuu pätkätyöläisistä, pitkäaikaistyöttömistä, varattomista opiskelijoista ja kansaneläkeläisistä, itseään puolustamaan kykenemättömistä sairaista tai kehitysvammaisista… Luetteloa voisi jatkaa loputtomiin, ja se kasvaa koko ajan.
Erittäin monet tutkijat, kansalaistoimijat ja myös vasemmistolaiset poliitikot ovat varoittaneet vuoden 2016 aikana luokkaerojen huimasta kasvusta, yhteiskunnan polarisaatiosta. Viimeksi asiasta puhui jouluaattona ex-presidentti Tarja Halonen. Myös painavaa tekstiä löytyy. Luin jouluviikolla kansanedustaja Anna Kontulan uuden Into-pamfletin ”LUOKKALAKI. Miten Suomen lait ja viranomaiset syrjivät työväenluokkaa” (2016). Se osoittaa monin tavoin, että ”laki on niin kuin se luetaan…” ja ”tuomiot vaihtelevat…”. Syrjään sysätty osa kansalaisistamme on totaalisen tarkkailun alla – varsinkin jos luottotiedot ovat menneet ja olet työttömänä pudonnut ansiosidonnaiselta peruspäivärahalle. Köyhyys periytyy siinä missä sairaudetkin, rikkaat ja hyvinvoiva keskiluokka pääsevät kuin koira veräjästä. Heti kun olet ns. sosiaalitapaus, sinua tarkkaillaan ja epäillään kaikesta.
Anna Kontulan LUOKKALAKI on aivoja virkistävää luettavaa. Samoin suosittelen Milla Peltosen uutta Hannu Salama -elämäkertaa PAPERILLA SEISOVA PERKELE (2016). Peltonen analysoi tarkkaan 80-vuotiaan Salaman tuotannon ja nivoo sen Suuren Kirjailijan henkilöhistoriaan sekä yhteiskunnan muutoksiin. Samalla elämäkertateos antaa hyvän kuvan Suomen kulttuurihistoriasta aina II maailmansodasta nykypäiviin.
Öisinajattelija