Presidenttimme on puhunut , ugh! – ja sanonut haastattelussa ( Turun Sanomien ja Helsingin Sanomien mukaan / TS 21.1. ja HS 22.1.) jotakin enemmän ja paremmin kuin vihjailevassa Uuden vuoden puheessaan.
Kenen elintaso on ansaitsematon?
Nimittäin: Sauli Niinistön mukaan Suomessa pidetään yllä elintasoa, joka ei ole ansaittu. Täyttä asiaa! Juuri näin ylimielisesti ja härskisti toimii ja ylläpitää pyhää asemaansa kansakunnan eliitti, se osa tuhlailevia oligarkkeja ja kerskakuluttavia päättäjiä, jotka parasta aikaa purkavat vasemmistopuolueiden, keskustan(kin) ja ay-liikkeen aikoinaan rakentamaa hyvinvointivaltiota.
Eliitillä, siis valtaapitävillä raharikkailla ja poliitikoillakin on usein taipumus eristäytyä, korruptoitua ja katsoa kansaa yläviistosta, esittää sille vaatimuksia ja ikään kuin poistaa itsensä esimerkiksi nykyisistä säästötalkoista, joita kansalta vaaditaan. Elämä ylätasolla jatkuu entisellään, eletään kuin pellossa edes ajattelematta omaa etuoikeutettua asemaa ja siihen kuuluvia etuisuuksia. Näin idässä ja lännessä, piskuisessa Suomessakin. Tämä sisäänrakennettu egoismi ja virallistettu narsismi on se viitoitettu tie, mikä vie pallomme varmaan tuhoon, sotien ja militarismin ohella!
Maksamme elintasostamme nykyisin velkarahalla, toteaa presidentti, mutta puhuu vain yleisellä tasolla eikä jatka analyysiaan ihan syvään päähän eli siihen, kenelle velkaraha on edullista ja kenellä sitä elintasoa yhä piisaa, vaikka talkoista puhutaan. Kenelle yhä maksetaan myyntivoittoja, osinkoja ja muuta hunajaa ja kuka nettoaakaan 2023 eniten sähkönkulutusrahoja sähkönkulutusta lisäten, kuka kerää yhä lentopisteitä suruttomasti lennellen ja sen sellaista. Ja tärkein pointti: kenen selkänahasta se eliitin ansaitsematon elintaso , juuri se yli- ja kerskakulutus pieninä palkkoina, riistovuokrina, sijoitusasuntoina ja jatkuvina hinnankorotuksina nyljetään. Minusta olisi korkea aika vaatia kohtuutta kerskakulutukseen ja hakea säästöjä sieltä, mistä niitä pienellä vaivalla tai vaikka, näinä sotaisina aikoina, kriisilainsäädännöllä voisi noukkia.
Vaikka avaimet ovat eliitin ja päättäjien taskussa, tavan kansalainenkin voi tehdä aina jotakin. Tämän blogin lopussa esitän oman kohtuuajatteluun perustuvan leikkaus- ja säästölistani, jota minä, vaimoni ja tietääkseni lähimain kaikki kuusi lastanikin pyrkivät noudattamaan perheineen – ainakin valikoiden.
Presidentin mielestä sotamenoistakin voi leikata!
Suomen Pravda eli HS otsikoi presidentin merkittävän haastattelun vain parilla palstalla 22.1.2023, valitettavasti. Miksiköhän? Onneksi ei sentään vaiennut. Toisenlaisenkin otsikon olisi voinut repäistä! Näkyville olisi voinut nostaa vaikka (ehkä rauhoittavana katumusharjoituksena tarkoitetun?) haastattelun loppukaneetin siitä, että Suomen puolustusvoimatkaan eivät ole syrjässä leikkauksilta ja rahankäyttö sekä tärkeysjärjestys pitää sielläkin tarkoin harkita. Aivan, hävittäjissä, tankeissa ja raja-aidoissa on harkitsemisen paikka.
Tuo viittaus sotamenoihin on silti presidentiltä aivan ennenkuulumatonta – näinä isänmaallisten hurraahuutojen ja militarismin auringonnousun kulta-aikoina! Presidentin sanoihin kannattaa jokaisen pasifistin ja antimilitaristin tarttua – nyt kun vihreistäkin on tullut natottamisen seurauksena se mitä on tullut: kaupunkien pöhöttynyt pientaantumus. Toisaalta, ihmetyttää että presidentti kehtaa tai uskaltaa vetää jarrua kun aitakin on jo kohta pystyssä itärajalla, hävittäjät tilauksessa ja tankkeja kuskataan Nato-voimien avuksi, vaikka ei ihan vielä olla maalisuoralla jäsenyydestä tai edes nais- ja palkka-armeijastakaan, erityisjoukoista ja tukikohdista puhumattakaan – kun nuo turkasen turkkilaiset ja vakavilla asioilla pilailevat villerannat siinä sivussa sotkevat peliä! No, eiköhän asioista vaikenemalla ja itsesensuurilla valtamediassa pärjätä siinä missä tähänkin asti…
Öisinajattelijan kohtuullinen leikkauslista
Joensuussa toimii ansiokkaasti Kohtuus-liike, jonka kannattaja olen ollut myös viime vuosina leikatessani omia menojani. Tulee mieleen seuraavia asioita ( joissa olen nuukaillut ja säästänyt suuremmin kärsimättä, vaimoni hyvällä tuella )
- kävelemme ja pyöräilemme Tuijan kanssa kaupunkimatkat, junailemmekin vain pari kolme kertaa vuodessa, jolloin kohteena pääosin Hki tai Tre, sillä henkilööauto (vuosimallia 1996) seisoo rekisteristä poistettuna talvikuukaudet marraskuulta-huhtikuulle; kesäkaudella olemme ajaneet viiden viime vuoden aikana 3500-5000 km vuosittain; lentänyt en ole vuoden 2012 jälkeen enkä käynyt ulkomailla kolmeen vuoteen yhtä Tallinnan päiväreissua lukuunottamatta
- ostamme ruokamme pääosin kotimaisina raaka-ainenta, emme käytä juuri valmisruokia emmekä syö ravintoloissa montaa kertaa vuodessa; seuraamme alennuksia ja hankimme usein kerralla paljon “hamstraamalla”; olen himomarjastaja ja sienestäjä, joten pakastin tyhjenee vasta vapun lähestyessä, jolloin se on pari kolme kuukautta pois päältä; metsäinen harrastus tuo tuntuvaa säästöä ja vaihtelua ruokailuun. Ja vielä: alkoholijuomat ostan useimmiten Alkosta ja nautin kotona – niiden suhteen säästäminen olisi nykyistä suotavampaakin
- olemme pääosin kasvissyöjiä, tarkkailemme vyötäröä ja liikumme, jotta terveyttä piisaisi vielä näinä eläkeläisvuosinakin; hoito- ja lääkemenoissa on kaiketi onnistuttu aika hyvin säästämäänkin, mutta muutaman pakollisen napin joudun aamuisin nielemään
- ostamme vaatteita vain harkiten, jolloin omat vuotuiset vaatemenoni ovat olleet viime vuosina yhteensä ehkä noin sata euroa vuodessa; käyn nimittäin kirpputoreilla ja esimerkiksi käytetyn ja erinomaisen suksipaketin (sukset, sauvat, siteet, monot) hinta oli viimeksi 15 euroa. Jaksan myös ihmetellä sitä, että vaimoni vaatebudjetti ei ole paljonkaan omaani isompi
- harrastamme halpaa kansankulttuuria, pääosin lukemista ja television ilmaiskanavia, kirjallisuutta, dokumentteja tai teema-kanavan klassikkoelokuvia, kirjastoja, ilmaiskonsertteja ja museoita; pressikorttini sallii minulle ilmaiskäynnit myös Kiasman, Ateneumin ja Amos Rexin kaltaisissa taidepyhätöissä ja joskus edulliset festivaalivierailut
- säästämme sähköä ja vettä pesemällä ja käyttämällä vain täysiä koneellisia astioita ja vaatteita; televisiomme ja tämä tietokoneeni ei ole nykyisin päällä ellei niitä käytetä; meillä ei ole älypuhelimia eikä erilaisia sähkövempaimia; tuuletan mieluummin lenkkivaatteeni parvekkeella kuin pesen niitä joka kerta hikoiltuani salilla tai ladulla; taloyhtiömme lopetti viisaasti toisen saunavuoropäivän jo viime vuonna
- näillä säästöillä tai leikkauksilla vielä pärjää, vaikka eläkkeestäni, joka on tarkalleen suomalaista keskitasoa, ei jää säästöön eli puskurirahastoon juuri mitään kuukausittain. Tammikuuhun 2023 mennessä puskurikseni on kertynyt näköjään hieman alle 1000 euroa ainoalle pankkitililleni (veroparatiiseja en käytä enkä ns. verosuunnittelua), mikä summa on muodostunut ylimääräisistä töistä palkkioina; pääosin kirjoitan (usein tulkkaan tai suomennankin) vapaaehtoistyönä (näitäkin blogeja); julkaistut kirjani eivät ole tähän mennessä tuottaneet juuri mitään (paitsi iloa, mainetta ja kunniaa) enkä ole saanut, edes hakenut apurahoja, joita harvemmin eläkeläiselle myönnetään
Vapaaehtoistyö, kirjoittaminen ja lukeminen, erilaiset harrastukset, upea parisuhde ja lapset sekä kansalaistoiminta tuottavat sen verran hyvää oloa, että niistä asioista en aio lähitulevaisuudessakaan luopua. Niistä en “säästä” niin kauan kuin pää toimii, teksti kulkee ja jalka nousee..
Öisinajattelija