En kuulu mihinkään kirkkokuntaan, saati demaripuolueeseen, mutta Isä Mitro saa kaiken sympatiani.
Ainakin siihen saakka kunnes toisin todistetaan…
Mikä näitä NaisKantelijoita vaivaa? Vai olenko ihan pihalla, ikänikin puolesta? Feminismin aakkoset ja perusteokset luin jo reilut 30 vuotta sitten; olen pitänyt itseäni jopa naisasiaa esille tuovana kirjoittajana ja ainakin yksi ex-vaimoni ja nykyinen tyttöystäväni ovat kunnon feministejä.
Pääsääntöisesti luen naisten kirjoittamaa fiktiota – uteliaisuuttani kai…
Pannaanko? Huumori pannaan.
Olin toissapäivänä vanhan työpaikkani , Karjalan tutkimuslaitoksen 40-vuotisjuhlissa. Halasin useampiakin naisia ja rutistin rutkasti. Oli ilo nähdä ”niin monen vuoden jälkeen”. ”Valetohtoreille” omistetussa juhlapuheessani en kertoillut kaksimielisiä vitsejä, mutta esittelin Petroskoista ostamani lahjan, hartioiden hierontalaitteen. Näytin miten sitä käytetään – tutkija Minna X ei loukkaantunut, ei käsittääkseni edes silloin kun mainitsin ettei laitetta kannata käyttää intiimihierontaan. Nykynaiset ovat moderneja ja dildo-huumori jopa kukoistaa.
Isä Mitro on ollut suomalasen politiikan Isä Aurinkoinen, sanan hyvässä merkityksessä. Joskus tosin liikaakin kaikkien alojen asiantuntija. Mutta iloisuus ja huumori on ollut tarttuvaa, elämänmyönteisyys ja esimerkiksi avantouinti-harrastus hauska yksityiskohta viiniä naukkailevan ”selibaattimunkin” elämänohjeissa.
Isä Mitro on kuulemma kertonut – millähänn kielellä? – asiattomia vitsejä EU-parlamentissakin, halaillut ja jopa puristanut jotakuta reidestä. En tiedä onko kyseessä ollut mies vai nainen. Papithan ovat tunnetusti paheellisia ruskean reiän ritareita, jotka käyvät kuoropoikienkin kimppuun (missä se kimppu muuten on?) aina kun paavin pallit … ei kun silmä välttää. On se hyvä – maanviljelijän ja metsurin kannalta – että silmä välttää ja saha puoltaa. Eikö vain?
En voi mitenkään kuvitella Isä Mitroa seksiahdistelijan rooliin. Niin, noh, ovathan terroristitkin mitä sympaattisimpia ihmisiä… Ja silti: ollaanko tässä seksiä tihkuvassa yhteiskunnassa ja mediamaailmassa, joka silti puhkuu puritanismia, menty vähän liian pitkälle kaksinaismoralismin asteikolla?
Kaikki sympatiani ovat siis Isä Mitron puolella. Isä Mitro on uhri ja herkullinen heittopussi! Mikä näitä NaisKantelijoita vaivaa? Vai olenko ihan pihalla? Jos joku Mitron tunteva lukee kannanottoni, pyydän toimittamaan tämän tekstin hänelle.
Joensuun virallinen Öisinajattelija