”Kun ihminen ihminen on, leipää hän tarvitsee…”…
lauletaan jossakin 1970-luvun taistelulaulussa.
Ei se enää pidä paikkaansa, 2000-luvun Suomessa, missä leipää saa jonottamallakin. Niin noh,
köyhyyttä yhä on. Kulttuuria vähemmän. Vaikka ”Nälkä lähtee naimalla…”-slogani ei sekään pidä paikkaansa, koska kulttuurilla on suurempi merkityksensä. Tai – mistä minä tiedän?
Törmäsinn aforismeihin, taas kerran, niistä pidän. Suosikkejani ovat esim Markku Envall ja Eero Suvilehto. Lukekaapa! Vaikkapa Suvilehtoa, joka on liikkunut Euroopan reunoilla Pentti Saarikosken jalanjäljissä (Sofia, Wien, Reykjavik…) , symbolisesti ja konkreettisesti. Siellä minäkin mieluusti vaellan, vaeltelesin….
Pari mietettä EERO SUVILEHDON viime kokoelmasta:
”Tiesikö viikinki lähtiessään,
kauppamatkalle vai rosvoretkelle?
Niissä veneissä jäi aikaa miettiä
omaakin kohtaloansa”
”Thor näkee pajansa seinustalta
tuhkapatsaan lipuvan taivaaseen,
muistaa aikojen alun,
kun kuolema vielä oli nuori
ja vasta opiskeli ammattiinsa”
”Olet avoin, kuin halki lyöty
Ei kun sotakirveellä ihminen,
vaan kuin kultainen koivuhalko,
joka pakkasella
talojen sieluja lämmittää”
Mietipä noita…ja monia muita afoja Suvilehdonn kokoelmasta! Mies on vakava kuin Thor-jumala ja silti jalkapohjia kuluttanut Euroopan kulkija. En ole tavannut yhtäkään mietiskelijää, joka pystyisi Eurooppaa ja sen reunailmiöitä ja historiaperspektiiviä paremmn kuvaamaa kuin Suvilehto, hetken mietteisssään… Jaa, noh, ehkä kaimallani Pentti Saarikoskella on jotakin samaa. Kannattaa EERO SUVILEHDON ohella lukea myös Antero Viinikaisen uuskirja PENTTI SAARIKOSKEN TOINEN TULEMINEN.
Öisinajattelija