Kehysriihi on puitu ja kylmää kyytiä on luvassa työntekijöille jatkossa. Sopii hyvin nykyisen hallituksen linjaan, jossa enemmänkin sääntö kuin poikkeus on syödä sanansa. Miten ne kehtaavatkin… Ja kyllähän ne kehtaa!

Kun kelataan hetki taaksepäin, mm. pääministerimme poseerasi opiskelijoiden kanssa luvaten, ettei koulutuksesta leikata. Ei missään nimessä. No lähihistoria kertoo käyneen aivan päinvastoin.

Sitten oli myös pieni palkkaisten, naisvaltaisten alojen musertaminen listalla. Se tuttu nelikirjaiminen lyhenne joka vieläkin nostaa karvat pystyyn. Oikein arvattu, puhun kikystä. Hallitus uhkaili massiivisilla leikkauksilla ja painosti solmimaan kyseisen sopimuksen. Hallitus ei vain tainnut miettiä, että se kohdisti samalla giljotiininsa julkista taloutta vastaan, kun ostovoima heikentyi ja veroaleilla sitten koitettiin paikkailla tätä ilmiötä. Kikystä maksoivat kalliisti esimerkiksi lähi- ja perushoitajat, joiden palkka muutenkin on aivan naurettavan pieni työn vaativuuteen ja aina vaan kasvavaan henkiseen ja fyysiseen kuormitukseen verraten. Heistä useimmat kuluttavat rahaa kotimaassa (ei niillä palkoilla esimerkiksi lapsiperhe suuntaa ulkomaille hummaamaan) ja näin ollen kikyn tekemät leikkaukset olivat myös suoraan pois esimerkiksi tutun kampaajan, jalkahoitajan tai kosmetologin pussista. Se on pois niin ikään kotimaisten huvipuistojen, elokuvateatterien, teatterien, ravintoloiden, keikkapaikkojen, kesätapahtumien jne kassoista.

Naisvaltaisia aloja isosti koskenut kiky oli myös isku vasten sukupuolten tasa-arvoa ja naisten palkkakehitystä.

Kikyn osana sovittiin, ettei leikkauksia työttömyysturvaan tehdä. Kas ähäkutti, sanansa söivät mutta mörökölli ei vienyt! Aktiivimalli pamahti pöytään ja jo ennen sen käyttöön ottoa oli nähtävillä, ettei kaikki halukkaat pääse millään töihin tai muiden toimien piiriin jolla välttää leikkurin viuhahdus.

Ja koska esimerkiksi sairaseläkkeelle pääsy on suomessa pitkä ja raskas prosessi, työttömien kirjoissa on kymmeniä, satoja, jopa tuhansia ihmisiä jotka ovat jo niin työkyvyttömiä että kuuluisivat eläkkeelle. Heiltäkin aktiivi-giljotiini silti leikkaa toimeentuloa.

Tuskin oli aktiivimallin ensimmäisen tarkastelujakson tiedoista ehtinyt painomuste kuivua, kun jo hallitus lataa kehitysriihessä lisää kuraa niskaan. Nyt otettiin käsittelyyn esimerkiksi työntekijän asemassa olevat ja nuoret. Nuoret joiden pitäisi olla maamme tulevaisuus. Joista hallitus jo aiemmin on ollut muka niin kovin huolissaan ja joiden niskaan taannoin koitettiin sälyttää myös vauvanteko-talkoita syntyvyyden lisäämiseksi. Nuorten työehtoja heikennettiin.

Nuorten aikuisten palkkaamista määräaikaisiin työsuhteisiin hallitus päätti helpottaa. Se päätti, että alle 30-vuotiaiden työsuhteen määräaikaisuudelle ei tarvitse enää olla perustetta, mikäli tämä on ollut työttömänä kolme kuukautta. Koitin tutkailla valtioneuvoston sivuilta julkaistusta tekstistä, koskeeko tämä vain ensimmäistä määräaikaista työsopimusta vai voiko jatkossa ketjuttaa alle kolmekymppisten työsopimuksia mielivaltaisesti, ilman perusteita. Tähän ei sivuilta löytynyt vastausta, joten jos jollakin on asiasta parempaa tietoa, kuulisin sen mielelläni!

Kiinnostaa tietää onko edes tarkistettu mitä sanoo esimerkiksi yhdenvartaisuuslaki tällaisista päätöksistä, joilla heikennetään nuoren ihmisen asemaa työelämässä.

Hirvittää ajatella parikymppisenä valmistuvaa lähihoitajaa jolla on luvassa pahimmillaan perusteettomia määräaikaisuuksia ensimmäiset 10 työelämän vuotta. Juuri niitä vuosia, kun pitäisi päästä oman elämän alkuun. Hankkia oma koti, perustaa mahdollisesti perhe, ottaa lainaa esimerkiksi juuri sitä asuntoa tai taloa varten jne. Ajateltiinko yhtään, että tämä hallituksen ”hieno” visio vaikeuttaa mahdollisesti myös jatkossa asuntojen myyntiä. Kuinka moni pankki myöntää jatkossa lainaa nuorelle jolla ei ole aavistustakaan koska seuraavan työsopimuksen saa, mistä, kuinka pitkäksi aikaa ja millaisilla ehdoilla.

Erillisellä lailla helpotetaan myös jatkossa irtisanomista pienissä, alle 20 hengen yrityksissä. Ylen tietojen mukaan irtisanomiskynnystä madallettaisiin tilanteissa, joissa irtisanomisperusteena on henkilökohtaiset syyt. Uskon, että tämä voi tuntua hienolta helpotukselta pienten yrittäjien mielestä. Kuitenkin mietin kohdan tarpeellisuutta, sillä jo nyt työnantajalla on aikamoinen nippu keinoja sanoa työntekijä irti. Syitä ennen tätä muutosta oli jo irtisanominen työvelvoitteen laiminlyönnin johdosta, irtisanominen huolimattomuuden johdosta, irtisanominen puutteellisen ammattitaidon johdosta, irtisanominen sopimattoman käytöksen johdosta, irtisanominen luvattomien poissaolojen johdosta, irtisanominen luottamuspulan johdosta, irtisanominen alkoholin käytön johdosta, irtisanominen rikollisen toiminnan johdosta, irtisanominen kilpailevan toiminnan johdosta ja irtisanominen työntekijän sairauden johdosta. Lisäksi on vielä ne paljon puhutut irtisanomiset tuotannollisilla ja taloudellisilla perusteilla.

Viime päivinä on perusteltu sitä, että jokaisessa työpaikassa on niitä joille vaan duuni ei maistu, että hei hienoa, nyt heidät voidaan potkia pellolle. Kauhulla odotan, millaisia syitä aletaan käyttää jatkossa, kun valmiiksi oli jo laaja valikoima syitä irtisanoa ja taannoin koeaikaakin pidennettiin puoleen vuoteen.

Lopullinen lain tai asetuksen teksti kertoo, millainen soppa tästä lopulta tulee. Työntekijöiden turvattomuus ainakin lisääntyy hurjasti. Se ei lisää ainakaan esimerkiksi haluja muuttaa työn perässä. Kuka uskaltaa esimerkiksi vaihtaa paikkakuntaa ja myydä kotinsa, jos pienyritys tarjoaa töitä.

Lisäksi mietin, onko tämä paras idea edes niiden yrittäjien kannalta. Parhaat työntekijät joista kilpaillaan, hyvin todennäköisesti valitsevat turvatumman vaihtoehdon työnteolle kuin sen pienen yrityksen jolla on valtuudet lähes mielivaltaiseen irtisanomiseen. Näin ollen pienemmät firmat saisivat mahdollisesti jatkossa niitä ”ei parhaita työntekijöitä”.