Nykyinen hallitus tuntuu ajattelevan, että työtä tehdään vain työn tekemisen takia tai välttämättömän toimeentulon saamiseksi. Toki työstä saadaan palkkaa ja palkalla maksetaan laskut ja varmasti jokaisella meistä on päiviä jolloin se oma duuni saattaa maistua aika puulta ja ollakin varsinaista pakkopullaa. Mutta lopulta työ on parhaimmillaan paljon muutakin kuin pelkkää rahan perässä juoksemista.

Aktiivimallista puhuttaessa somessa monet paheksuivat esimerkiksi sitä, miksi vaikkapa puhelinmyynti- tai siivousalan työt eivät kelpaa ihmisille. Työttömiä syytettiin ronklaamisesta ja hienostelusta kun mitkä tahansa hommat eivät kelpaa. Ihan kuin sen olisi oltava ihan sama tekeekö vaikka työtön hoitaja tai opettaja oman alansa hommia vai toimiiko esimerkiksi juurikin puhelinmyyjänä. Pahimmillaan vielä mouhottiin, että on vaihdettava oikein paikkakuntaakin työn kuin työn perässä.

Samoin tunnutaan ajattelevan monessa kunnassa ja monen yksityisen puulaakin johtoportaassa, että esimerkiksi hoitoalalla saavat hoitajat luvan olla kiitollisia kun hommaa piisaa. Viis siitä että tahti on ihan epäinhimillinen ja moni nääntyy työtaakkansa alle.

Onko työ vain työtä? Minusta ei. Työ ja oma ammatti lähihoitajana on ainakin itselleni myös iso osa identiteettiä. Enkä oikeastaan usko, että hoitajan hommasta selviäisi edes muuten kuin olemalla myös sydämeltään hoitaja. Rahan takia ja vain saadakseen leipää pöytään ei pystyisi laadukkaasti toista ihmistä kohtaamaan, hoitamaan ja hoivaamaan. Perustemput voinee toki jokainen vastuullinen ihminen oppia, mutta se mikä tekee esimerkiksi lähihoitajasta hyvän työssään on lopulta hyvin pitkälti kii siitä hoitajan sydämestä ja sielusta.

Samoin ajattelen esim poliiseista, lääkäreistä, opettajista, sosiaalityöntekijöistä tai vaikkapa palomiehistä. Ei niissäkään ammateissa vain mennä aamulla töihin, hoideta hommia ja sitten vaihdeta vapaalle. Yleensäkään missään ihmisten kanssa toimimiseen tai ihmishenkien turvaamiseen liittyvässä työssä ei voi ikinä olla kyse vain palkkapäivien odottelusta vaan oma itse pistetään peliin täysillä joka päivä.

Kun nyt aletaan horjuttaa esimerkiksi nuorten ihmisten työehtoja perusteettomilla määräaikaisuuksilla tai esimerkiksi pienissä yrityksissä helpommalla irtisanomisella, rapautetaan monella alalla myös ammatti-identiteetin kehittymistä tai jopa työmotivaatiota. Kun ihmiselle lisätään paineet olla koko ajan ”suurennuslasin alla” esim potkujen tai määräaikaisen sopparin loppumisen pelossa, en usko että kukaan jaksaa olla kovin kauan kovin tehokas. Tai ei se ainakaan ole henkisesti kovinkaan terveellinen tilanne.

Työntekijällä on oikeus saada työehtosopimuksen mukaisesti palkkaa ja  hänellä on oikeus myös muihin työehtoihin. Lisäksi lait ja sopimukset antavat työntekijälle suojaa, ne esim. takaavat syrjimättömän kohtelun jokaiselle. Työntekijällä on oikeus myös järjestäytyä ammallisesti ilman että se aiheuttaa ikävää kohtelua työnantajan taholta. Työntekijällä on oikeus terveelliseen ja turvalliseen työympäristöön ja ihmisarvoisiin työoloihin sekä ehtoihin.

Lisäksi työntekijällä on oikeus myös laissa säädettyihin perhevapaisiin. Työntekijällä onkin oikeus saada työstä vapaaksi lain mukaiset äitiys-, isyys- ja vanhempainvapaat sekä pienen lapsen sairastuessa on oikeus saada tilapäistä hoitovapaata. Työntekijällä on myös oikeus tilapäiseen poissaoloon työstä pakottavien perhesyiden vuoksi.

Toivottavasti nämä oikeudet säilyvät jatkossakin, jotta voimme turvallisin mielin antaa parastamme työelämälle ja valjastaa hyvillä mielin täyden potentiaalimme työnantajan käyttöön. Hyvinvoiva työntekijä on työnantajan kallein aarre. Se on myös paras ase laadun tekemiseen ja kilpailemiseen muiden vastaavan kaltaisten palveluntarjoajien kanssa.

Työ ei ole vain toimeentuloa, se on parhaimmillaan iso osa identiteettiä, sekä  rakas ja tärkeä osa elämää.

Hyvää Vappua jokaiselle, olkoon seuraava vuosi armollisempi kaikille työn raskaan raatajille.