Heinä-elokuussa 1940 Kalle Päätalo pääsi ensi kerran lomalle armeijasta, johon oli mennyt vuoden 1939 viimeisinä päivinä. Paluun ”iloinen junamatka” Oulusta Rovaniemelle sisältää lyömättömän humalakohtauksen. Kalle vetää niin sanotusti perseet, ja itseään havainnoimalla tekee sosiologisen tarkan kuvauksen myyttisestä suomalaisesta humalasta ja sen eri vaiheista. Niitä voi eritellä peräti kymmenen.
Tausta oli se, että lomakieltojen päätyttyä jokainen lomalle lähtijä lupasi vääpelille tuliaispullon, mutta kukaan ei sitä tuonut.
”Lähtee lomalle semmonen mies… Olen sen sortin sosialisti, että jos jollekki lupaan tosissani jotakin, sen myös täytän”, uhoaa Kalle, joka varustetaan matkaan komppanian yhteisellä lomalakilla ja vähän paremmissa lainavetimissä muutenkin. Purovaaran Eera lainaa matkamiehelle kapsäkin.
Paluu joukko-osastoon alkaa lupaavasti. Oulusta Kalle onnistuu hankkimaan neljä pulloa tikkuviinaa. Yksi vääpelille, yksi juodaan parhaiden kaverien kesken, yksi on kapsäkin vuokra Purovaaran Eeralle, Kalle suunnittelee. Silti jää vielä yksi ylimääräinen.
Oulun asemalla Kalle tapaa serkkunsa Neulikon Veikon, jonka kanssa yhteistä matkaa on Kemiin asti.
Humalan kymmenen vaihetta
1. Viinaa on paljon, mukavalta tuntuu
Junassa korpraali Kalle istuu serkkunsa ja tuntemattoman korpraalin välissä. Hyvä mieli ja sukulaisenrakkaus saa Kallen ehdottamaan serkulle ryyppyä.
2. Ensimmäinen korkkaus
Mennään kapsäkin kanssa junan vessaan. ”Jos olet eno-Jakin poikia, niin hurauta raskaimman jälkeen!”
Otetaan ryyppyjä, irvistellään ja puhallellaan. Kolmanneksi mukaan otetaan aluksi illolta vaikuttanut korpaali samalta penkiltä. Hän esittäytyy Nisuhalmeen Reinoksi.
”Annetaan, poijat, pullon kiertää! Tuosta nuin! Olet, Reino, niin silmäänni mukava mies, että tätä kiikarointia ei alkuun lopeteta!”
Kolmeen mieheen pullo vajuu nopeasti ja siitä tulee ”naisille marjapullo”.
3. Alkaa laulattaa, ääni kohoaa
Kallella on niin hyvä olo, että alkaa jo laulattaa. Kapsäkistä siirretään toinen pullo taskuun, sillä Purovaaran Eeralle voi sen lainan korvata muutenkin.
Palataan omille paikoille junanvaunuun. Enää ei pihistellä äänenkäytössä, vaikka ihmiset katsovat.
”… kun kerran olen päässyt ujoudestani, haluan myös ottaa kaiken irti tästä vapautuneesta olostani. Haluan olla joukon ensimmäinen myös puhumisessa, supliikkimiehenä, niin kuin olen ollut ensirivin työmies”.
4. Rehentelyä
Nisuhalmeelle Kalle ryhtyy kehumaan seikkailujaan Petsamossa ja Liinahamarissa.
Hän myös rehentelee olleensa sammuttamassa metsäpaloa Korvatunturissa. Totta tarinassa on sen verran, että pioneerikomppanian komennuskunta kävi paloa tutkimassa, mutta Kalle oli mukana vain saattojoukoissa tien päähän Martinkylään. Nyt junassa nousuhumalainen Kalle oli kuitenkin se, joka sauvoi upseerien veneen Kemijoen viimeiseen perukkaan ja taisteli sitten paloa vastaan viikon päivät. Todellisuudessa komennuskunta palasi takaisin muutamassa päivässä, koska palo oli kaukana Neuvostoliiton puolella.
Olo on lysti ja laulattaa, tekee mieli lisää viinaa. Mennään Veikon kanssa vessaan avaamaan toinen pullo. Nisuhalme tuppaa mukaan, vaikka Kallea olivat alkaneet harmittaa hänen vähättelevät kysymyksensä Korvatunturin retkestä. Neljänneksi kimppaan Kalle pyytää vaunujen välikössä tupakoivan sotamies Väinö Junttilan, jota Kalle alkaa kutsua tämän kampauksen vuoksi Vooku-Junttilaksi.
Kallen valtaa lähes kyyneleet pusertava kaveruuden tunne. Tehdään t0inen marjapullo ja palataan paikoilleen.
5. Korkein kohta
Kalle rohkaistuu kysymään vastapäätä istuvalta emännältä, onko tällä komeita tyttäriä ja tarjoaa itseään vävyksi.
”Ja vaikka ite kehasen, niin saatta minusta semmosen vävyn, että kun menen pöllimehtään, niin jumaliste rutu rupejaa kuulumaan! Samate työssä missä tahasa…”
Juna on jo niin lähellä Kemiä, että vielä on kohotettava tunnelmaa ennen kuin Veikko jää kyydistä. Vielä on kaksi pulloa jäljellä eikä muille kuin vääpelille ole mitään luvattukaan…
Kaikki neljä sulkeutuvat taas vessaan.
”Punohan, Väini, korkkia vastajenkoin! Ota huikat ja laita pullo kiertämään. Tätä kun riittää. Se on, ruotukaverit, sillä lailla, että ennen iukuritammalta kusi loppuu kun korpraali Päätalolta viina…!”
Kalle meltoaa yhä kovempaan ääneen ja kaverit toppuuttelevat pitämään pienempää ääntä, ettei konduktööri kuule.
Palataan vaunuun. Veikko jää Kemiin. Reinon ja Väinön kanssa jatketaan ryypiskelyä. Kalle alkaa laulaa.
”Perkele tässä anneta surun tulla puseroon”.
Kolmas pullo tyhjenee.
Avataan neljäskin pullo.
”Tien viinani kansa niin kun lystään!”
Kun palataan vaunuun, Reino ottaa pullon taskuunsa, koska se on syvempi kuin Kallella. Pysyy paremmin piilossa.
6. Lasku alkaa
Junan jatkaessa matkaa Kalle nyökähtelee ja joutuu tapailemaan kyynärvarsillaan tukea reisistä. Hetkeksi tulee oksettava olo, mutta sen yli päästyään Kalle alkaa rehennellä Kemistä junaan tulleelle naiselle, joka lukee Nyyrikkiä.
”Varmasti olen laittanut rakkauskertomuksia Nyyrikin toimitukseen, uskotteko neiti?”
Kalle laulaa Elämää juoksuhaudoissa.
Nisuhalmeen kanssa tulee riitaa ja hän poistuu toiseen vaunuun. Myös vieressä istunut Nyyrikkiä lukeva nainen vaihtaa paikkaa. Kallea alkaa itkettää. Muut matkustajat kannustavat häntä taas laulamaan.
”Lauloi mulle äiti armas, laulun lasna ollessain…”
Vastapäistä emäntää itkettää, niin myös Kalle liikuttuu omasta laulustaan.
7. Sammuminen
Kalle lähtee vaunusta. Pitää saada lisää viinaa, mutta lähes täysi pullo on Nisuhalmeen taskussa ja Nisuhalme ties missä.
Kalle käy vessassa ja palaa vaunuun housunlahkeet kusessa. Häpeissään hän käpertyy ikkunanurkkaan ja sammuu.
8. Tappelu
Juna alkaa saapua Rovaniemelle, mikä on Kallen päätepysäkki. Vooku-Junttila herättää ja alkaa kiirehtiä häntä ulos.
Häpeä, pelko, nopeasti ulos toisten silmistä.
Lisäksi komppanian lomalakki on kadonnut ja tilalle jätetty likainen reuhka. Lomalakki ja melkein täysi viinapullo ovat Nisuhalmeella.
Asemalla Kalle saa Nisuhalmeen kiinni ja vaatii omaisuuttaan takaisin. Nisuhalme iskee häntä pullolla päähän. Kallelta menee hetkeksi taju. Herättyään hän lähtee toikkaroimaan kohti majapaikkaansa Syväsenvaaraa. Seuraava muistikuva on aivan toiselta suunnalta Ylikylän kansakoululta, mihin Kalle pyrkii sinnikkäästi yöpymään, vaikka vartiomies estelee vielä sinnikkäämmin.
9. Seuraava aamu
Herätessään Kalle tajuaa makaavansa sateessa. Hän on nukahtanut kaupungin laidalla sijaitsevalle männikkökankaalle. Miten hän sinne on päätynyt, siitä ei ole havaintoa.
”Turvonnut pää ei ollut ainoa fyysinen vaivani. Lisäksi sisälläni etoi niin ankarasti, että minun oli kumarruttava ja alettava kaivella kurkkuani. Jäljistä näin, että olin oksentanut jo paikalle tullessani”.
Kalle lähtee esikuntaan ilmoittautumaan.
10. Häpeä
Kuorma-auton lavalla Kalle pääsee Rovaniemeltä Savukoskelle. Omaan telttaan astuu tekoäreä mies. ”Näkee että te ihan puhisetta utelijaisuutta, että mikä on tehny tästä minun ennestään isosta päästä vielä isomman. Siihen särettiin lähes täysinäinen viinapullo. Ja vielä minun oma pulloni. Mutta enempää ei tänä iltana tipu tietoja…”
Ruokaa Kalle ei halua eikä häntä varten tarvitse porkkaakaan keittää. Väsynyt mies kääriytyy huopaan. Kaverit ja kamina lämmittävät vielä enemmän. Aamulla odottaa ilmoittautuminen komppanian päällikölle.
Tiedätkö, muistatko
Vastaus: Hiltu-Jakki oli aluksi Jaakko Väisänen, mutta kun Jokijärvellä riitti Väisäsiä huonommiksi ja paremmiksi asti, hän muutti nimensä Jaakko Hiltulaksi.
Kysymys: Millä lailla Riitu tohtoroi ajoksia?