Kesällä 1940 Suomessa eletään kummallista rauhanaikaa. Sota Neuvostoliittoa vastaan oli päättynyt maaliskuussa, mutta pyöreäpäisinkin rivimies tajusi nopeasti, että kyseessä on todellakin välirauha päättyneen ja tulevan sodan keskellä. Eihän sitä silloin sillä nimellä tietenkään kutsuttu.

Kalle Päätalon pioneerikomppania on sijoitettu Savukoskelle linnoitustöihin. Rakennetaan ju0ksuhautoja, poteroita, pesäkkeitä ja korsuja. Panostetaan teitä sellaisista kohdista, joista ne on tarpeen tullen helppo räjäyttää. Miinakenttiä laajennetaan.

Miinoitettu rauha on osuva nimi aikaa kuvaavalle kirjalle.

Ahdistetun maan tapaan Kalle lavertelee tässäkin kirjassa turhan laveasti kokemuksistaan, mutta ajankuva on nyt mielenkiintoisempi. Rivisotilaiden kokemus ja poikamainen irrottelukin nousevat esille muistuttamaan siitä, että nämä olivat parikymppisiä nuorukaisia ja moni ensi kerran pitempään poissa kotoa. Muonittajana Kalle pääsi helpolla ja oli oikeastaan elämänsä ensimmäisellä lomalla lapsuusvuosiensa jälkeen.

Kujeita ja politrukkeja

Leikkimieli valtasi porukan ja monenlaista jekkua tehtiin. Kalle sai kaveriltaan Ilmari Vouvilalta naskalirokotuksen ja kosti sen kähveltämällä eräästä lähetyksestä ravun, joka tarttui tiukalla otteella Vouvilan sormiin pelästyttäen koko telttakunnan. Kumpaakin tapausta muistellaan 1950-luvulle sijoittuvissa kirjoissa väsyttävyyteen asti.

Keväällä 1940 pioneerikomppaniaan leviää huhu, että  joukkoon sijoitetaan politrukkeja mielialoja vakoilemaan ja niistä raportoimaan. Ainakin melkein kommunisti Vimpari ei usko, että pelkästään vakoilemaan.

”Eikö politrukki myös johattele mielialoja siihen suuntaan, että tyhymät sotamiehet ja alempi päällystö rupijaa hihkuun hurraata suurten johtajain pöljimmilleki toilauksille. Ainaski minä kommunistin pentuna rätnäilen asijaa tähän suuntaan”.

Lomalla olon tunnelmaa lisää se, että Kalle käy jatkuvasti kiireettömillä muonanhakureissuilla Kemijärvellä. Kirkonkylässä istutaan kahviloissa ja kuunnellaan automaattigramofonista musiikkia.

Lisäksi Kalle käy ahkeraa ”kirjesotaa” tyttöjen kanssa ja pääsee ensi kerran edes mielikuvissaan pätemään tälläkin saralla.

Tekijämies murteidenkirjoittajana

Loppukesällä seuraa kova pettymys. Asevelvollisuuslakia on muutettu. Vuoden 1939 puolella riviin astuneen Kallen palvelusaika pitenee vuodesta puoleentoista, 1940 aloittaneiden kahteen vuoteen. Aletaan puhua petetyistä ikäluokista. Luonto kuohahteli.

Armeija-aikaansa kuvatessaan Kalle on joutunut ottamaan kantaa muiden kuin oman murteen kirjoittamiseen. Pioneerikomppaniassa oli sotilaita Kallesta katsoen etelästä, lännestä ja pohjoisesta. Murteiden kirjoittajana hän osoittautuu tekijämieheksi.

Kahvipööniä pihistämässä

Edellisessä kirjassa pioneerit liittivät Jäämerentien muun Suomen yhteyteen ja siitä tulikin ainoa yhteys ulkomaailmaan. Pohjolan Liikenteen autot kuljettivat Liinahamarin satamasta kipeästi kaivattuja tarvikkeita ja myös kahvia, josta oli tullut huutava pula.

Mustassa pörssissä pöönät nousivat hintoihinsa ja kuljettajat pihistivät niitä satojen kilometrien pituisella matkalla. Kalle kertoo, miten.

Aluksi keväällä 1940 kahvisäkin vajuttaminen oli helppoa. Minkä kuorman vastaanottaja sille mahtoi, jos säkki oli matkalla revennyt ja papuja tippunut pitkin Jäämerentietä. Rohkeimmat kantoivat kokonaisia säkkejä kätköön tien varteen.

Kun valvontakonstit paranivat, keksittiin uusia tapoja.

”Viimesin keino kuuluu olevan semmonen, että automiehet pistävät putken pätkän kahvisäkin kylestä sisään. Kahvipöönät kun on kangassäkissä, niin sen läpi voi pujotella vitaseen katkastun putkenpään. Kun putki jää jyrkästi alaviistoon, sitä pitkin tippuu jatkuvasti kahvipapuja. Ehkä vain yksi kerrallaan, mutta silti yli viidensadan kilometrin matkan aikana kerkiää solua pöönä poikineen putken läpi automiehen pussiin… Kun putki sitten nypätään pois ja vielä nyplätään putken sivuun työntämät ristilangat paikoilleen, säkki näyttää koskemattomalta”, eräs autokuski kertoo Kallen ollessa matkalla lomalle.

Selkosen sanontoja

Päänsärkyä hoidettiin kastamalla sormien päät kahviin ja sivelemällä niillä otsaa ja ohimoita. Näin itseään hoitava Romppasen Iida vastaa nokerteluun, että ei ole mitään taikomista.

”Kun kahvilla voitelee ohtasa ja ohimosa, on se tehosampi kun jos söisi päänkivistyslipun. Ainaski jos lipussa on huonoa kivistyspuluveria”.

Ennen voitelua emännät joivat vähintään kolme kuppia kahvia eli kaksi tavallista ja personkupin.

Pelata pismarkkia => Vilppi korttipelissä.

Elämän varsitiellä

Sivu 4822: Kalle näkee ensimmäiset saksalaiset sotilaat Rovaniemen asemalla. Hän ajattelee naiivisti, miten merkittävältä tuntuu, että viereisessä junassa on Kolmannen valtakunnan ja maailman mahtavimman armeijan voitosta voittoon edenneitä sotilaita.

Tiedätkö, muistatko

Vastaus: Niin kuin se jo tiedettiinkin, ajoksia hoidettiin loosterilla, johon Riitu survoi massaksi pihkaa, pyykkisaippuaa ja hienoa sokeria. Riitun mukaan se toimi näin: ”Loosteri immee kaikki märkänevän lihan ajoksen kärkeen valakeaksi navaksi, jonka pystyy puristamaan juurineen pois, kun loosteri ensin kypsyttää ajoksen”.

Kysymys: Riitu oli Herkon sanassa Riitun tuuttero. Mitä olivat Manne, Arvi ja Riitun Vappu-sisar?