Miinoitetussa rauhassa Kalle kertoo 730 sivua lisää varusmiespalvelustaan. Tapahtumia ja elävyyttä on enemmän kuin edellisessä romaanissa Ahdistettu maa. Kun suurin osa romaanista kuitenkin vietetään oman komppanian parissa Savukoskella eristyksissä muusta maasta, jää tapahtumien suhde ympäröivään yhteiskuntaan saati Euroopan tapahtumiin luvattoman ohueksi sivumäärään nähden.
Vuoden 1940 ensimmäisten räntäsateiden aikaan komppania siirretään Ouluun ja majoitetaan Heinäpään kouluun. Jo alkaa tapahtua, ainakin Kallelle. Nuljuksesta kehkeytyy varsinainen naistenmies.
Jos kirjan anti muuten jää joitakin iloisen junamatkan kaltaisia välähdyksiä lukuunottamatta heppoiseksi, niin Kallen henkilökuvaan se tuo paljon uutta. Varsinkin kun käytössä on nyt Kallen pojan äidin Kaarina Helinin marraskuussa Seura-lehdessä ilmestynyt kertomus Kallen ja Vesilahden ”Raijan” suhteen todellisesta laadusta. Kalle juoksi jo vuoden 1940 lopulla kiivaasti naisten perässä ja oli toisaalta heistä mustasukkainen.
Heti kun komppania pääsi Savukosken erämaasta Oulun iloihin, alkoi hurja punttaaminen. Kalle pääsi muonittajana muutenkin suhteellisen vapaasti liikkumaan kaupungilla, mutta armeija opetti jo silloin työteliämmänkin miehen pinnaamaan kaikessa mahdollisessa. Kalle keksi keinot, jotka mahdollistivat yöjalassa juoksun mielin määrin.
Saatille ja sitten toiselle
Oulussa hän rohkaistui pyytämään elokuvateatterin edessä seisovaa naista saatolle, ja pääsi. Nuorukaisvuosien suurimpiin kuulunut haave toteutui. Hän käveli kaupungissa naisen rinnalla ja pääsi perille asti Merikosken siltojen toiselle puolelle. Kallen ensimmäinen oikea tyttöystävä oli paria vuotta vaille kolmikymppinen ravintolan keittäjä Kerttu Putaankorva. Hän tuntui hirveän vanhalta.
Kun naisen iskeminen onnistui kerran, niin kai se onnistuu toisenkin, Kalle päätteli. Kertun ollessa iltavuorossa hän lähti kaupungille etsimään uutta seuraa ja hetkessä kainaloon tarttui serkkunsa taloutta Oulussa hoitanut hieman yksinkertainen maalaistyttö Kaarina.
Kalle pyöritti nyt kahta naista yhtä aikaa. Kaarinan luona oli mahdollista käydä päivisin, Kertun luona hänen työvuoroistaan riippuen yleensä aamuisin tai öisin. Omatunto hieman kolkutteli, mutta Kalle käytti kuitenkin yllättäen avautuneet mahdollisuudet täysimääräisesti hyväkseen. Lisäksi hän alkoi tapailla toisen ravintolan keittäjää Maija Hanskia, joka ei kuitenkaan päästänyt Kallea asuntonsa alaeteistä pitemmälle.
Rasputin Katariinan hovissa
Näitä aikoja muistellessaan ja niistä vuonna 1979 kirjoittaessaan Kallen mieleen muistui joskus 1930-luvun uitossa ”paljon historiallista kirjallisuutta tutkineelta reissumieheltä” kuultu mojova juttu Rasputinista. Pakko se on jäljentää tähän.
”Kerrattain Rasputini, joka asu ja vaikutti tsaarin hovissa, alako esitellä Katariinalle, että hänen tarttisi päästä välillä pistäytyyn Ranskasa. Katariina ei tietysti oisi päästäny Rasputiinija. Sehän oisi tienny Katariinalle pitkää paastua. Arvasihan Katariina, että kun Rasputinin lainen velu pääsee Ranskan ilotalloihin, niin sillä ei muistu pitkiin aikoin tsaarin hovit mieleen.
Mutta Rasputini manku ja manku. Lopulta sano, että jos matkaa Ranskojen maahan ei rupija järjestyyn, ei hänkään tule ennää Katariinan kansa saman peiton alle. Eihän tsaarittaren kunnija antanu suoralta käjeltä myöntyvä painostuksen alla. Siksi Katariina päätti panna Rasputinin tienaamaan urakalla Ranskan matkansa ja niin, että sai itte nauttija Rasputinin työn hedelmistä. Katariina sano: A rakas Rasputini, jos poarrat milma tulevana yönä kaksitoista kertoa, tulet soamah Ranskan matkasi.
Rasputinin ennestäänki pistäviin silimiin oli syttyny lissää tuiketta, ja koska oli ilta, oli Rasputini sanonu: Laitetaan ja justih huja ropottamah! Niin Rasputini alako ropottaa. Ampu toisesa perrään sylykeyvy ulos, ja Katariina sen kun voihki hekumasaan.
Peli jatku, ja jossaki vaiheessa Katariina uihki: Rakas Rasputini, eikö ollah eneä tämän poartamisen perästä kun kaksi loakia jälellä.
Ei kun yksi, oli Rasputini oikassu rätinkijä. Miehä poarran jo yhettätoista kertoa…
Älä sie perelehen koijari rupie vetkuttelomah, oli Katariina kiihtyny. Yheksän koko loakia olet loppuh jaksanu ja nyt poarrat ensimäistä sen peräh.
Rottiutu kova riita. Lopuksi Rasputini ärähti: Mitä myö turhoa riijelläh! Aletah alusta.
Kun Rasputini kuitenkin saman tien hyppäsi sängystä ja rupes kiskoon kiivaasti alushousuja kinttuihisa, Katariina sano: A mitä nyt, rakas Rasputini. Lupasit ruveta poartamah uutta tusinoa ja nyt karkoat vuotehestain.
Rasputini oli lähteny kävellä pihniin makkuusalista kalsareissaan ja nakannu olkasa yli: Mie alan, mutta en jätä eneä rätinkipuolta muistin varah. Nouvan ensin kirjurin tuohon pöyvän viereh…”
Oppia teoriassa ja käytännössä
Kallen komppaniassa olivat pitkälle samat tyypit, jotka ovat tuttuja Väinö Linnan Tuntemattoman jermuista tärkeileviin upseereihin, mutta yhtä lukuun ottamatta Kalle jää heidän henkilökuvissaan kakkoseksi. Kun nyt tähän teemaan päädyttiin, niin Tuntemattoman naistenmies Rahikaisen ansiot jäävät Linnalta perustelematta. Olivatko hänen menetelmänsä jotakuinkin samat kuin Kallen kaverina Oulussa kävelleen alikersantti Kylmäsalmen, joka opasti Kallea näin:
”Etkö tiedä, Kalle, että jo kävelytavalla herätetään naisväen mielenkiintoa. Jos kävelee ylväästi kuin kukko, sävähdyttää se kummasti naisten tunteita, jos taas kävelee niska kyssässä ja raskaasti askeltaen, muistuu tyttöjen mieleen eräs maalaistalossa tärkeä eläin”.
”Ja sitten, Kalle, kun tyttöjä puhutellaan, seistään molemmat peukalot sotilasvyön alle pistettyinä. Katseen täytyy suuntautua noin kolmenkymmenen asteen kulmassa vaakatasosta laskien ylös. Ja ole sen näköinen kuin harkitsisit, annatko kuulle määräyksen ampaista keskitaivaalle”.
Teoriaosuuden jälkeen Kylmäsalmi näytti Kallelle myös käytännössä, miten homma käy.
Kalle Päätalo: Miinoitettu rauha. 730 sivua. Gummerus 1979.
Selkosen sanontoja
Sekö puhuttellee tutakseen? => Tunnemmeko me toisemme?
Tiedätkö, muistatko
Vastaus: Herkon nimitykset sukulaisistaan olivat Mannenrönsä, Arvinpässykkä ja Vapun veätös.
Kysymys: Miksi Hermanni kiihtyi noitumaan Riitun Vappu-sisarta veätökseksi?