Nuorikkoa näyttämässä -romaanin aikana Kalle Päätalon suosio oli noussut huippuunsa. Kirjoista otettiin 100.000 kappaleen painokset.
Kalle vastasi Päätalo-huumaan panemalla parastaan vuonna 1984. Nuorikkoa näyttämässä on romaani, josta heikkoa hetkeä ei löydy. Se naurattaa ja itkettää, ja ennen kaikkea kiinnostaa Kuusisen Allin sanassa perkeleesti. Miten muuten pystyisimme eläytyen paneutumaan heinäkuun 1945 joukkoliikenteen ja sitä kautta ihmisten arjen ongelmiin Pohjois-Suomessa?
Tuntuu suorastaan nerokkaalta ratkaisulta keskittää koko romaani noin kahteen viikkoon. Kallen hidasta kerrontaa arvostelevat eivät ymmärrä, että tässäkin tapauksessa teho syntyy juuri perusteellisuudesta. Vain tällä tavalla lukija tuntee omissa varpaissaan Kallen ja Lainan tuskan kahden peninkuorman kävelymatkalla pyhävaatteissa ja -kengissä.
Lyhyt loma ja pettymys
Ollaan siis kesälomamatkalla Taivalkoskelle, Lainan ensimmäiselle anoppilaan. Kantamuksia on hirveästi, kyytejä ei. Suomi on kahden hävityn sodan jälkeen vasta pyrkimässä jaloilleen. Mestarillisesti Kalle osoittaa sen todellisuuden, josta oli lähdettävä uuteen alkuun. Varsinainen jälleenrakennus alkaa vasta seuraavassa romaanissa, nyt ollaan oikeastaan vasta sen esivaiheessa.
Huppailumatka on molemmille suuri pettymys. Lainan lyhyt kesäloma kuluu kamalalla menomatkalla ja sitten ympäristössä, jota hän ei ymmärrä ollenkaan. Se mikä Kallelle on suurta huumoria, näyttäytyy Lainalle tylynä puheena ja käytöksenä.
Kalle puolestaan on tavoitellut jotain, mitä ei koskaan ole ollutkaan. Hän on kuvitellut tyhjentävänsä pullon hyvien kaveriensa kanssa Villinsaaren laella, mutta kasvinkumppalit vaikuttavatkin vierailta ja osin vanhojen tuttujen kohtelu kaupunkilaisvieraita kohtaan on tympeää. Mutta oliko Kallen kuvittelemaa synnyinselkosta koskaan olemassakaan? Entä kaikki lapsuuden ja varhaisnuoruuden nöyryytykset tyttöjen ja isojen poikien puolelta? Ehkä hän oli onnellisesti unohtanut ne.
Romaanin lopussa Kalle ja Laina palaavat Messukylään yhdessä Eeti-sisaren kanssa. On hänen aikansa aloittaa omaa elämää. Kalle palaa rakennustyömaalle ja sekin tuntuu kotiin paluulta. Tekoselkosen haikailu jää lopullisesti taa – niin Kalle ainakin silloin luuli.
Kalle Päätalo: Nuorikkoa näyttämässä. 620 sivua. Gummerus 1984.
Tiedätkö, muistatko
Vastaus: Kalle luetteli kouluvareistansa Mikkos-Imman, Jerun Jussin, Simanan Ilmarin ja Mikkolan Toivon kuolleen sodassa. Hoikkalan Kalle jäi vakinaisen reissulle.
Kysymys: Minkä lajin pullolla Kalle karisti sarvensa Rousto-Villen ja Pikku-Jussin kanssa?