Kalle Päätalo otti neljännessä romaanissaan Myrsky Koillismaassa pitkän harppauksen puhtaan fiktion kerrontaan. Talvi- ja jatkosodan kattavassa romaanissa Kauko Sammalsuon taival kulkee lähes täysin eri polkuja kuin kirjoittajan. Iijoki-sarjasta tuttuja tapahtumia on pudoteltu osuviksi mausteiksi joukkoon.
Toisin kuin Päätalo, Kauko Sammalsuo ehti rintamalle jo talvisodassa ja joutui heti hurjaan pommitukseen. Välirauhan aikana Kaukokin kävi Petsamossa, mutta jatkosodan hän toimi alusta loppuun ryhmänjohtajana ja koki muun muassa Kiestingin tien motin, jonka alta Kalle Päätalo ehti haavoittumisensa vuoksi juuri ja juuri pois. Kauko Sammalsuon melkein viiden vuoden mittainen sotasavotta päättyy vasta Kittilässä saksalaisia jahtaamassa.
Todellisuudesta poikkeaa myös koko Järvenkylän kohtalo. Saksalaiset p0lttavat vetäytyessään talot Olkivaaraa ja Sääskilampia lukuun ottamatta.
Ei keventävää huumoria
Myrsky Koillismaassa on vaikuttava romaani sodasta ja ihmisistä sen jaloissa. Kalle Päätalon kuvauksessa on vain loppuun asti väsyneitä miehiä sekä tappamisen turhuutta ja järjettömyyttä. Keventävän jermuilun ja asemasotavaiheen tempaukset hän on jättänyt kokonaan pois. Tässä mielessä Myrsky Koillismaassa eroaa tyystin Väinö Linnan Tuntemattomasta sotilaasta, joihin kaikkia sotaromaaneita väkisinkin vertailee.
Edukseen Tuntemattomasta se eroaa myös laajoilla kotirintaman ja talvisodan evakoiden kuvauksillaan. Järvenkylässä päästään myös kokemaan desanttijahdin kiihkoa, jännitystä ja pelon hetkiä. Sodan jalkoihin joutuneiden ihmisten onnettomuus tulee kokonaisempana ja täydempänä kuvatuksi. Tässä mielessä on harmillista, ettei Myrskyä ilmeisesti juuri tunneta sotaromaanina Kallen lukijakunnan ulkopuolella. Toisaalta siitä saakin kaiken irti vain lukemalla ensin Koillismaa-sarjan kaksi ensimmäistä osaa. Itsenäisenä romaani tuskin toimii.
Kahden sarjan vuorovaikutus
Eniten romaanista saa irti Koillismaa-sarjan ja Iijoki-sarjan vuorovaikutuksessa. Parhaiten tämä tulee esiin saksalaisten vankileirin kuvauksissa. Iijoki-sarjassa se on enemmän faktapohjaista, Myrskyssä jylläävät tunteet. Kun muistelee sarjan aiempien osien korpikylän nuorten naisten näköalattomuutta, tulee jotenkin ymmärrettävämmäksi se, että saksalaisiin upseereihin ja herrasmiehiin oli helppo ihastua.
Vankileirin upseerit ja vangit myös tulevat Myrskyssä lähelle lukijaa toisin kuin Iijoki-sarjassa. Epäuskottavalta tuntuu vain se, että Olkivaaran Nestori ja Naavalan Akseli ikään kuin tajuavat leirin raakuudet vasta aivan jatkosodan loppuhetkillä kun todellisuudessa meno kauhistutti Isokummun asukkaita alusta alkaen.
Takuumiehistä taakoiksi
Hyvän ristivalotuksen kummankin sarjan tunteva saa myös rivimiesten suhtautumisesta saksalaisiin sotilaihin aseveljinä. Iijoki-sarjasta muistetaan se sodan alkuvaiheen sokea ihailu ja into, jolla ”takuumiehiin” suhtauduttiin. Koillismaa-sarjasta saadaan lukea, että myöhemmin talven kovissa pakkasissa he huonoine varusteineen muodostuivat suoranaiseksi taakaksi suomalaisillekin sotilaille.
Vaihtoehtoinen loppuelämä
Iijoki-sarjan tosi elämän Kalle kuvitteli itselleen kahta vaihtoehtoista elämää sodan päätyttyä. Niistä toteutuneessa hän muutti Tampereelle ja hankki itselleen vaimon ja ammatin.
Vaihtoehtoisessa todellisuudessa Kalle haaveili pienestä maapalasta ja omasta talosta kulloisenkin ihastuksensa kanssa. Jälkimmäisen haaveensa hän toteutti 1960-luvulla ennen Iijoki-sarjaa kirjoittamassaan Koillismaa-sarjassa, jonka pitkän tarinan ytimessä on Kauko Sammalsuon ja Olkivaaran Elman hankalasti käynnistyvä yhteinen elämä. He tietävät koko ajan kuuluvansa toisilleen, mutta Kalle on kasannut suhteen eteen monta estettä. Jatkosodan aikana Elma seurustelee saksalaisen upseerin kanssa ja haavoittuu Naavalan sillan raunioihin jääneestä miinasta ennen kuin romaanin päätteeksi solmitaan ikään kuin hiljainen sopimus, että nyt otetaan vihdoin järki käteen.
Kalle on kirjoittanut Myrskyyn monia tavattoman hienoja yksittäisiä jaksoja. Yksi sellainen on ilmeisesti demantiaa sairastavan Iivari Sääskilammin kuolema koskessa. Päätalon maailmassa sairaudella on kuvaavampi nimi hourio.
Myrskyn jälkeen Kallen seuraava romaani oli kaikista sarjoista irrallinen Ennen ruskaa. En ole varma, oliko hänen tarkoituksensa kirjoittaa Koillismaasta vain trilogia, mutta tarinahan ei mitenkään voinut päättyä tähän, vaan se suorastaan huuti jatkoa, jota saatiinkin kaksi vuotta myöhemmin.
Kalle oli tässä vaiheessa jo taitonsa todistanut, mutta Myrsky Koillismaassa vahvistaa entisestään käsitystä, että hänen vähättelynsä kirjailijana on järjetöntä. Myrsky on niin vahva sotakirja, että sen valossa Iijoki-sarjan sotakirjojen laadun heittely ja osittainen yhdentekevyyskin hämmästyttävät entistä enemmän. Tässä hän onnistui sotaromaaneistaan parhaiten. Siltä tuntuu nyt, mutta vankileirikuvaus Nälkämäki on minulta vielä lukematta.
Kalle Päätalo: Myrsky Koillismaassa. Gummerus 1963, 656 sivua.