Tarpeen vaatiessa Kalle eteni nopeasti muutenkin kuin ihmissuhteissaan ja muissa käänteissään. Iijoki-sarjan päätökseksi suunnitellussa Hyvästi Iijoessa harpataan neljän ja puolen vuoden ajanjakso vuoden 1954 pääsiäisestä joulun 1958 jälkeisiin päiviin.

Työelämässä asemansa merkittävien kohteiden rakentajana vakiinnuttanut Kalle saavuttaa ensin tasapainon perhe-elämässään ja sitten sen suuren haaveensa. 11.11. 1958 kello 19.05 hän saa ensi kerran käteensä romaanin Ihmisiä telineillä.

Nyt tapaamme sovinisti-Kallen

Ennen tätä harmoniaa Kallen elämä olikin totaalisen sekaisin. Hänellä oli samaan aikaan raskaana oleva nainen Valkeakoskella, eroava hakeva vaimo ja kaksi naisystävää Tampereella. Lisäksi hän tapaa Attilan konttorissa työskentelevän Leena Janakan harjakaisten jälkeen.

Kalle kirjoitti naisistaan sitä lämpimämmin, mitä etäisemmiksi he hänelle todellisuudessa jäivät. Tässä mielessä romaanin ilmestyessä melkein 40 vuotta Kallen vaimona olleen Leenan sisääntulo romaanisarjaan on kuvaava ja unohtumatonkin. Ensimmäinen huomio tulevasta vaimosta on se, että tämä on ”kokolijas nainen”, toinen, että ”hänellä on hieman huonohipiäiset, mutta lempeäilmeiset ja herkästi hymyilevät kasvot”.

”Voisitteko, neiti, minusta tykätä”, on Kallen ensimmäinen pelinavaus Leenan suhteen.

En voi välttyä vaikutelmalta, että Kalle oli aikamoinen sovinisti. Hän oli mustasukkainen, mutta piti omana oikeutenaan juosta vieraissa naisissa ja suunnitella uuden perheenkin perustamista useamman naisten kanssa jo silloin, kun kaikki oli hyvin vielä Lainan kanssa. Lainan avioliiton aikaisesta suhteesta Veikko Moilaseen hänellä ei sen sijaan ollut ainakaan kirjojensa perusteella mitään todisteita, mutta pelkkä epäilys teki sairaaksi mustasukkaisuudesta.

Tämä sai hänet myös muuttamaan mielensä ja lunastamaan Kirvestien talon itselleen, vaikka se oli monen todistajan kuullen tullut luvatuksi Lainalle. Taivalkoskella sellaisesta miehestä sanottiin, että on se ja sama, puhuuko siitä ihmisestä pää vain perse. Tämän Kalle kirjasi itse romaaniinsa.

Kauan Kallesta ei ollut yksineläjäksi. Mutta tarvitsiko Riitun poika tasa-arvoista kumppania vai äidinkorviketta?

”Joskus Elsan kamarissa makoillessani yritin pohtia elämääni ja käsitin kaipaavani oman talon lisäksi sellaista naista, jonka kanssa saisin asua yhdessä ja joka huolehtisi syömisistä ja talouden hoidosta, loisi kotoisen tunnelman”.

En läyryä rakkauksista

Kallen kuvaus hänen ja Leena Janakan suhteen alkuajoista on korostetun epäromanttinen. Näin Kalle kosi:

”Sanon tämänni, ettei tule jäläkikäteen marinaa. Olen sulle jo ennen eilisillan tapahtumia sanonu, että jos toinen nainen tohtii lähteä minun kansa vihille, en alota uutta avioliittoa suurilla lupauksilla. En läyryä rakkauksista enkä laula hempeitä iskelmiä. Tietenni yritän välttää niitä virheitä, joita tein ensimäisenä ukkomieskautenani. Mutta sen takaan, että työni hoijan! Ja elätän akkani ja lapseni, jos semmosia tulee. Muuta en luppaa, perkele!”

”Sanon kuitenni, että välitän sinusta”, hän kuitenkin lieventää jyrkkää lähestysmiskulmaa ehdottamaansa liittoon.

Tämän jälkeenkin Kalle jatkaa käymistään elävän miehen lesken luona. Leenaan hän ei tunne edes samanlaista kiintymystä kuin alkuaikoina Lainaan. Kuin äidin korvike, hän ajattelee itsekin Leenasta.

Korutonta tekstiä 40 avioliittovuoden jälkeen. Minkäpä totuuden vanki itselleen mahtoi.

Kihlojen vaihtamisen jälkeen Kalle ei tunne suurta iloa jos ei murhettakaan. Mitä miettii morsian?

”Ei hän ainakaan ulospäin näytä riemuaan, kun kookkaana ja tasavin liikkein vaihtaa pöytään liinan ja alkaa nostella päälle kahvikalustoa”.

Onni – ei sittenkään liian suuri sana

Koruttomat häät vietetään Messukylässä. Läsnä ovat vihkiparin lisäksi vain todistajat Sinikka Arjala ja Kallen Aune-sisar. Häiden viettotavasta tulee Kallelle korvamakeaa anopilta, joka muuten on jo hyväksynyt vävyn, vaikka tämä on eronnut mies.

Toisaalta elämä matalin odotuksin ja hitaasti kiiruhtaen tasaisen naisen kanssa näyttää sopineen Kallelle paljon paremmin kuin tulisen Lainan kanssa. Kun ensimmäinen tytär Riitta syntyy vuoden 1956 yleislakon loppupuolella, alkaa Kalle kokea aivan uusia tunteita. Olla onnellinen oli vielä Kirvestielle muuttaessa liian iso sana, mutta ei enää.

Tiedätkö, muistatko

Vastaus: Kallen ensimmäinen auto Ford De Luxe kulutti myyjän ilmoituksen mukaan 12,4 litraa satasella, mutta Kallen kokemuksen mukaan 25-30 litraa.

Kysymys:  Mistä koostuu Mouhijärven koktaili?