13 kuukautta myöhemmin: Tämä sadas Päätalon matkassa -kirjoitus käsittelee Kallen viimeistä kirjaa Kannaksen lomajuna. 99 edellisessä on puitu kaikki Kallen 39 romaania ja kaksi muuta kertomuskokoelmaa. Kannaksen lomajuna ilmestyi vuonna 2001 eli noin vuosi Kallen kuoleman 20.11. 2000 jälkeen. Kalle ei viimeistä valmista kirjaansa nähnyt, mutta kustantajan mukaan hän ehti tarkastaa sen syksyllä 2000.
Kannaksen lomajunan helmi on sen yli satasivuinen niminovelli, jossa palataan kesään 1943. Kalle lähtee lomalle Siiranmäestä tarkoituksenaan kihlata Sylvi Vesasto Lahdessa. Kohtalo puuttuu peliin tavalla, joka muuttaa Suomen kirjallisuushistorian. Kallen loma alkaa vuorokausi luultua aiemmin. Lahden asemalla nukkuessaan hän herää tuttuun ääneen ja näkee Sylvin saattamassa toista sulhastaan pois lomalta. Päässä soinut laulu Seitsemän tuntia onnehen vaihtuu katkeriksi tunteiksi.
Lihansa vaatimuksesta Kalle näyttelee kuin ei olisi nähnyt mitään ja lähtee aamuyöksi lystäilemään Sylvin kanssa taloon, jossa tämä toimii karjakkona. Aamiaisen jälkeen sinni pettää ja Kalle lähtee harppomaan änskällä kohti Lahtea. Kun pyörällä perässä tuleva Sylvi tavoittaa Kallen, ei tämä vieläkään kerro suoraan, mitä oli nähnyt. Sen aika koitti vasta 1950-luvun lopussa, kuten Kalle kirjoittaa heidän viimeisestä tapaamisestaan Pölhönkannossa.
Itseironiaa vielä kerran
Valitettavasti kustantaja ei tälläkään kertaa kerro, milloin tämä aiemmin julkaisematon tarina on kirjoitettu. Onko se tehty tätä kokoelmaa varten Kallen vanhoilla päivillä? Jos on, niin on melkoinen mestarinäyte palata parhaaseen miehuuteen kahdeksankymppisenä näin railakkaalla ja itseironisella tavalla. On vaikea sanoa, kumpaan Kallen isompi kiukku kohdistuu, petolliseen Sylviin vai omaan pyöreäpäisyyteen.
Kirjallisuushistoriaa kahakasta joka tapauksessa seurasi. Kalle lähti Lahdesta pohjoiseen. Poikkesi menomatkalla Tampereella, missä Heikinkallion Saku tutustutti toisiinsa kirjeystävät Kalle Päätalon ja Laina Purosen. Paluumatkalla Taivalkoskelta Kalle kävi jälleen Messukylässä Lainan luona ja siitä seurasi 1980- ja 1990 -luvuilla 13 kirjan mittainen avioliittokuvaus, jolle ei vertaa löydy.
Iijoki-sarjassa Kallen ja Sylvin suhde jää vähän epämääräiseksi. Kallen viimeisessä kirjassa se viimein saa kunnon selvityksen.
Iijoki-sarjan mitta vain kasvaa
Samalla vasta Kannaksen lomajunan voi katsoa laittaneen viimeisen pisteen Iijoki-sarjalle. Siinä on 26 virallista osaa, Nälkämäki on käytännössä 27:s ja tämän kirjan jälkeen voidaan puhua 27,5-osaisesta Iijoki-sarjasta, sillä nimitarinan lisäksi kaksi muutakin juttua täydentävät Kallen pääteosta.
Novellissa Kymmenes käsikirjoitus Kalle itselleen harvinaisella tavalla kertoo kirjoittamisestaan uran ollessa jo hyvässä vauhdissa. Ilmeisesti Höylin miehen syksy on lähtenyt kustantajalle ja nyt Kalle tilittää tuntojaan. Hän on väsynyt, suorastaan poikki ja alkamassa on ehkä kuukausia kestävä masentunut ja tyhjä olo.
Kirjailijan tuntoja
Kalle jos kuka pystyy vertaamaan kirjoittajan työtä ruumiilliseen työhön. Jälkimmäisissä ei ole joutunut yhtä koville, ei ole ainakaan kokenut samanlaista jälkiväsymystä kuin romaanin valmistuttua.
”Kirjoitusvaiheen aikana yöt ovat levotonta pieksätymistä. Kun lopulta sieppautuu horrokseen, näkee unta niistä henkilöistä ja tapahtumista, joita on edellisenä päivänä käsitellyt”, kirjoittaa Kalle, joka ainakin tuohon aikaan kirjoitti romaania puolisen vuotta aamuyhdeksästä iltakahdeksaan.
Myös novelli Laudat akkunoihin liittyy elimellisesti Iijoki-sarjaan. Siinä Kalle perheineen tulee viimeiselle lomalle Kallioniemeen ennen kuin se jää autioksi ja Riitu muuttaa Martan perheen luoksi Murhiperään. Ilmassa ei ole vain muuton, vaan lopullisen lähdön tunnelmaa.
Kannaksen lomajuna oli upea päätös Kallen ainutlaatuiselle uralle kirjailijana. Siinä on myös muutama heikompi novelli sekä näytelmä Viimeinen muuri, joka minulta jäi lukematta, mutta nuo edellä mainitut kolme kertomusta täyttävät aiemmin kerrottujen tarinoiden aukot täydellisesti. Nämä ovat hyvät jäähyväiset Kalle Päätalolle.
Kalle Päätalo: Kannaksen lomajuna. 490 sivua, Gummerus 2001.
* * *
Nyt alkavat Päätalo-aiheet olla vähissä. Kaikki kirjat paitsi näytelmä Susipari on luettu ja vähintään yhdellä kirjoituksella käsitelty. Blogi Päätalon matkassa alkaa siten olla tiensä päässä. Viimeistä pistettä en vielä laita. Ritva Ylösen väitöskirja Tervaksinen toteemi tarkastetaan Tampereen yliopistossa reilun kahden viikon kuluttua ja kirjana se ilmestyy myöhemmin marraskuussa. Ainakin siitä vielä kirjoitan, mutta se saattaa olla sitten se viimeinen juttu.