Vappupäivänä Helsingin poliisi oli raskaasti liikkeellä. Panssaroidut mörkö-erikoisajoneuvot kaahasivat edestakaisin. Pakettiautoja poliisilla oli kymmenittäin, ja niistä purkautui valkokypäräisiä mellakkapoliiseja, jotka sulkivat Aleksanterinkadun poikkitiet.
Vapunviettäjiksi naamioituneet siviilipoliisit pujottelivat väkijoukossa kameroiden kanssa. Suojalaseilla ja vähemmän tappavilla FN-303 paineilma-aseilla varustautuneet poliisijoukot esittelivät työkalujaan. Ratsupoliisit kävelivät Pitkääsiltaa pitkin, ja mellakkapoliisit istuivat sillan kaiteella ja heiluttelivat jalkojaan.
Jossakin moottoripyöräpoliisin, poliisibussin, panssareiden, hevosten, etälamauttimien, pistoolien, kaasujen, teleskooppipamppujen, kuula-aseiden, maijarivistöjen ja satojen rivipoliisien keskellä 150 anarkistin vappukulkue käveli Rautatientorilta Tokoinrantaan.
Suomen poliisi käytti panssaroituja jouha-mellakkapoliiseja ensimmäistä kertaa ”tositilanteessa” Tampereen Mustavihreillä päivillä tammikuussa 1998. Tapaustutkimuksen välikohtauksesta tehnyt Kari Saari arvioi sosiologian gradussaan vuonna 2001:
Tällainen uusi poliisitoiminta voi olla monin tavoin ongelmallista. Ensinnäkin jo ulkoiselta olemukseltaan (kypärät, kilvet, suojavarusteet ja nimikylttien poisjättäminen) tämä poliisitoiminnan muoto on vierasta suomalaisessa poliisikulttuurissa, jossa keskeisenä piirteenä on läheisyys kansalaisiin ja voimakeinojen kontrolloitu käyttäminen.
Jouha-poliisit antavat ulkoisen olemuksensa perusteella symbolista viestiä potentiaalisesta voimasta, joka voi olla omiaan provosoimaan yksikön kanssa vuorovaikutuksessa olevia henkilöitä muuttaen heidän toimintansa kovaotteisemmaksi ja siten kärjistämään erilaisia tilanteita.
Lisäksi tällainen suojavarusteisiin naamioitunut, keskitetysti käskytetty ja ryhmänä toimiva poliisijoukko luo perusteita sekä poliiseille että kohteena oleville henkilöille määritellä tilanteissa “Me – Ne“ -vastakkainasetteluita.
Saari tiivistää näkökulman, joka unohtuu julkisesta keskustelusta: mielenosoitustilanteessa on aina vähintään kaksi osapuolta eikä poliisi ole neutraali toimija. Jos puhutaan tilanteen kärjistymisestä, täytyy käsitellä myös poliisin toimintaa. Ei siis pidä kirjoittaa Helsingin Sanomien tavoin, että poliisi ”joutui keskeyttämään” mielenosoituksen. Poliisi tekee, mitä poliisijohto käskee, eikä ”joudu”.
Tyypillisesti poliisi rakentaa konfliktiasetelmaa jo olemalla paikalla erittäin raskaalla miehistöllä, aseilla ja varusteilla. Asetelma antaa olettaa, että läsnä on todellinen ja vaarallinen väkivallan uhka. Tämä taas tuo tilanteen askeleen lähemmäksi sitä, että konflikti todella syttyy.
Tänä vuonna anarkistien vappumarssi sujui rauhallisesti. En tiedä, miksi näin kävi.
Olen seurannut anarkistien vappumarsseja Helsingissä kolmen edellisen vuoden ajan. Vuonna 2014 poliisi iski marssin kokoontumispaikalle, painoi ihmisiä kiveä vasten, raahasi heitä putkaan ja takavarikoi niin anarkistien kuin vasemmistonuortenkin lippukeppejä, koska ne olivat poliisin mukaan teroitettuja astaloita. Tänä vuonna samanlaisia lippukeppejä oli kymmeniä, eikä poliisi puuttunut niihin.
Vuoden 2015 vappupäivänä anarkistit marssivat kaksi kertaa. Mellakkapoliiseja ei näkynyt. Jälkikäteen poliisi kiitti marsseja hyvin sujuneiksi.
Nyt vappuaattona Tampereen poliisi puolestaan tukki anarkistien marssilta tien ja sumputti osallistujat sekä paikallaolijoiden mukaan myös sivullisia. Mielenosoittajat julkaisivat viestin, jonka mukaan:
Ainakin yksi kiinniotetuista pahoinpideltiin kovin ottein ja etälamautinta käyttämällä kolme kertaa peräkkäin. Pahoinpidelty kiinniotettu ei saanut kuvauttaa saamiaan vammoja, kuten olisi kuulunut, vaan hänet paiskattiin putkaan. (…)
Kahden tunnin jälkeen poliisi alkoi henkilöllisyyden paljastamista vastaan vapauttamaan ihmisiä sumpusta etsien heidän repuistaan maaleja. Ilmeisen satunnainen joukko mielenosoittajia pakattiin pidätysbussiin, syy tähän on tuntematon.
Vuonna 1998 mellakkapoliisin käyttäminen herätti Suomessa huolta. Vuonna 2016 näyttää rutiininomaiselta, että poliisi polttaa kymmeniä tuhansia euroja katujen miehittämiseen aseistetuilla joukoilla.
Viime vuonna Suomessa kasvoi joukko äärioikeistoliikkeitä. Uusnatseihin toistuvasti yhdistetyt Soldiers of Odin, Rajat kiinni ja 612 ovat saaneet marssia ilman vastaavaa poliisiseurantaa ja kiinniottoja.
Suomen tilanne on tällä hetkellä se, että koulutukseen, sosiaaliturvaan tai työllisyyteen ei riitä rahaa, mutta poliisimuureihin riittää.
