Aloin vuonna 2006 kiertää Helsingissä järjestettäviä mielenosoituksia. Kymmenen vuoden aikana olen nähnyt aika monta kertaa, kuinka poliisi pysäyttää, saartaa tai hajottaa mielenosoituksen. Useimmiten syynä on ollut ennaltaehkäiseminen ja uhka-arviot, ei itse tapahtumahetki.
Syksyllä 2006 poliisi saartoi moninkertaisilla jouha-riveillä Smash Asem -mielenosoituksen, joka ei ollut ehtinyt edes alkaa, ja otti saarron aikana kiinni 136 ihmistä. Joulukuussa poliisi saartoi Kuokkavierasjuhlat-mielenosoituskulkueen Hietalahden torilla busseilla, poliisiautoilla ja mellakkajoukoilla. Mielenosoitus oli juuri alkanut rauhanomaisesti.
Ensimmäisessä tapauksessa poliisitoiminnan perusteena oli mielenosoituksen ennakkoviestintä ja poliisin tekemä arvio, toisessa ilmeisesti tapahtuman aikaisempien vuosien kulku. Ei siis mikään, mikä olisi sattunut itse tapahtumissa ennen poliisin väliintuloa.
Vuonna 2007 näin, miten siviilipoliisit soluttautuivat talonvaltausmielenosoituksiin. Karhu-ryhmä hääti vallatun talon helikopterin avustuksella. Sitä seuraavana vuonna poliisi soluttautui graffitimielenosoitukseen, teki ennaltaehkäiseviä kiinniottoja, töni banderollin kantajia asfalttiin ja repi kuvaajilta kameroita käsistä.
Vuonna 2011 poliisi selvitti pääkaupunkiseudun tuhopolttoja ottamalla summittaisesti kiinni tuntemiaan ja löytämiään talonvaltaajia eri puolilta Helsinkiä. Vappuna 2014 poliisi iski Helsingin vappumarssille, saartoi anarkistien blokin ja otti kiinni myös vasemmistonuoria, koska marssijoilla oli lippukeppejä. Viime itsenäisyyspäivän mielenosoituksessa poliisi teki jälleen yli sadan ihmisen massakiinnioton.
Alle kaksi viikkoa sitten, syyskuun 8. päivä, mellakkapoliisit estivät toimittajaa kuvaamasta rasistista vastamielenosoitusta maahanmuuttoviraston edustalla. Kaksi päivää sen jälkeen poliisit puolestaan piirittivät Vuosaaressa pienen antirasistisen mielenosoituksen.
Näistä kaikista tapauksista kymmenen vuoden ajalta poliisi sai kaksi kertaa voimakasta juridista kritiikkiä ylilyönneistä: Smash Asemista vuonna 2006 ja lippukeppien kimppuun hyökkäämisestä vappuna 2014. Muissa tapauksissa poliisin toiminta oli ilmeisesti lainmukaista.
Suomen vastarintaliikkeen (SVL) luulisi nousseen poliisin prioriteetiksi viimeistään vuonna 2010, kun liikkeen jäsenet tekivät Pride-kulkueeseen iskun, jota poliisi itse kutsui tarkkaan suunnitelluksi. Savupommeilla, pippurikaasulla ja kyynelkaasulla toteutettu isku vahingoitti 88 ihmisen terveyttä.
Poliisi sai kiinni alle puolet hyökkääjistä, vaikka isku tapahtui keskellä päivää tv-kameroiden edessä.
Vastarintaliike sai jatkaa toimintaansa. Kun yksi SVL:n aktiiveista kaasutti Dan Koivulaaksoa kasvoihin heinäkuussa 2012, poliisi ei saanut tutkintaa eteenpäin. Koivulaakso joutui itse selvittämään epäillyn sijainnin ja ilmoittamaan sen poliisille. Vastarintaliikkeen julkaiseman haastattelun mukaan poliisi ei vaivautunut etsimään epäiltyä esimerkiksi yliopistolta tai lähestymään tätä kirjeellä.
Tammikuussa 2013 Jyväskylän kirjaston vahtimestari soitti hätäkeskukseen, koska kirjaston aulaan oli kerääntynyt epäilyttävää väkeä. Poliisi ei tullut paikalle, koska tapausta ei luokiteltu kiireelliseksi. Kolme SVL:n natsia hyökkäsi kirjastossa järjestettyyn keskustelutilaisuuteen ja puukotti ovivahtia. Hyökkäyksen pääepäilty pakoili poliisia pitkään, kunnes poliisi törmäsi häneen sattumalta marraskuussa 2014.
Kuten Pride-iskun päätekijät, myös Jyväskylän puukottaja selvisi ehdollisella vankilatuomiolla.
Vuonna 2014 vastarintaliikkeen jäsenet pahoinpitelivät joukolla Vantaalla ulkomaalaistaustaisen miehen, joka arvosteli heidän jakamiaan lehtisiä. Pahoinpitelyn poliisitutkinta keskeytettiin.
Nyt asema-aukion kuolemaan johtaneen natsipahoinpitelyn jälkeen poliisi kertoi, että tiesi vastarintaliikkeen katutapahtumasta mutta ei ollut paikalla, koska natsien oli tarkoitus vain jakaa lentolehtisiä. Poliisi ei siis tarkkaillut tapahtumaa, koska väkivaltainen ja järjestäytynyt Suomen vastarintaliike ilmoitti kyllä menevänsä kadulle mutta ei kertonut, että aikoo hakata jonkun kuoliaaksi.
Pian selvisi, että poliisi oli paikalla mutta ei huomannut natseja.
Poliisilla on vain yksi epäilty. Hänet saatiin kiinni vasta, kun hän meni itse ilmoittautumaan poliisille yli viikko tapahtuman jälkeen.
Suojelupoliisin ylitarkastaja kommentoi Ylelle, että kuolemaan johtanut pahoinpitely kuuluu poliisille, ei supolle, koska supon tehtävänä on turvata valtiota.
Ilmeisesti valtiota ei uhkaa poliittisesti motivoitunut tappaminen Helsingin keskustassa keskellä päivää.
Aamulehti kysyy komisario Teemu Kruskopfilta, miten on mahdollista, että vaarallinen järjestö saa touhuta keskellä Helsinkiä, eikö tällainen mietitytä poliisia. Kruskopf vastaa: ”Mietityttää tietysti. Mutta meikäläinen on pikku taapero ja tapahtuneen asian tutkinnanjohtaja. Nyt olemme tällaisen seurauksen äärellä.”
Kysymykseen siitä, voiko Suomen vastarintaliikkeen julkiset tilaisuudet kieltää, Kruskopf vastaa: ”Meillä on sananvapauden vahva perinne.”
Suomen poliisilla on sekä lain suoma mahdollisuus että käytännön toimintakyky tehdä poliittisia ryhmiä koskevaa tiedustelua, ottaa ihmisiä ennaltaehkäisevästi kiinni ja hajottaa mielenosoituksia.
Jostain syystä poliisi ei käytä tätä mahdollisuutta, kun on kyse äärioikeistolaisista järjestöistä.
Korjaus 19.9. klo 13.45: Korjattu Aamulehden haastatteleman poliisin nimi.
