Viime päivinä on nähty yllättäviä nurinpäinkääntymisiä. Uusnatsit ovat siirtäneet keikkansa turkkilaisten ylläpitämään pizzeriaan. Perussuomalaisten kansanedustaja on kirjoittanut englanniksi julistuksen suomalaisuuden puolesta ja monikulttuurisuutta vastaan.
Uusimpana käänteenä Helsingissä järjestettiin rasismin vastainen ”Meillä on unelma” -suurmielenosoitus, johon kutsuttiin puhumaan pitkän linjan äärioikeistolaisena tunnettu Matias Turkkila. Turkkila on perussuomalaisten lehden päätoimittaja, entinen Jussi Halla-ahon kampanjapäällikkö, entinen Suomen Sisun jäsen ja yksi Hommaforumin perustajista. Näiden poliittisten projektien lisäksi hänet tunnetaan esimerkiksi maahanmuuttajapojista kertovasta runostaan.
Ei yksi halla-aholainen tietenkään tapahtumaa pilannut. Oli mahtava osallistua 15 000 ihmisen pitkään ja moninaiseen rasisminvastaiseen mielenosoitukseen auringossa. Suurmielenosoituksista on tänä kesänä tullut Suomessa valtavirtaa. Koulutus- ja varhaiskasvatusleikkauksia vastustaviin kulkueisiin on osallistunut parhaimmillaan lähemmäs kymmenentuhatta ihmistä, ja 25 000 osallistujan Pride-kulkue oli kaikkien aikojen suurin.
”Meillä on unelma” jatkoi teemaa huimalla tavalla. Väen voimalla, järjestelyjen ammattimaisuudella ja julkkisten määrällä mitattuna kyseessä oli suomalaisen mielenosoituskulttuurin yhdenlainen huippu.
Silti tapahtumasta jäi ristiriitoja hampaankoloon. Mielenosoituksesta tuli eräänlainen falskin balanssin ja näennäisen kohtaamisen monumentti.
Kerrataan. Hallituspuolueeseen kuuluu äärioikeistolainen noin kymmenen kansanedustajan siipi, jonka ajama poliittinen linja on rasistinen ja osittain kansallissosialistinen. Siipi on noussut Suomen Sisu -järjestöstä, Hommaforumilta ja oikeistoblogeista. Yksi näistä kansanedustajista on Olli Immonen. Hän haaveilee julkisesti kansallismielisestä vallankumouksesta ja veljeilee uusnatsien kanssa. Iso joukko perussuomalaisten toimijoita aina kansanedustajista ja piirijohtajista persunuorten puheenjohtajaan tukee Immosta.
Kun Immosen ”monikulttuurisuuden vastaiseen taisteluun” yllyttävät kommentit herättivät kerrankin suuresti huomiota, ihmiset kokivat tarvetta tehdä jotakin. Pystyyn pantiin mielenosoitus, jonka järjestäjät kutsuivat puhujan jokaisesta eduskuntapuolueesta. Perussuomalaisten puoluesihteeri Riikka Slunga-Poutsalo lähetti Matias Turkkilan. Tekoa voi pitää silkkana keskisormen näyttämisenä rasisminvastaiselle tapahtumalle.
Turkkilan osallistuminen herätti kritiikkiä tapahtuman Facebook-sivulla. Yksi järjestäjistä vastasi kritiikkiin, että ”mielenosoitus järjestetään monikulttuurisen Suomen puolesta”, mutta ”siitä huolimatta on hyvä myös tiukata Turkkilalta mitä mieltä persut on tähän tilanteeseen johtaneista tapahtumista ja minkälaisia mielipiteitä heillä on”.
Turkkilan ottaminen puhujalavalle ei ollut tiukkaamista. Kyse oli siitä, että tavoitteensa kerta toisensa jälkeen osoittaneelle äärioikeistolaiselle ideologille annettiin valtava puhetila ja mikrofoni lavalla 15 000 ihmisen edessä. Osa mielenosoittajista buuasi äänekkäästi ja esti Turkkilan puheen kuulumisen ”Turkkila on rasisti” -huudoillaan.
Tuomalla Turkkilan kaltaisen henkilön lavalle ja antamalla hänelle puhetilaa järjestäjät toivat vihan ja konfliktin mielenosoituksen sisään. Turkkila kun on yksi heistä, joihin henkilöityy perussuomalaisten äärioikeistolaissiiven nousu ja Hommaforumin nettinatseilun leviäminen.
Tällainen poliittinen toimija on jo läsnäolollaan kannanotto ihan muuhun suuntaan kuin siihen, mitä mielenosoituksen oli tarkoitus ainakin kutsunsa perusteella edistää.
Järjestäjien vetoaminen mielenosoituksen ”tasapuolisuuteen” on kiinnostavaa. Millainen on tasapuolinen mielenosoitus? Eikö mielenosoituksen ole tarkoitus protestoida ja ilmentää jotakin – yleensä kiistanalaista – pointtia, siis olla kaikkea muuta kuin tasapuolinen?
Oliko mielenosoitukseen mielekästä kutsua poliitikkoja jokaisesta puolueesta? Pitäisikö leikkauksia vastustavaan mielenosoitukseen kutsua Juha Sipilä? Pitäisikö vappumarssin juhlapuhujaksi kutsua Björn Wahlroos?
Tällä logiikalla on helppo järjestää tapahtuma, joka muuttuu irvokkaaksi tasapuolisuusteatteriksi. Poliitikot sanovat jotakin tilanteen vaatimaa, sille taputetaan, ja mitään ei tapahdu. Matias Turkkila käy lavalla mukamas irtisanoutumassa rasismista ja jatkaa rasismista elävää poliittista projektiaan.
Perussuomalaiset istuvat hallituksessa, heitä haastatellaan jatkuvasti, heidän Facebook-sivujaan, Twitter-tilejään ja blogejaan seurataan tiiviisti, ja esimerkiksi maanantaina neljä perussuomalaista pääsi Ylen A-studioon selittämään kantojaan. Heillä on valtavasti enemmän tilaisuuksia päästä ääneen kuin esimerkiksi niillä, jotka Suomessa kärsivät arjen rasismista tai ihmisiä erottelevista viranomaisrakenteista. Ei heille enää tarvitse antaa mielenosoitusten puhujalavoja.
Mielenosoituksen kritiikin levitessä jotkut paheksuivat sitä sensuurina ja dialogin estämisenä. Molemmat väitteet ovat reikäisiä. Kyse oli mielenosoituksesta erityisesti perussuomalaisten rasismia vastaan. Siksi on absurdia puhua ennakkosensuurista siinä tapauksessa, että tunnettu perussuomalainen rasisti jätetään kutsumatta puhujalavalle.
Myös puhe dialogista on harhaista. Mielenosoituksissa ei käydä dialogia, vaan otetaan tilaa haltuun ja esitetään omia kantoja. Tämä vielä korostui ”Meillä on unelma” -tapahtumassa, joka järjestäytyi täysin esiintymislavan ja äänentoiston suuntaan.
Vielä painavampi peruste dialogihöpinää vastaan on, että perussuomalaisten äärioikeistosiipeä ei kiinnosta mikään järkevä vuoropuhelu. Sen sijaan heitä kiinnostaa yhteiskunnallisen keskustelun hallitseminen ja sen jatkuva vyöryttäminen yhä enemmän ihmisiä hierarkisoivaan suuntaan.
Äärioikeiston poliittiset toimijat tulevat käyttämään jokaisen mahdollisen puhetilaisuuden hyväkseen. On naivia ajatella, että ”keskusteleminen” heidän kanssaan pelaisi kenenkään muun kuin heidän itsensä pussiin.
Epävarmojen, neutraalien tai reunalla olevien ihmisten kanssa on mahdollista keskustella. Äärioikeisto sen sijaan täytyy sulkea ulos.
Turkkilalle buuanneiden mielenosoittajien lippu.