Viimeistään nyt pitäisi olla kaikille selvää, että suomalaisen äärioikeiston nousu ei ole harmitonta ”natsipelleilyä” vaan järjestäytynyttä väkivaltaa, joka voi kohdistua keneen tahansa.
Pitäisi olla selvää myös, että Suomen vastarintaliikkeen uusnatsit ovat kansainvälisesti verkostoituneita ja heillä on yhteyksiä perussuomalaisiin.
Lisäksi kaikkien tulisi ymmärtää, ettei liikettä pysäytetä pelkillä vankilatuomioilla. Tarvitaan ruohonjuuritason toimintaa äärioikeistoa vastaan.
Olin paikalla Jyväskylässä tammikuussa 2013, kun Suomen vastarintaliikkeen uusnatsit hyökkäsivät puukolla ja pulloilla luentosalissa järjestettyä kirjatilaisuutta vastaan. Kuuntelin, kuinka natsit hakkasivat ovea, rikkoivat pulloja ja puukottivat tapahtuman järjestäjää. Tilanne oli sekä uhkaava että vertauskuvallinen: äärioikeiston nousu on Suomessa jo niin pitkällä, että uusnatsit kirjaimellisesti kolkuttavat ovella.
Tilaisuudesta jäi kokemus, että ilman ovelle jääneiden ihmisten vastarintaa minäkin olisin voinut saada puukosta. Poliiseja ei ollut paikalla, vaikka kirjaston vahtimestari oli soittanut poliisille etukäteen. Toinen kokemus oli, että iskun uhrit marginalisoitiin mediassa. Keskustelua käytiin näkökulmasta, jossa ”tavalliset” ihmiset eivät joudu äärioikeiston väkivallan kohteeksi.
Tämä kaikki tapahtui siis sen jälkeen, kun saman järjestön aktiivit olivat iskeneet kaasulla Helsingin Pride-kulkueeseen 2010 ja pahoinpidelleet 88 ihmistä, mukaan lukien lapsia, kaasuttaneet Dan Koivulaaksoa kasvoihin, tapelleet Oulun torilla ja pahoinpidelleet ohikulkijoita infotilaisuuksissaan.
Viime vuonna vastarintaliikkeen aktivistit partioivat Helsingissä. Poliisi tarkkaili partioita, mutta antoi niiden tapahtua. Uusnatsit lopettivat partioinnin Helsingin kaduilla vasta sen jälkeen, kun antifasistit olivat käyneet heidän kimppuunsa.
Nyt samat uusnatsit mellakoivat Jyväskylässä mielenosoituksensa päätteeksi, pahoinpitelivät kolme ihmistä Sokoksella ja talttuivat vasta poliisin kaasuun. Poliisin mukaan pahoinpitelyt olivat suunniteltuja: joukossa huudettiin komentoja, ja osa mielenosoittajista esti poliisin pääsyn pahoinpitelijöiden perään. Tavaratalon sisällä uusnatsit potkivat maassa makaavaa ihmistä.
Ensimmäinen ajatukseni tapahtumasta oli, että Suomen vastarintaliike mellakoi Jyväskylässä, koska se ei voi tehdä sitä enää Helsingissä. Helsingissä on niin voimakas ja järjestäytynyt antifasistinen liike, että uusnatsit eivät voi marssia kaduilla. Natsit kohtaavat kaupungissa liikaa vastarintaa.
Jyväskylässä ja Oulussa natsit ovat saaneet marssia melko rauhassa.
Kun Hommaforumin perustaja ja pitkän linjan äärioikeistolainen Matias Turkkila sai mielenosoituksessa buuaukset niskaansa, moni liberaali toimittaja paheksui buuaajia ja vaati kritiikin tilalle dialogia äärioikeiston kanssa.
Nyt olisi liberaaleilla hyvä hetki kertoa, miten uusnatsien katuväkivalta torjutaan dialogilla.
Mitä voi tehdä, jos dialogi ei riitä?
On helppoa ajatella, että poliisi valvoo uusnatseja, ja sitten jos jotakin tapahtuu, tuomiolaitos hoitaa loput. Tällä tavalla uusnatsiliikkeitä ei kuitenkaan torjuta kahdesta syystä.
Ensinnäkin poliisi puuttuu uusnatsien toimintaan vasta sen jälkeen, kun he ovat tehneet väkivaltaa. Poliisi tarkastelee uusnatseja joukkona yksilöitä ja puuttuu vain henkilöihin, jotka ovat tehneet jotakin laitonta, sen jälkeen kun he ovat sen tehneet. Virkavalta pystyy rajoittamaan ja hillitsemään äärioikeistolaista väkivaltaa, mutta ei estämään sitä.
Toiseksi uusnatseja eivät haittaa vankilatuomiot, ellei sitten suurin osa heistä saisi yhtä aikaa kymmenien vuosien tuomioita. Uusnatsit eivät ole mitään rationaalisia poliittisen teorian toimijoita, jotka laskevat toiminnan riskit ja hyödyt ja toimivat asianmukaisesti. Pikemminkin he ovat ”lopun ajan sotureita”. Heille kiinniotto voi olla kunnian paikka, joka tuo aktivistipisteistä järjestössä. Vankilaan joutuminen tekee marttyyriksi ja saattaa jopa innostaa muita.
Kuten Antti Rautiainen kirjoittaa:
Tuomioistuinten avulla katu- tai kaksoisstrategiaa käyttävien äärioikeiston liikkeiden pysäyttäminen ei onnistu, koska vapaissa yhteiskunnassa rikoslaki voi käsitellä ihmisiä ainoastaan yksilöinä, ei yhteiskunnallisten liikkeiden jäseninä. Liikkeille yksittäiset vankilaan joutuneet jäsenet ovat vain hyödyllisiä marttyyreita. Uudet, entisiä innokkaammat jäsenet astuvat vankilaan joutuneiden paikalle.
Mikäli säädetään lakeja jotka kohdistuvat näitä toimijoita vastaan liikkeinä, kyseistä lainsäädäntöä käytetään moninkertaisesti enemmän kaikkia äärioikeiston vastustajia ja muita protestiliikkeitä vastaan. Siksi katu- tai kaksoisstrategiaa käyttävän äärioikeiston pysäyttämiseen tarvitaan kansanliikkeitä ja toimintaa kaduilla. Natseille ja heitä vastaaville toimijoille voi suoda mielipiteenvapauden, mutta kokoontumisen ja poliittisen toiminnan vapautta heille ei voi suoda.
Paljon on asioita, joita jokainen voi tehdä äärioikeiston lopettamiseksi.
Uusnatsien yhteydet liittolaisiin voidaan paljastaa. Voidaan pitää esillä sitä, miten perussuomalaisten kansanedustaja Olli Immonen ja kaupunginvaltuutettu Teemu Lahtinen poseeraavat uusnatsien kanssa. Voidaan julkistaa kaikki, jotka tukevat uusnatsien toimintaa SDP:n Sari Halosen tavoin. Voidaan kyseenalaistaa päättäjät, joiden mielestä uusnatsiyhteydet eivät ole väärin.
Äärioikeiston toimijat on mahdollista eristää. Äärioikeistolaisia kirjailijoita ei tarvitse julkaista. Äärioikeistolaisia puhujia ei tarvitse kutsua tilaisuuksiin, vaikka heillä olisi kuinka salonkikelpoinen titteli, ja heidät voidaan buuata ulos. Äärioikeiston ajatuksille ei tarvitse antaa tilaa mediassa muuten kuin vastustajan ymmärtämisen näkökulmasta.
Puolueita, joilla on äärioikeistolaisia jäseniä ja yhteyksiä, voidaan painostaa, kunnes ne erottavat tällaiset jäsenet ja lopettavat yhteydet. Saman voi tehdä puolueille, jotka ovat hallituksessa äärioikeistoa tukevien puolueiden kanssa.
Jokainen voi repiä näkemänsä uusnatsitarrat ja -julisteet. Jokainen voi tehdä ilmoituksen aina, kun näkee uusnatsien järjestäytyvän kadulla. Jokainen voi liittyä mukaan natseja vastustavaan toimintaan ja osallistua rasisminvastaisiin mielenosoituksiin.
Jokainen voi miettiä, miten sananvapauden abstrakti hokeminen edistää äärioikeistolaista toimintaa.
Nyt pitäisi käydä keskustelua äärioikeiston torjumisesta sen sijaan, että pyrittäisiin käymään kuvitteellista dialogia äärioikeiston kanssa.
