”Miksi kasvissyönti olisi millään tavalla poliittinen asia. Ruokahan on pelkkää gastronomiaa”, ihmetteli eräs arvostamani politiikan kommentaattori.
Kysyin tutulta ammattiaktivistilta, miksi hän on niin kriittinen eläinoikeusliikkeen suhteen. ”Ne vaikuttaa uskonnollisilta”, kuului vastaus.
Molemmista keskusteluista alkaa olla niin kauan, että on aika tarkistaa tilanne.
Kun radikaali eläinoikeusliike ja politisoitu kasvissyönti saapuivat Suomeen 1990-luvulla, liiketutkijat lähestyivät niitä identiteetin näkökulmasta. Osa sosiologeista tulkitsi, että aktivistit hakevat veganismillaan moraalisen puhtauden tunnetta, yhteenkuuluvuutta ja kokemusta vastakulttuurista.
Kasvissyönti olisi siis identeetti, eli jonkinlaista egon buustausta ja sosiaalisuuden hakemista, eikä esimerkiksi poliittinen väline, jolla vaikutetaan aineelliseen todellisuuteen.
Käsityksessä oli jotain perää: tuolloin myös osa aktivisteista arvosteli kasvissyöjiä moralismista ja identiteettipolitiikan tekemisestä.
Viime vuosina on tuntunut, että tällainen kritiikki on ollut vanhentunutta jo pitkän aikaa. Kasvissyönti ja yleinen käsitys siitä ovat muuttuneet.
Jos seuraa uutisia edes vähän, on vaikea olla tietämättä, että helpoin, nopein ja halvin tapa hidastaa ilmastonmuutosta on vähentää lihantuotantoa. Karjatalous on erittäin epätehokas ja ympäristölle tuhoisa tapa tuottaa ruokaa. Lisäksi se tuomitsee joka vuosi kymmenet miljardit eläimet surkeaan ja kivuliaaseen elämään.
Tiedämme tämän muun muassa siksi, että eläinoikeusliike on karistanut lahkolaisuuden leiman kaikkien paitsi katkerimpien kepulaisten ja paranoidimpien persujen silmissä.
Tänä vuonna tulee kymmenen vuotta eläinaktivistien ensimmäisestä ammattimaisesta salakuvauskampanjasta. Nykyiset vegaaniaktivistit esiintyvät tv:ssä jakku päällä ja järjestävät vegemessuja, ja ilmastotutkijat komppaavat heitä.
Uskonnolliseen sävyyn kasvissyönnistä puhuu enää Antti Nylén, ja hänkin tekee sen vetävällä kaunokirjallisella tyylillä.
Kasvissyöjien puhe on kääntynyt identiteetistä kohti käyttäytymistä. Jos ennen sanottiin, että ”olen vegaani”, nykyään olemisesta puhuminen jätetään vähemmälle. Tarvittaessa voidaan sanoa esimerkiksi, että ”en syö lihaa tai maitoa, paitsi jos joku dyykkaa”.
Huomio on kääntynyt olemisesta kohti tekemistä.
Kärjistetään: Ennen kasvissyöjän päässä asui pieni vegaanipoliisi, joka uhkasi pamputtaa, jos syöjä ”retkahti” esimerkiksi kuivatuista kirvoista tehdyllä karmiinilla värjättyyn karkkiin. Nykyään hc-vegaaneiksikin olettamani aktivistit kohauttavat olkiaan ja sanovat, että ei se niin tarkkaa ole.
Kasvissyönti on yhä useammin kannanottamisen ja terveyden ohella hedonistista mässäilyä ja gastronomista kikkailua. Ituhippeyden pyhä temppeli on vaihtunut huvipuiston iloihin.
Ainoa liha, jota olen syönyt yli kymmeneen vuoteen, on tokiolaisessa sushiravintolassa vahingossa napsimani pala raakaa hevosenlihaa. Tästä huolimatta olen lakannut puhumasta itsestäni kasvissyöjänä, koska se on identiteettinimike.
Mitä väliä sillä on, ”olenko” kasvissyöjä, vegetaristi tai vegaani. Paljon tärkeämpää on se, mitä teen käytännössä. Kun katsotaan käytäntöä, ei ole suurta merkitystä sillä, syökö joku joskus lihaa tai maitotuotteita.
Ylipäänsä syömisestä puhuminen hämää. Eihän sillä ole paljon väliä, jauhaako hampaillaan herkullista pippuripihviä vai vielä herkullisempaa sichuaninpippurilla maustettua drypot-tofua. Väliä on sillä, laittaako lihatuotannon koneistoon lisää energiaa eli rahaa tai muuta tukea.
Tuotanto on paljon olennaisempaa kuin se, miten tuotteita kulutetaan.
Eläinoikeusliike ja vegaanit ovat 2010-luvun onnistuneimpia yhteiskunnallisia liikkeitä. Tämän näkee kaiken muun ohella ideologisesta ja epätoivoisesta kiihkosta, jolla heitä yritetään kampittaa.
Kun ysärillä kasvissyöjät olivat vastakulttuuria ja tekivät ruokavaliosta identiteettiä, nyt tilanne on kääntymässä toisin päin. Kiivaimmat sekasyöjät tekevät lihasta itselleen olemisen tapaa. Joonas Konstigin, Timo Soinin ja A. W. Yrjänän vakaumuksellinen lihanpalvonta kertoo hauraudesta ja hitaasta häviämisestä.
Kun itsestään epävarmat miehet pönkittävät identiteettiään lihalla, muut nostelevat dippimaljoja sipsikaljavegaaneille.
Tässäpä ajatus. #vegaanihaaste pic.twitter.com/A9qD3LsXay
— Suvi Auvinen (@suviauvi) January 5, 2017