Kun sammutusvaahtoa huuhdotaan viemäreihin ja savupilvet haihtuvat Hampurin taivaalta, mitä G20-kokouksen vastaisista mielenosoituksista on jäänyt käteen?

Arviot mielenosoittajien korkeimmasta määrästä vaihtelevat 76 000 ja 200 000 välillä. Tapahtumat olivat niin moninaiset ja limittäiset, että kokonaiskuvaa ei ole kenelläkään. Kuvan saamista on vaikeuttanut se, että useat toimittajat ovat twiitanneet joutuneensa vaaraan poliisin toiminnan takia. Lisäksi vähintään 31 toimittajan akkreditointi G20-tapahtumiin otettiin pois sen jälkeen, kun he raportoivat mielenosoituksista.

Mediassa päällimmäinen vaikutelma on poliisin ja toimittajien tyrmistyminen turvatoimien epäonnistumisesta. Mielenosoittajia vastassa oli 20 000 poliisia, vesitykkejä joiden veteen lisättiin kyynelkaasua, panssaroituja miehistönkuljetusvaunuja, puskutraktoreita, pippurikaasua, helikoptereita, ratsupoliiseja ja parasta turvallisuusteknologiaa mitä tarjolla on.

Varustautumisesta huolimatta mielenosoittajien useimmat aktiot onnistuivat paremmin kuin oli ennakoitu. Kokonaisuudessaan G20-viikkoa on jo kutsuttu 2010-luvun mahtavimmaksi eurooppalaiseksi liikemobilisaatioksi. Paikan päältä on kuultu euforisia kokemuksia Hampurin autonomisesta infrastruktuurista ja poliisin epäonnistumisesta. Kokemukset luultavasti virtaavat eri maiden liikkeisiin uutena energiana.

Mielenosoittajien parissa on esitetty myös kritiikkiä. Tapahtumat olivat mielenosoitusta mielenosoituksen perään ja jatkuvaa aktiota ja katukarnevaalia. Työpajoja tai strategisia keskusteluja oli vähemmän. Voi kysyä, minkälaista energiaa osallistujat täsmälleen vievät koteihinsa.


Hampurissa koettiin Saksan voimakkaimmat mellakat sitten 1980-luvun autonomiliikkeen. Poliisi joutui jo protestien toisena päivänä pyytämään apujoukkoja muualta maasta. Yöllä erikoisjoukot tukivat poliisia, kun kaupungin sosiaalikeskuksia ratsattiin automaattiaseiden kanssa.

Kiinniottojen ja pidätysten määrä jäi yhteensä erittäin pieneksi, noin kolmeen sataan. Esimerkiksi Kööpenhaminan ilmastokokouksen rauhanomaisessa suurmielenosoituksessa 2009 poliisi otti kiinni noin 700 ihmistä tunnin sisällä.

Päätöstä tuoda huippukokous Hampuriin voi pitää G20:n näkökulmasta hivenen itsetuhoisena. Kaupungin vastakulttuurialueilla poliisiviha on avointa, ja mellakointia katsotaan terassilta kannustaen pizzan ja kaljan kanssa. Alueen sosiaalikeskukset ovat autonomisen organisoitumisen pesiä.

Hampuri oli kuin luotu vastustamaan tapahtumaa, jossa tapasivat 85 prosenttia maailman bruttokansantuotteesta hallinnoivat johtajat. Huippukokouksen hinnasta tuli kova.

Julkisuudessa tosin on veivattu lähinnä numeroita mellakkavarusteidensa läpi loukkaantuneista poliiseista. Luvuista ei käy ilmi, kuinka moni poliisi on kirjattu loukkaantuneeksi poliisin omista toimista, kuten kaatumisesta poliisin tekemissä rynnäköissä – tällaisia tapauksia näkyi livestriimeistä useita – tai kaasun hengittämisestä. Esimerkiksi vuoden 2015 Blockupy-protesteissa useimmat poliisin loukkaantumisista johtuivat poliisin omasta pippurikaasusta.

Lisäys: Hessenschau-lehden mukaan 130 Hessenistä Hampuriin tullutta poliisia loukkaantui poliisin kyynelkaasusta. Tästä voi varovaisesti arvioida, kuinka paljon poliiseja on loukkaantunut poliisin omasta voimankäytöstä.

”Täällä oleminen teki hyvää uutistarinankerronnan ymmärtämiselle”, kertoo paikalla ollut suomalainen mielenosoittaja puhelimessa. Mediakärjeksi nostettiin Suomessa poliisien loukkaantuminen ja puhe kauppojen ryöstelystä ja ”sisällissodasta”. Mielenosoittajan mukaan kauppoja meni vain muutamia, eivätkä ne olleet pienyrittäjien liikkeitä.

Osa asukkaista oli niin suivaantunut poliisin toimintaan, että parvekkeilta satoi pulloja poliisin päälle. Tämä luultavasti hillitsi poliisia: jos he olisivat yrittäneet perinteistä massakiinniottoa, olisi ollut riski, että mielenosoittajia tukevat asukkaat olisivat raivostuneet entisestään.

Poliisin pahoinpitelemistä ihmisistä on puhuttu suomalaisessa mediassa vähemmän. Samoin on kauhisteltu mellakoiden väkivaltaa piittaamatta lainkaan siitä taloudellisen väkivallan määrästä, jota G20-maiden johto ajaa.


Hampurin mielenosoitukset käyttivät vuosituhannen vaihteen globalisaatioliikkeen kaavaa poikkeuksellisen intensiivisesti. Toiminnan laajuutta ja voimaa voi pitää historiallisena.

Seattlen WTO-mielenosoituksista 1999 alkaen kansainvälisiä vastatapahtumia on määrittänyt kolme elementtiä. Ensimmäinen on mielenosoittajien yritys keskeyttää huippukokoukset tukkimalla teitä, tunkeutumalla kokousalueelle ja estämällä kokousdelegaatioiden pääsyn paikalle. Seattlessa hanke onnistui ja kokous keskeytettiin kaaoksen keskellä. Mielenosoittajat pystyivät globalisaatiosyklin aikana kaatamaan vapaakauppasopimuksia ja antamaan globaalin etelän hallituksille ja liikkeille lisäpontta neuvotteluihin.

Hampurissa käytettiin ympäristöliikkeen kehittämää viiden sormen taktiikkaa, jonka tarkoituksena on hajauttaa poliisin voimat eri suuntiin kulkevilla ”sormilla”. Mielenosoittajat onnistuivat sekoittamaan kokouksen alun, käännyttivät osan kokousedustajista takaisin hotelliinsa ja saivat suuren osan kaupungista täysin poikkeustilaan. Itse kokous kuitenkin pidettiin pitkälti suunnitellusti, kiitos sotilashelikoptereiden, jotka kuljettivat kokousväkeä ilmateitse sen jälkeen, kun maa oli mielenosoittajien hallussa.

Kun globalisaatiosyklissä kansalaisjärjestöt ja ay-liikkeet olivat organisatorisesti merkittävässä roolissa, Hampurin torstain ja perjantain tapahtumista vastasivat pitkälti autonomiset ja anarkistiset antikapitalistiset ryhmät. Tämä siirsi fokusta itse huippukokouksesta liikkeiden väliseen verkostoitumiseen ja infrastruktuurin rakentamiseen, kuten voi lukea näistä kokousmuistiinpanoista. Osallistujat eivät niinkään olleet kiinnostuneita virallisesta politiikasta, vaan halusivat mobilisoida uusia ihmisiä ja rakentaa verkostoja.


Toinen tällaisia tapahtumia määrittävä piirre on valtava poliisiväkivalta, johon kuuluu rauhanomaisten mielenosoittajien ja toimittajien pahoinpiteleminen, nopeat kiinniotot, kyynelkaasun ampuminen ja sittemmin myös vesitykkien käyttäminen.

Synkimmät muistot poliisista jäivät Genovasta 2001. Poliisi teki tuolloin rynnäkön majapaikkana käytettyyn Diazin kouluun ja pahoinpiteli kymmeniä aktivisteja sairaalakuntoon. Eräältä brittiaktivistilta irtosi 16 hammasta ja murtui kahdeksan kylkiluuta. Koulun lattiat olivat täysin veren peitossa. Kiinniotettuja mielenosoittajia vietiin Bolzaneto-nimiselle kasarmille, josta kantautui tietoa järjestelmällisistä pahoinpitelyistä ja suoranaisesta kidutuksesta. Eräs poliisiupseeri kuvasi oikeudessa Bolzanetoa termillä ”meksikolainen teurastamo”.

Hampurissa mielenosoittajat ovat onnistuneet puolustautumaan poliisia vastaan tehokkaammin. Voi tosin olla, että lisätietoja poliisin uhreista on vasta tulossa.

Kolmanneksi huippukokousten vastaisissa tapahtumissa on tullut tutuksi mustaksi blokiksi kutsuttu sabotaasiin ja poliisin vastaiseen toimintaan valmistava mielenosoitustaktiikka, jota Helsingin Sanomatkin on Hampurin protestien yhteydessä analysoinut.

Hampurin G20-tapahtumissa tuttuun kaavaan lisättiin logistiikkaan keskittyminen, josta Saksassa on kokemusta myös esimerkiksi vuoden 2007 Heiligendammin G8-protesteista. Mielenosoittajat julistivat yhteiskunnallisen lakon ja pysäyttivät Hampurin sataman perjantaina. Opiskelijat marssivat kaduilla ja julistivat kieltäytyvänsä opiskelemasta kapitalismin tarpeisiin. Kuten Teivo Teivainen selittää Ylen tv-lähetyksessä, tehtaan pysäyttämisellä on vaikea painostaa nykyaikana. Siksi väki vie lakon kaduille ja pysäyttää liikenteen.


Tapahtumat toivat Suomeen takaisin vuosituhanteen vaihteen vanhat keskustelut: yritys erottaa hyvät mielenosoittajat pahoista, kyselyt siitä, tuottaako omaisuuden tuhoaminen tai väkivalta tuloksia ja vastahuomautukset siitä, että ilman laitonta toimintaa ketään ei kiinnostaisi (kuinka moni on kuullut esimerkiksi Hampurin hienosta zombimielenosoituksesta).

Edes lauantain noin sadan tuhannen ihmisen rauhallista Solidarity Without Borders -päämielenosoitusta ei juuri huomioitu Suomen mediassa. Sen sijaan julkaistiin mielenosoittajia moralisoivia kolumneja. Yksikään kolumnisti ei tainnut vaatia ”dialogia” G20-mielenosoittajien kanssa: ilmeisesti ”kuplan ulkopuolisten elementtien” kuunteleminen on varattu rasisteja ja äärioikeistoa varten.

Hampurin väkivalta alkoi torstaina poliisin toiminnasta, kuten saksalaiset lehdet vahvistavat. Poliisi pohjusti tapahtumia jo edellisenä viikonloppuna, kun se hajotti mielenosoittajien majoitusleirin pippurikaasulla ja takavarikoi ihmisiltä makuupusseja. Tiistaina poliisi hajotti Neue Pferdemarktilla olevan väkijoukon uusilla WaWe10-vesitykeillä.

Torstaina kokoontui 12 000 ihmisen antikapitalistinen Welcome to Hell -mielenosoitus, jonka reitin poliisi tukki välittömästi vedoten siihen, että osa mielenosoittajista oli naamioitunut. Alle tunti tämän jälkeen mellakkapoliisi hyökkäsi mielenosoittajien kimppuun vesitykeillä, pampuilla ja kyynel- sekä pippurikaasulla. Tämä aiheutti paniikkia väkijoukossa. Ihmiset lukitsivat käsivartensa ketjuiksi ja yrittivät estää poliisia jakamasta kulkuetta.

Pian mielenosoitus oli hajotettu ja kadulla makasi liikkumattomia ihmisiä. Kamerat kuvasivat mielenosoittajien vertavuotavia päitä ja ihmisiä, jotka hakivat läheisiltä rakennustyömailta tiilenmurikoita puolustautuakseen poliisia vastaan.

Paikalla olleiden kuvauksia voi lukea esimerkiksi Novara Mediasta ja Friktionista. Livepäivitystä Hampurista tekivät muun muassa Enough is Enough, Crimethinc ja Takku.

Tässä yksi tiedote tapahtumasta. Poliisin tiedottaja ei kiistänyt radiossa sitä, että mielenosoitus oli rauhallinen ennen kuin poliisi päätti hajottaa sen ”turvallisuusriskin” vuoksi. Deutsche Welle kertoi, että yhteenotto alkoi sen jälkeen, kun poliisin mukaan mielenosoituksessa ei noudatettu käskyä poistaa naamiot.

Hampurin yleisradion toimittajien mukaan kärjistyminen ei alkanut mielenosoittajista:

Ilmoitettuja mielenosoituksia seurasi koko yön kestänyt pienryhmien mellakointi, jossa osa ihmisistä poltti autoja, tuhosi liikkeiden ikkunoita ja heitteli poliisia tavaroilla. Samaan aikaan livestriimeistä saattoi seurata, kun poliisi ampui kadulla istuvia ihmisiä vesitykeillä, suihkutti pippurikaasua kasvoihin ja hakkasi toimittajia pampulla. Poliisi myös esti joidenkin rauhanomaisten ja ennalta ilmoitettujen mielenosoitusten lähdön.

Netissä on valtavasti videomateriaalia sekä mielenosoittajien tekemästä sabotaasista että poliisin harjoittamasta väkivallasta. Tässä näkyy poliisi lyömässä toimittajaa päähän:

Esimerkkejä poliisiväkivallasta:

Ikkunoita olisi rikottu ja autoja poltettu varmasti myös ilman poliisin aloittamaa väkivaltaa. On kuitenkin selvä, että poliisin toiminta määrittää paljon sitä, miten mielenosoittajat toimivat myös silloin, kun poliisi ei ole lähellä. Esimerkiksi Göteborgin mellakat 2001 puhkesivat sen jälkeen, kun poliisi oli ensin piirittänyt mielenosoittajien leirin ja sen jälkeen hyökännyt ihmisiä päin hevosilla ja koirilla.

Tässä muutama video Hampurin mustasta blokista poliisiväkivallan jälkeen:

Perjantaina mielenosoittajat blokkasivat Hampurin sataman ja kokouspaikan tiet onnistuneesti muutaman tunnin ajaksi:

Poliisille on luultavasti jopa eduksi, jos mielenosoituksissa syntyy konfliktia sen verran, että se pysyy poliisin hallinnassa ja oikeuttaa jyrkän linjan sekä takaa poliisin tuen. Blokkausten jälkeen poliisi kuitenkin menetti usean kaupunginosan hallinnan. Se kohtasi niin kovaa vastustusta, että joutui paikoin vetämään jopa panssaroidun vesitykkiauton takaisin. Yön aikana poltettiin kymmeniä poliisiautoja.

Saksassa on tapana jakautua suurten mielenosoitusten jälkeen pienryhmiin, jotka harjoittavat sabotaasia tai hyökkäävät poliisia vastaan ja hajautuvat nopeasti. Hampurissa moni mielenosoittaja yllättyi kiinniottojen pienestä määrästä ja päätti kissa ja hiiri -leikin sijaan puolustaa systemaattisesti tiettyjä kortteleita. Puolustaminen ei olisi ollut mahdollista ilman merkittävää tukea alueen asukkailta. Pienyritysten ikkunoissa näkyi tuenilmauksia mielenosoittajille, Fuck G20 -kyltit värittivät aluetta ja perheet söivät tavalliseen tapaan pizzaa samalla kun vieressä mellakoitiin.

Poliisi tarvitsi yöllä puskutraktoreita ja lukuisia vesitykkejä päästäkseen palavien barrikadien läpi. Terrorisminvastaiset iskujoukot auttoivat poliisia saamaan Sternschanzen alueen takaisin hallintaan neljältä aamuyöllä.


Tietokirjailija ja filosofi Ville Lähde peräänkuuluttaa kirjassaan Paljon liikkuvia osia uudenlaisten protestoinnin ja poliittisen toiminnan muotojen kehittämistä, kun niin sanotun virallisen politiikan merkitys on huvennut. ”Uusien toimintamuotojen ei tarvitse olla rauhallisia. Mellakalle tulisi jättää kuitenkin oma paikkansa, koska ilman sitä ei ole merkkivaloa, joka kertoo pahimmista kriiseistä”, Lähde kirjoittaa.

Jos mellakka on merkkivalo pahimmista kriiseistä, Hampurin tapahtumat ilmentävät muun ohella G2o-ryhmän kriisiä. Filosofi Srećko Horvat korostaa Guardianissa, miten sisäisesti erimielinen ja epävakaa nykyinen G20 on. Kun aikaisempien vuosien G20-hankkeet ovat tähdänneet vapaakauppakonsensuksen ylläpitämiseen, nykyinen ryhmä ei pysty päättämään juuri mistään merkittävästä.

Ilmastonmuutos on yksi esimerkki. Mediassa on korostettu G20-kokouksen 19 maan yhteistä julkilausumaa ilmastopolitiikasta. Kokouksen alla julkistettu kansalaisjärjestöjen raportti asettaa julkilausuman erikoiseen valoon. Sen mukaan G20-maat tukevat puheistaan huolimatta fossiilisia polttoaineita julkisella rahalla neljä kertaa enemmän kuin uusiutuvia energianlähteitä.

Liikkeitä tarvitaan, koska institutionaalinen politiikka on täysin riittämätöntä.

Edellinen artikkeli:Mikro-arvosteluja maailman kauneimmasta tytöstä tulevaisuuteen: toiset 24 kirjaa
Seuraava artikkeli:Alkoholismi voittaa kapitalismin

10 Vastausta

  1. Caritas. Vastaa

    Tämä oli rehellinen kirjoitus, jossa väkivaltaista terrorismia puolustetaan. Sen sijaan Vasemmistonuorten puheenjohtaja Hanna Marilla Zidan omissa vaivaantuneissa selityksissään on kertoillut satuja siitä, miten suomalaiset kommunistit eivät tehneet muuta kuin lauloivat internationaalia ja pitivät toisiaan kädestä, kun ympäristön infra revittiin kappaleiksi aatetoverien puolesta.

    Kolumnisti sen sijaan edustaa perinteistä punakapinalinjaa, jonka ansiosta Suomessakin tuli kymmeniä tuhansia ruumiita noin sata vuotta sitten tai pitäisikö sanoa paremminkin niin, että kolumnistilla on vain enemmän rönttiä olla rehellinen kuin vassarinuorten poliittisilla demagogeilla, jotka pelkäävät etteivät pääse lihapatojen ääreen jos tulee sanoneeksi jotain liian radikaalia.

    Kaiken kaikkiaan, hyvä kolumni ja kuvaus vasemmistoterrorismista tämän päivän Euroopassa. Mukana vielä lupaus siitä, että nämä opintomatkalla olleet suomalaiskommunistit tulevat kyllä sitten täälläkin tuikkaamaan paikat tuleen. Sitä odotellessa.

    • Pontus Purokuru Vastaa

      Olen pitänyt yleisenä linjana pyrkimystä yrittää ymmärtää tapahtumia moralisoimisen sijaan.

      Kukaan ei tietenkään ole puolustanut ”terrorismia”, oli se väkivaltaista tai ei.

      Hampurissa järjestettiin kymmeniä mielenosoituksia. Suurin osa niistä oli rauhanomaisia. Vasemmistonuoret tosiaan osallistuivat vain muutamaan rauhalliseen mielenosoitukseen. Faktoilla ei tietenkään ole väliä niille, jotka joka tapauksessa haluavat hyökätä vasemmistoa tai kaltaisiani kirjoittajia vastaan.

      • Caritas. Vastaa

        Hyvä Pontus,

        eihän tässä kukaan muu ole hyökännyt ketään vastaan, kuin nuo Hampurin poliisien kivittäjät ja ihmisten omaisuuden tuhoajat. Toisekseen, ei sinun tarvitse vetää sanojasi takaisin. Kyllä sinulla riittää ymmärrystä sekä suoranaista kannustamista väkivaltaisuuksiin ja infrastruktuurin tuhoamiseen, eikä pelkästään tähän kirjoitukseen liittyen. Se, että kutsuu kauppojen ryöstelyä ja miljoonakaupungin tuhopolttoa ”aktioksi” ei sinänsä muuta asiasisältöä. Jos joku varastaa polkupyöräsi, niin se on edelleen varkaus, vaikka varas lähtösanoikseen sanoisikin sitä ”aktioksi”.

        Tuo ulkopuolisen tarkkailijan journalistisesti oikeaoppinen, tapahtumien ymmärtämiseen pyrkivä asenne tuottaa hyvää tekstiä sinulta. Lähestymiskulmassasi on paljon samaa kuin Jussi Halla-ahon kuivakkaan analyyttisessä, mutta ideologisesti värittyneessä sanataiteessa. Sinullakin on vuosien historia linjasta, jossa poliisi kuvataan fasistiseksi tappajaorganisaatioksi, ilman sen suurempia nyansseja. Samalla lähestymistavallahan Halla-aho kuvaa pakolaisia, tosin eri kielikuvilla.

        Kaikkea hyvää sinulle, Pontus. Olen vain eri mieltä, en sinua henkilökohtaisesti vastaan.

        • Pontus Purokuru Vastaa

          Sen verran tarkennan, että kutsun aktioiksi mielenosoituksia, teiden blokkausten kaltaista tottelemattomuutta ja katuperformansseja. Silloin kun puhutaan mellakoinnista ja omaisuustuhoista, minusta niistä voi kyllä puhua kaunistelematta.

          Enkä kyllä vieläkään ole kannustanut väkivaltaisuuksiin tai infrastruktuurin tuhoamiseen. Ymmärrän tietysti, että suomalaisessa keskustelussa moralisoinnin ja oikeamielisen tuomitsemin poisjättäminen tuottaa sellaisen vaikutelman.

          Mutta kiitos kehuista!

    • Teemu Helenius Vastaa

      Tuntuu kuin olisin lukenut aivan eri jutun kuin nimimerkki ”Caritasin” takana piileskelevä kommentoija.

  2. sulo hytönen Vastaa

    Uskon ja- toivon, että toimittaja ja hänen kumppaninsa tulevat vielä katkerasti katumaan sankarimatkaansa.

  3. Matkatyöläinen Vastaa

    Toimittajalle voisi toki olla hyväksi, joskus käydä tekemässä juttua noista kaupunginosista, niiden yrittäjistä ja asukkaista, sankarillisten aktioidensa jälkeen. Silloin kun lasku tuhoista alkaa lankeamaan. Isot globaalit yritykset kiittävät jokaisesta pienyrittäjän rikotusta näyteikkunasta tai poltetusta liikkeestä. Ei ole ihme, että vähävaraiset käsityöläiset yrittävät näyteikkunoiden kylteillä miellyttää mellakoitsijaa, josko se oma ikkuna säästyisi. Vaikeaa on myös sillä kansalaisella, jonka auton joku aktiopäissään polttaa, eikä vakuutusyhtiö korvaa sen arvosta puoliakaan tai pahimmassa tapauksessa ei ole ollut varaa vakuutukseen ensinkään.

    Eihän nämä rymistelyt vaikuta itse asioihin millään tavalla, kokoukset pidetään ja asioista päätetään. Siinä sivussa sitten proletariaatti tappelee sivummalla keskenään.

    • Pontus Purokuru Vastaa

      Vaikutuksista voidaan varmasti keskustella, ja jälkipyykkiä on kiinnostava seurata. Suurin seuraus tapahtumilla on varmasti osallistujiin ja liikkeisiin itseensä.

      Mellakoinnin jäljistä: monin osin samaa mieltä. Hampurin vastakulttuurialueilla asuu tietenkin myös ihmisiä, jotka kärsivät mellakoista, ja heitä onkin haastateltu mediassa. Mellakoiden mukana meni porschejen lisäksi paljon satunnaisia autoja, enkä tiedä, mihin sosiaalikeskus Rote Floralla (kuulemma) kerätty vakuutuskassa pienyrittäjiä varten riittää. En tosin usko, että mellakoitsijoiden moralisoiminen jossakin blogissa kääntää mellakoitsijoiden päitä.

      • Matkatyöläinen Vastaa

        Osoittaa melkoista piittaamattomuutta tuo maininta ”meni porschejen lisäksi paljon satunnaisia autoja”. Ne ovat kaikki ihmisten omalla työllään hankkimia ajoneuvoja, joilla he käyvät töissä ja pyörittävät sitä omaa arkeaan. Se automerkki ei muuta tekoa yhtään oikeutetummaksi. Ihmisten omaisuuden tuhoaminen ei vain ole oikein. Eikä sitä mielipahaa korjaa edes minkään sosiaalikeskuksen almu.

        Itse olen työni puolesta kiertänyt eri tapahtumia ja tiedän, että mellakoitsijoilla ei ole mitään tekemistä mielenosoittamisen kanssa, eikä heitä oikeastaan edes kiinnosta kuin pinnallisesti koko politiikka. He ovat siellä hakemassa kiksejä, provosoimassa muita ja aiheuttamassa vahinkoa. Eli suomeksi roskasakkia. Kuten itsekin kirjoitit oli mellakat suunniteltu ihan sodankäynnin oppeja mukaellen, joten ehkäpä niihinkin olisi pitänyt ennemmin vastata sotilaallisin keinoin, eikä laittaa rauhaan pyrkiviä poliiseja asialle. Myös toimittajaparat olivat joutuneet väärään paikkaan, ei pitäisi laittaa kabinetteihin tottuneita kuvaajia sotatila-alueelle.

        Tälläiset mellakoinnit vesittävät täydellisesti itse asiaan keskittyneet mielenosoitukset ja vetävät huomion puoleensa, että valtaosa kansasta voi ne tuomita. Mediahan uutisoi ensimmäisenä siitä, mistä saa uutiselleen klikkejä. Mellakointi on ehkä siis pahinta, mitä sananvapaudelle voi tapahtua. Korjattakoon tekstiäsi vielä sen verran, että poliisia vastaan ei tarvitse puolustautua tiilenmurikoilla, riittää kun kävelee vain pois.

  4. Show must go on... Vastaa

    Matkatyöläinen:
    Korjattakoon tekstiäsi vielä sen verran, että poliisia vastaan ei tarvitse puolustautua tiilenmurikoilla, riittää kun kävelee vain pois.

    Suuressa viisaudessasi annat poliisille synninpäästön : Hän tekee vain työtänsä..? Toimii vallan vahtikoirana… Saa siitä palkkansa ja elantonsa.., ja ”vitut” välittää muusta..? Pieneen päähän ei muuta mahdu..?

    Huomenna uhri voit olla sinä..?

    Mitkä ovat ”taviksen” vaikutusmahdollisuudet ? Kummpanuus-valta rahamaailman ja poliitikkojen kesken on tuhonnut demokratian…

    Eras uusliberalismin oppi-isa Samuel Huntington sanoo suoraan mihin uusliberalismi pyrkii:

    Todellinen valta olisi siirrettava poliittiselle ja taloudelliselle eliitille (= kumppaneille), jotka siihen kykenevat. Kansan tahto on liian ailahtelevainen ja moninainen.

    Kumppanuusvaltaan siirtyminen on tehtava hiljalleen , sen vaaleilla valitsemien edustajien valtaa nakertaen.
    Kansan on saatava valita edustajansa naennaisvaaleissa.
    Euroopan parlamenttivaalit toimivat tallaisena lume- demokratian naytelmänä.

    Vallattoman presidentin ja muutaman tuhannen paikallisedustajan valitseminen kunnallisvaaleissa on oiva keino pitaa ylla kansallista lumedemokratiaa.

    Loppuun vietyna tama kanta tarkoittaa poliittisen toiminnan korvaamista suljetulla jarjestelmalla (EU- liittovaltio), jonka omalakisen toiminnan katsotaan ratkaisevan optimaalisella tavalla yhteiskunnalliset ongelmat.Valta siella ei suinkaan ole parlamentin jasenilla, vaan komissiolla ja EKP:lla, joka ohjaa kaikkea toimintaa talouspolitiikkansa avulla.

    Kainostelematta samainen Huntington kiittaa tilannetta, jossa osa aanestajakunnasta , koyhin luokka, jattaytyy poliittisesti passiiviseksi ja luovuttaa asioista paattamisen ”vapaaehtoisesti” kumppanien huoleksi.

    ”Vapaaehtoisuutta” ruokkii byrokraattien yha kasvava armeija, joka saa nauttia ”murusia” vallanpitajien poydista palveluksistaan kansan vapauden rajoittamisesta . Vanki tarvitsee vartijansa.

    Loppuun vietyna tama kanta tarkoittaa poliittisen toiminnan korvaamista jarjestelmalla, jonka omalakisen toiminnan katsotaan ratkaisevan optimaalisella tavalla yhteiskunnalliset ongelmat.

    EU ja erityisesti EMU ovat uusliberalistisen talouspolitiikan mallioppilaita. Politiikkaa tehdaan taydellisessa kumppanuussuhteessa markkinavoimien ja euro- komissaarien kesken.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.