Hallitus haluaa leikata opintotukea ja muuttaa sitä lainapainotteisemmaksi. Ehdotus on odotettu, mutta uudistamisen olisi voinut viedä pitemmälle.
Opiskelijat ovat tähän asti olleet ainoa ihmisryhmä, joka on pakotettu ottamaan lainaa ruokaa varten. Opintoraha ja asumistuki kun eivät yhdessä riitä kuin ehkä puolikkaaseen elämään. Jos haluaa opiskella täysipäiväisesti käymättä töissä, lainaa on pakko ottaa.
Eikö hallitus saisi haluamiaan säästöjä soveltamalla samaa mallia myös muihin ihmisryhmiin? Esimerkiksi työttömyystuen voisi muuttaa työttömyyslainaksi, kuten Joonas Korhonen ehdotti Twitterissä.
Kaikkihan tietävät, että kun avoimia työpaikkoja on alle 30 000 ja työttömiä on 370 000, niin työttömyys on vain oma vika. Olisi reilua muuttaa tällaisille laiskottelijoille suunnattu tuki lainaksi.
Työtön voisi maksaa lainan työhön päästyään. Jos hän ei työllisty muuten, aina voi ryhtyä yrittäjäksi ja työllistää itsensä. Yrittäjän työntekoa eivät työlait estä, joten työtä voisi tehdä vaikka 16 tuntia vuorokaudessa. Laina tulisi nopeasti maksettua ja talous kasvaisi mukavasti.
Samoin toimeentulotuen voisi muuttaa toimeentulolainaksi, jolla taattaisiin ihmisen viimesijaiset tarpeet. Lainan koron olisi syytä olla kova, jotta se toimisi kannusteena lopettaa luuseripaskana oleminen.
Vanhempainrahan voisi vaihtaa vanhemmuuslainaan ja lapsilisän lapsilainaan. Näin varmistetaan, että vain maksukykyiset ja vakaaseen tulevaisuuteen uskovat yksilöt pystyvät hankkimaan lapsia. Miten ihminen edes kehtaa lisääntyä, jos hän ei usko tulevaisuuteensa?
Sairaspäivärahan ja vastaavat tuet voisi lopettaa. Tilalle tulisi sairauslaina, joka kannustaisi ennaltaehkäisemään sairauksia ja viettämään mahdollisimman terveellistä elämää. Tällainen laskelmointi myös ohjaisi ihmisiä luontaisesti kohti yrittäjän mentaliteettia.
Eläkkeitä ei sen sijaan sovi korvata lainalla. Leikkausten kohteeksi joutuvat eläkeläiset nousisivat barrikadeille ja varmaan vielä äänestäisivät, toisin kuin opiskelijat, työttömät tai nuoret. Jälkimmäisethän on muutenkin suljettu pois kaikesta päätöksenteosta, joten heille voi surutta laittaa lainaa.
Oikeastaan: mitä, jos myös eläke olisi lainaa, mutta nuorten vanhempiaan varten ottamaa lainaa? Nykynuorilla on niin kova kiire turvata selustansa, että he eivät luultavasti edes huomaisi, mitä me heille teemme. Vaikka huomaisivat, niin velka tukahduttaa kapinointikyvyn ja ohjaa nuoret oikeille urille, eli palkkatyöhön ja yrittäjiksi.
Sosiaaliturvan lainamallin haittapuolena voi pitää sitä, että yhteensä erilaisia lainoja tulisi suuri määrä. Tähän on ratkaisu: hallitus voisi lanseerata tällaisten lainojen hoitamista varten erityisen sosiaalitukilainan, jota myönnettäisiin tukilainojen lainakulujen hoitamiseen.
Velkojen lisääntyminen toisi yhteiskuntaan paljon kaivattua yhteenkuuluvuutta parantavaa sosiaalista liimaa. Ulosottojen lisääntyminen toisi valtiolle entisestään lisää varoja. Sosiaalilainat voisi myös paketoida johdannaisiksi ja myydä edelleen arvopaperimarkkinoilla, jotka saisivat tärkeän piristysruiskeen.