Sosiaalinen media on ehtinyt vaikuttaa filosofiaan vasta vähän aikaa. Kuitenkin jo 1880-luvulla somesta sanottiin olennaiset asiat.

Luin Nietzschen osin omaelämäkerrallisen Ecce homon (1888) edellisen kerran vuonna 2007. Silloin itsekehusta ja yliampuvasta tulittelusta koostuva provokaatiokirja tuntui huvittavalta ja vähän köykäiseltä. Vuosikymmenen jälkeen teos on huolestuttavan ajankohtainen.

Kirjan lukujen nimet sanovat julki sen, millaisia vaikutuksia some-profiileilla halutaan tehdä, esimerkiksi: “Miksi olen niin viisas” ja “Miksi olen niin älykäs”. Otsikko “Miksi kirjoitan niin hyviä kirjoja” ilmaisee tyylin, jolla apurahahakemukset täytyy kirjoittaa. Loppuluku “Miksi olen kohtalo” on vain hieman hillitympi versio startup-yrittäjien pitcheistä.

Kuten Nietzsche kirjoittaa, nykyisissä olosuhteissa jokaisen velvollisuus on tuutata someen omalla nimellään mahdollisimman voimakkaasti viesti: “Kuulkaa minua, sillä olen se ja se! Ennen kaikkea, älkää erehtykö minusta!”

Ecce homosta voi tiivistää viisi ohjetta, jotka auttavat navigoimaan sosiaalisen median labyrinttimaisissa virtuaalivesissä. Ohjeisiin sisältyy analyysi somesta reaktiivisena ja elämänkielteisenä kaunan ja orjamoraalin ympäristönä, jossa käyttäjä yrittää tulla hyväksi vertailemalla itseään toisiin.

Some ei tietenkään ole monoliitti. Se toimii myös vertaisapuna mielenterveysongelmaisille, auttaa queer-väkeä löytämään toisensa, helpottaa romanttisten suhteiden rakentamista ja murentaa julkisuuden portinvartijoiden valtaa. Nähdäkseni ohjeet kuitenkin pätevät yleisellä tasolla suosituimpiin someympäristöihin, erityisesti Facebookiin ja Twitteriin.


1. Reagoi vähemmän ja ajattele enemmän. Yksi sosiaalisen median perusmekanismeista on ohjata ihmiset reagointiautomaateiksi. Somen alkusolu on tekstinpätkä, kuva, video tai linkki, johon haetaan välitöntä reaktiota. Kolme yleisintä suhtautumistapaa ovat tykkääminen, pöyristyminen ja postauksen sivuuttaminen. Viimeksi mainittu on yleisin.

Tärkeintä somesssa on reagoida johonkin valmiiseen. Kaikki inhimillinen toiminta on tietenkin jollain tasolla ärsykkeisiin reagoimista, mutta some leikkaa reagoimisen viiveen ultralyhyeksi ja tekee reagoimisesta helppoa: loistavaa – paskaa – ei kiinnosta.

Tinderissä on tiristetty esiin somen olemus: ajattelun sijaan mahdollisimman nopea ennakkokäsityksiin perustuva tuomio ja sillä eteenpäin.

Tyypillisesti some toimii siten, että kun joku postaa sisältöä, ihmiset reagoivat siihen valmiiden mielipiteiden ja ennakko-oletusten pohjalta. Somessa ajattelu ja aloitekyky luovutetaan koneistolle, joka hyrrää sitä paremmin, mitä enemmän esitetty mielipide vastaa vakiintuneita käsityksiä.

Nietzsche käyttää yhtenä esimerkkinä oppinutta, joka lukee valtavasti kirjoja, koska ei pysty ajattelemaan ilman jotakin, mihin reagoida:

Oppinut, joka oikeastaan ahmii kirjoja – filologin kohtuullinen päiväannos on suunnilleen 200 kirjaa – menettää lopulta kokonaan kyvyn ajatella omin avuin. Jos hän ei ahmi, ei hän myöskään ajattele. Hän vastaa ärsykkeisiin (– lukemaansa ajatukseen), kun hän ajattelee – lopulta hän ainoastaan reagoi.

Kaikki oppineen voimat menevät siihen, että hän luokittelee kirjoissa sanotun kyllä-pinoon ja ei-pinoon. Hän ei ajattele vaan ainoastaan reagoi ja lajittelee. Some lisää tähän myös reaktioiden hakemisen mekanismin. Nykyajan “oppinut” paitsi reagoi lakkaamatta myös metsästää toisten reaktioita. Julkaistun sisällön arvoa tai reaktioiden syvyyttä tärkeämpää on reaktioiden määrä, joka hohtaa ruudun yläreunassa punaisena, sinisenä tai valkoisena numerona.

Nietzschen neuvon mukaan somea ei kannata avata aamulla ensimäiseksi, jos haluaa tehdä päivän aikana muutakin kuin reagoida:

Lukea kirjaa aikaisin aamulla päivän koittaessa, voimiensa kaikessa virkeydessä ja aamuruskossa – sitä minä sanon paheelliseksi!


2. Rajoita kaikkea. Nietzschen mukaan sosiaalisen median itsepuolustuksen ensimmäinen askel on sanoa ei: ”Ettei näe liikaa kaikenlaista, ettei kuule liikaa, ettei päästä luokseen liikaa.”

Some-virtojen rajoittamista Nietzsche nimittää “mauksi”. Makuun kuuluu sekä ei-sanominen että ylipäänsä sellaisten tilanteiden välttely, jossa joutuu jatkuvasti sanomaan ei. On ehkä helpottavaa nähdä some-sisältöä ja jättää reagoimatta, mutta vielä helpottavampaa on olla joutumatta koko tilanteeseen, jossa joutuu valitsemaan reagoimisen ja reagoimatta jättämisen väliltä.

Kaikkea ei ole tarpeellista, eikä mahdollista, tietää heti. Kannattaa siis kuratoida virtojaan, kavereitaan ja julkaisujaan hyvällä maulla. Muuten voimat kuluvat toistuvista pienistä reagoinneista, mikä johtaa ”tavaksi tultuaan ylimääräiseen ja täysin turhaan köyhtymiseen”.


3. Muista pienet asiat. Nietzsche tunnetaan ajattelijana, joka kiskoi filosofian tuonpuoleisista maailmoista ja ylevien arvojen sfääreistä materiaaliseen ruoan, juoman, asumisen, ruumiin ja maantieteen maailmaan, toisin sanoen siihen ainoaan maailmaan, joka meillä on. Vastaavasti somekeskustelu tarvitsisi kiskomista ulos ideaalitasolta, jossa oletetaan, että jokainen keskustelija on tasavertainen ja jokainen heitto hiottu kuin lehdistötiedote.

Nietzsche harmittelee, kuinka meitä on opetettu halveksumaan “pieniä” asioita, kuten ravintoa, paikkoja, ilmastoa ja virkistäytymistä. Niiden sijaan suurina pidetään vahingollisia asioita:

Käsite ”tuonpuoleinen”, ”tosi maailma” keksittynä, jotta ainoalta olemassa olevalta maailmalta vietäisiin sen arvo – jotta meidän maanpäälliselle todellisuudellemme ei jätettäisi enää mitään tarkoitusta, mitään järkeä, mitään tehtävää! Käsitteet ”sielu”, ”henki”, viimein jopa ”kuolematon sielu” keksittyinä, jotta ruumista voitaisiin halveksia, tehdä se sairaaksi – ”pyhäksi” – ja jotta vastattaisiin kaikkiin elämässä vakavaa huomiota ansaitseviin asioihin – kysymyksiin ravinnosta, asumisesta, henkisestä ruokavaltiosta, sairaanhoidosta, puhtaudesta, säistä – kauhistuttavalla kevytmielisyydellä!

Samoin tuntuu kuin koko sosiaalinen media olisi keksitty, jotta unohdettaisiin, että sen takana on todellisia, hengittäviä ihmisiä, jotka elävät hyvin erilaisissa tilanteissa. Some ohjaa kaikkia kohti hyvinvoivan menestyjän ja nopeasti reagoivan osallistujan normia. Samalla se peittää käyttäjien kokemat ongelmat ja saa ne näyttämään henkilökohtaisilta epäonnistumisilta.


4. Sisäistä somesodankäynnin kolme periaatetta. Välillä hyökkääminen tai jopa sodankäynti somessa on kuitenkin paikallaan. Ehkä paljon valtaa käyttävä toimittaja on ottanut painostusmielessä yhteyttä Twitter-arvostelijan pomoon. Ehkä julkkis on julkaissut satunnaisesta ihmisestä kuvan halventavalla saatteella, tai ehkä rasistipoliitikko ratsastaa niqabiin pukeutuneiden naisten kuvilla.

Maalitaulu kannattaa valita tarkasti. Nietzsche tunnetaan härnäävän hyökkäävästä tyylistään, jota hän itse kutsuu “aggressiivisuuden paatokseksi”. Nietzsche ei kuitenkaan lätkinyt filosofisella vasarallaan mitä tahansa kärpäsiä vaan esitteli taisteluun ryhtymiselle useita ehtoja. Someen niistä käy kolme.

Ensiksi: Hyökkää vain voittoisia asioita vastaan. Stand up -komiikan ohjeissa tämä tunnetaan punching up -periaatteena. Hyökätä saa ja pilkata pitää, mutta vain niitä, jotka ovat niskan päällä ja joilla on ylivalta ja kyky määrätä toisia. Vihollisen tulee olla tasavertainen tai hyökkääjää voimakkaampi. Kuten Nietszche muotoilee: ”Siellä missä halveksii ei voi käydä sotaa; siellä missä käskee, missä näkee jotakin alapuolellaan, ei ole sotaa jota käydä.”

Toiseksi: Hyökkää tilanteita ja asetelmia vastaan, älä henkilöitä vastaan. Henkilöä voi toki käyttää Nietzschen sanoin “voimakkaana suurennuslasina, jolla voi tehdä näkyväksi yleisen mutta piilevän vaikeasti käsitettävän hätätilan”. Henkilö on kuitenkin toissijainen suhteessa laajempaan valta-asetelmaan, jota henkilö vain toteuttaa.

Esimerkiksi urpo, joka toimii tietämättään syrjivästi, ei ole keksinyt syrjintää itse vaan toimii yhtenä lenkkinä pitkässä syrjinnän ketjussa. Jos ihminen mokaa julkisesti yhden kerran, ei ole mieltä tuhota hänen uraansa loppuelämäksi.

Kolmanneksi: Vältä kaunamieltä. Nietzsche kirjoittaa käyvänsä ”vain sellaisten asioiden kimppuun, joihin minulla ei liity minkäänlaisia henkilökohtaisia eripuraisuuksia tai huonojen kokemusten taustaa”. Somen käyttäminen henkilökohtaisen koston välineenä vääristää keskustelun elämänkielteiseksi ja tuo mukaan seikkoja, joilla ei pitäisi olla mitään tekemistä käsiteltävän asian kanssa.


5. Varo vampyrismia. Onko somenkäyttösi tarkoitus tuoda maailmaan lisää iloa ja keveyttä vai kostaa elämälle?

Ilon arvostaminen ei tarkoita idioottimaista pakkopositiivisuutta, koska joskus ilo edellyttää taistelua ja tuhoamista. Somen perusongelma on kuitenkin juuttuminen negatiivisuuteen, kieltämiseen, yksilöiden syyllistämiseen ja reagoimiseen siten, että koko ympäristö muuttuu moralisoivaksi vampyrismiksi.

Vampyyreja ovat välillä myös ihmiset, jotka pitävät itseään edistyksellisinä ja keräävät pisteitä tai ajattelevat auttavansa toisia. Kun Nietzsche kirjoittaa, että ”pyhä tekosyy ’parantaa’ maailmaa on tunnistettu juoneksi imeä elämä itse tyhjiin, verettömäksi”, hän kuvaa tarkasti tapaa, jolla ihmiset kuppaavat toisiaan somessa kilpailussa kohti oikeamielisyyttä, vertaisryhmän pisteitä, nokkeluutta tai sorretuimman asemaa. Myöhempien aikojen nietzscheläinen Mark Fisher kutsuikin sosiaalista mediaa ”vampyyrien linnaksi”, josta lemuaa huonon omatunnon ja moralististen noitavainojen löyhkä.