Uuden opintojärjestelmän perusteet
Olemme tulleet ihmiskunnan kehityksessä siihen tilanteeseen, että meidän on radikaalisti, siis juuriin menevällä tavalla korjattava Valistuksen julistamaa rajoittamatonta, siis ilman logosta, mieltä vailla olevaa maailman valloitusohjelmaa. Rajat ovat tulleet vastaan.
Olemme nyt määritelleet nuo rajat itsellemme ja siis yhteisen toimintamme mielen, logoksen, YK:n Agenda2030 ja 17 kehitystavoitteessa.
Siten toimintamme peruste ei voi olla yksittäisen yksilön vauraus vaan yhteisöllinen moninaisuus, rikkaus. Kun muodostamme yhteistä mieltä, logosta, mielekkyyttä toimintamme perustaksi, emme siis enää hae eriarvoisten yksilöiden (Individuums) yhteistä vaan samanarvoisten ihmisten erityisyyttä, yksilöllisyyttä (Individualität).
Sivistyksen ydinajatus on, että tätä yksilöllisyyttä ei voida koskaan saavuttaa yleisestä yhteisestä johtaen. Yleinen on aina yksilöllisesti tulkittua. Yksilökohtaisen merkityksen muodostaminen (sensemaking, Sinnbildung), siis yksilöllistyen yhteisön rakentaminen on aina ennalta-arvaamatonta (Un-vor-denk-lich).
Kun yksilöllistymisen tehtävänä on yhteisöjemme uudelleenrakentaminen, emme voi tehdä sitä ilman yhteisen mielen tuottamista (sense-making, Sinn-bild-ung): otamme siis itse kunkin omat kokemukset (Erlebnis) lähtökohdaksi ja muokkaamme niistä yhteistä kokeneisuutta (Erfahrung), käsitykseksemme, käsitteeksemme maailmasta ja meistä.
Tähän ei eriarvoisten yksilöiden yhteisen etsiminen koskaan yllä, koskapa tällöin lopputuleman on oltava kaikista ja kaikesta irti reväisty, siis abstrakti, viime kädessä käteismaksusuhde, cash-nexus.
Meidän on siis upotettava yhteisen talomme, tämä ainokaisen maapallomme talonpitoon, siis talouteen logos, mieli ja mielekkyys siten kun sen olemme sen tällä hetkellä määrittäneet YK:n Agenda 2030:ssa ja 17 kehitystavoitteessa. Taloutemme on siis oltava oppivaa taloutta (learning economy).
Siten emme enää emme opi ja tee työtä Valistuksen rajoittamattomassa maailmassa ilman logosta. Sen sijaan opiskelemme ja työskentelemme, tai tarkemmin sanoen: työskentelemme opiskellen ja opiskelemme työskennellen tuon logoksen auki kirjoittamiseksi ja jokaisen luettavaksi.
Kun tuotamme opiskelen työskentelemällä samalla työstämme itseämme ja kun työskentelemällä opiskelemme samalla työstämme maailmaa. Minun maailmani ja maailmamme minä.
Kuten tiedämme, tekniikka ja metodit määrittävät tietä, askeleita kuinka päästä perille. Kun nyt siis tekniikkaa (techne) ei voida kehittää ilman logosta, siis teknologiaa (techne + logos), ei myöskään metodeja kehittää ilman samaista logosta, siis metodologiaa (method + logos).
Siten tiedon taito ja taidon tieto ovat nyt sisaria eivätkä sisarpuolia keskenään. Teknologialla että metodologialla on yhteinen yleissivistävä tehtävä: rakentaa silta ulkoisen ja sisäisen maailmamme välille siten että
…. tähtitaivas on kuljettavien ja kuljettavissa olevien teiden kartta ja joita tähtien valo kirkastaa. Kaikki on uutta ja kuitenkin tuttua, seikkailullista ja silti omaa. Maailma on laaja ja kuitenkin kuin oma koti, sillä sielussa palava tuli on samaa olemuksenlajia kuin tähdet; jyrkästi eroavat toisistaan maailma ja minä, valo ja tuli, eivätkä koskaan silti jää toisilleen vieraiksi; sillä tuli on jokaisen valon sielu, ja valoon pukeutuu jokainen tuli …” (Georg Lukacs, 1914, Romaanin teoria, alkulause)
Sivistys on siis tietoa, tahtoa ja taitoa asettaa, arvottaa ja ratkaista aikakautemme keskeisiä haasteita. Tässä suhteessa olemme siis kaikki asiantuntijoita ja tuottajia – emme vain kuluttajia ja palkkatyössä olevia.
Siten:
Työpaikka on nyt opinpaikka. Työ on opiskelevaa työskentelyä ja oppiminen työskentelevää opiskelua. Tiedon tuottamisen taito ja taidon käyttämisen tuottama tieto ovat metodisia sisaruksia eivätkä sisarpuolia keskenään. Teknologia ja metodologia rakentuvat yhteen.
Talon pidon, siis tämän ainokaisen maapallomme taloudenpidon oppiminen edellyttää katkeamatonta opinpolkua läpi koko elämän. Tämä taloudenpidon idea on nyt kirjattu YK:n Agenda2030 ja 17 kehitystavoitteeseen. Se on myös kanssalaisuuden ja yleissivistyksen lähtökohta.
Teknologiaan ja metodologiaan upotettava logos aikakauden keskeisistä haasteista jäsentää talouden pitoa, oppivaa taloutta (learning economy).
Sitoutuminen sivistyksen kutsuun (Beruf, vocation) edellyttää siihen liittyvien hyveiden (1) upottamista kaikkeen työskentelevään opiskeluun ja opiskelevaan työskentelyyn.
Koulutusjärjestelmämme on siis käännettävä opintojärjestelmäksi. Se edellyttää ensivaiheessa sitä, että on jatkettava nykyisen koulutusjärjestelmän horisontaalista vertikaalista integraatiota.
Horisontaalisen integraation tulee kattaa nyt myös toisen asteen ja korkea-asteen opinnot metodologisesti ja teknologisesti jäsentyvien sisältökokonaisuuksien pohjalta. Peruskoulun jälkeen on siis kolmivuotinen perusopisto ja nelivuotinen yliopisto, jossa on perus- ja perustavan tutkimuksen koulutusohjelmia.
Vertikaalinen integraatio perustuu yksilökohtaisten katkeamattomien opinpolkujen rakentumiseen ja resurssien kohdentamiseen siten, että kaikki suorittavat vähintäänkin toisen asteen tutkinnon.
Aikuisen opinpaikan, siis työpaikan, vaihtoehtona ei voi koskaan olla työttömyys vaan opiskelu. Tämä vaatii sosiaaliturvan jäsentämistä jatkuvan opinpolun mahdollistajana, ei sen katkaisijana.
Viite
(1) Tanskalainen Ole F. Kirkeby hahmottelee seuraavan listan hyveistä
Euboulia • Avoin harkitsevaisuus
Euphoria • Innostuva todellisuustajuisuus
Hyponomé • Rohkea kärsivällisyys
Prolépsis • Kyky ennakoivaan visualisointiin
Epibolé • Käytännöllinen intuitio
Maieutike téchne • Hyvän, oikean ja kauniin synnyttämisen taito
Aineistoja
Frank, M., & Haverkamp, A. (1988). “Ende des Individuums – Anfang des Individuums” – Einleitung. In M. Frank & A. Haverkamp (Eds.), Individualität (pp. XI–XX). München: Wilhelm Fink.
Kirkeby, O. F. 2000. Management philosophy. A radical-normative perspective, Berlin: Springer.