Tässä Urho Kekkosen puheessa joulukuulta 1943 on kysymyksenasettelu, joka tuntuu kovin tutulta ja jopa ajankohtaiselta:
”Ulkomailta käsin kysytään meiltä usein: Millä tavalla te suomalaiset oletatte suhteittenne Venäjään kehittyvän tulevaisuudessa? Tällaiseen kysymykseen ei tietenkään voida tällä hetkellä antaa edes ylimalkaista vastausta, sillä niin moni asiaan vaikuttava tekijä on meistä suomalaisista riippumaton ja tietymätön vielä kaikille muillekin, joita meidän keskinäisten suhteittemme järjestäminen koskee.” …
”Suomen etu ei voi olla, että se on jonkin suurvallan äärimmäisenä, Venäjän rajalla alituisesti varuillaan olevana ja ensimmäiseksi vihollisen jalkoihin joutuvana liittolaisena, jolla ei ole sellaista poliittista vaikutusvaltaa, että sen sanalla olisi mitään merkitystä, kun sodasta ja rauhasta päätetään.
Maa olisi tällöin äänettömänä yhtiömiehenä mukana liitossa, josta sille koituisi kohtuuttomat, ajan mittaan ylivoimaiset rasitukset. Se joutuisi aina taistelutantereeksi, milloin tahansa siitä riippumattomat suurpoliittiset ristiriidat johtaisivatkin sotaan.
Liioin emme voi rakentaa tulevaa ulkopolitiikkaamme Venäjän ja sen nykyisten liittovaltioiden poliittisille vastakohtaisuuksille ja niiden ennustellulle epäsovulle. Se olisi spekulointia hyvin epämääräisillä mahdollisuuksilla, ja sellaisen politiikan tuloksena olisi, jos tuo epäsopu todella syntyisi, että Suomi kuitenkin joutuisi Venäjälle vihamielisen suurvaltaryhmän alituisesti taistelevaksi, eteen työnnetyksi tukikohdaksi. Näin ollen Suomen kansalliset edut eivät salli sitoutumista Venäjän vastaisen politiikan linjalle tai sen etsimistä.” (Kekkonen, 1043).
Kekkonen, sodan tuolloin vielä riehuessa, asetteli Suomea uuteen asentoon, puolueettomaksi.
Entäpä nyt kesällä 2022?
”Millä tavalla te suomalaiset oletatte suhteittenne Venäjään kehittyvän tulevaisuudessa?
Tällaiseen kysymykseen ei tietenkään voida tällä hetkellä antaa edes ylimalkaista vastausta, sillä niin moni asiaan vaikuttava tekijä on meistä suomalaisista riippumaton ja tietymätön vielä kaikille muillekin, joita meidän keskinäisten suhteittemme järjestäminen koskee” Niinpä, sanoisi RAID.
Nykyinen länsi/itä – asetelmamme ei kuitenkaan ratkea yksinomaan julistautumalla sotilaallisesti liittoutumattomaksi tai liittoutuneeksi, kun kyseessä on myös pohjoinen/etelä -asetelman ratkaiseminen, jossa emme ole olleet puolueettomia.
Kun länsi/itä -asetelmaa ratkotaan nyt sodanrealismin – siis voimasuhteiden perusteella – niin pohjoinen/etelä -asetelma joudutaan ratkaisemaan aivan toisin perustein, ekologisen realismin pohjalta: sitä määrittävät luonnonlait.
Suurin ja akuutein, kaikkien yhteinen turvallisuusongelma on nykyinen hävityssotamme luontoa vastaan, ja se on sota, jota emme voi voittaa. Kysymys ei ole ensisijaisesti länsi/itä – vastakkainasettelun ratkaisemisesta voimakeinoin vaan siitä kenen asettamilla ehdoilla – lännen vai idän – pohjoinen/etelä –vastakkainasettelun jyrkkä taloudellinen epätasapaino ratkaistaan, ei vain kansakuntien kesken vaan myös kansakuntien sisällä.
Lähtökohtamme eivät ole hyvät. Eurooppa synnytti aikoinaan kolonialismin, rasismin ja orjuuden. Nyt Eurooppa heiluttaa lippua vapauden, tasa-arvon ja ihmisoikeuksien puolesta määrittelemättä niiden ekorealistisia reunaehtoja kaikille noin 10 miljardille ihmiselle ja ekosfäärille. Me olemme nyt vähemmistössä kaikilta osin. Euroopan edistyksellisen perinnön kestävyys ja vahvuus mitataan ekorealismin asettaman eksistentiaalisen haasteen ratkaisemisessa, ei sodanrealismin määrittelemän voimatasapainon kautta.
ETYK -kansakuntana Suomen tulisikin rakentaa silta Helsingin hengen, YK:n Agenda2030 ja 17 kehitystavoitteen ja Maailman sosiaalifoorumin välille.
Naapurisopua ja kanssalaisuutta, kaikille!
Viite
Kekkonen, U. 1943. Naapurisopu ”perivihollisen” kanssa. Ote puheesta Tukholmassa 07.012.1943
https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/8992/TMP.objres.1492.html?sequence=1&isAllowed=y Haettu 17.04.2022.
Kuva
https://www.galleriat.net/kimmopyykko/isot/kekkonen_omakuva.html