Saatteeksi: Presidentti Alexander Stubb piti Tarton yliopistolla 29.05.2024 puheen, joka minulle ilmoitetun mukaan ei ollut virallinen ja ”hän puhui vapaasti” (Press TPK). Puheesta on vain striimaus, eikä sitä ole translitteroitu eikä käännetty suomeksi pyynnöistäni huolimatta. Puhe käsitteli Suomeen ja Viroon liittyen elintärkeitä, eksistentaalisia kysymyksiä. Tasavallan presidentti voi puhua vapaasti, mutta ei koskaan yksityishenkilönä julkisella paikalla. Tämä puhe kuten myös aiempi puhe Göteborgin yliopistolla tulisi translitteroida ja kääntää virallisesti suomeksi – vai käydäänkö ajankohtaista ulkopoliittista keskustelua Suomen ulkopolitiikasta vain englanniksi ja yliopistoissa ulkomailla? Jo on aikoihin eletty!
Puheessaan Tarton yliopistolla (29.05.2024) presidentti Alexander Stubb kertoi kirjoittavansa kirjaa ”uudesta maailmanjärjestyksestä”:
”Mielestäni se on hyvin ajan kohtaista myös meille suomalaisille ja virolaisille, koska aina kun maailmanjärjestys muuttuu, meistä voi helposti tulla käypiä pelinappuloita pienessä maailmanpolitiikan pelissä ja meidän on vältettävä se. …
Entinen ei voi enää kuitenkaan jatkua:
”Meidän Lännessä on ymmärrettävä, että jos emme muuta käyttäytymismalliamme kohti globaalia itää ja erityisesti globaalia etelää, saatamme hävitä tämän pelin. Kysymys kuuluukin, kuinka pitkälle voimme viedä liberaalisen demokratian, sosiaalisen markkinatalouden ja globalisaation agendaamme. Haluammeko tuon vapauden järjestelmän voittavan vai vetäydymmekö vain omaan pieneen maailmaamme ja elämme onnellisina? Kuten Viro ja Suomi.”
…tämä kansallinen kuplautuminen ei onnistu vaan edessä on kompromissien aika:
… lopputulos on se, että kaikista (maista, mvv) ei tule liberaalia demokratiaa. Kaikista ei tule toimivaa tasavaltaa. Kaikki eivät usko sosiaaliseen markkinatalouteen tai vapauteen. Kaikki eivät usko liberaaliin institutionalistiseen, kansainvälisempään liberalismiin. Ja se tarkoittaa, että joudut aika ajoin tinkimään arvoistasi voidaksesi ratkaista akuutin, suuren maailmanlaajuisen kriisin. Sota loppujen lopuksi vaatii kompromisseja, halusimme siitä tai emme, muuten se on loputon. Ilmastonmuutos vaatii kompromisseja. Talous vaatii kompromisseja.”
… ja siksi on nyt avattava tie diplomatialle:
”Ja tämä kaikki tuo mieleeni myös arvokkaan käytöksen diplomatiassa ja kansainvälisessä politiikassa. Siis kunnioituksen toista kohtaan. Tietysti voit nyt kysyä minulta satoja esimerkkejä, joissa sinun ei tarvitse tehdä sitä, mutta pääasia on, että 1) jos haluamme säilyttää nykyisen järjestyksen rippeet, … 2) jos haluamme varmistaa, että tasapaino ei kallistu liian kauas globaalista lännestä … ja 3) jos haluamme varmistaa, että dynamiikka ei mene kilpailusta konfliktien puolelle, yhteistyön ylläpitäminen vaatii vaikeita kompromisseja myös meiltä.”
… ja lopuksi hieman itsekritiikkiä:
”Elämme täysin uudessa maailmanjärjestyksessä. Voimme ymmärtää (get) sen väärin, kuten he tekivät vuonna 1918, voimme saada sen oikein, kuten he tekivät vuonna 1945, tai voimme vain olla laiskoja kuten olimme vuonna 1989.”
… ”voimme olla laiskoja kuten olimme 1989”? Ketkä olivatkaan ”laiskoja”?
Noina vuosina meille ehdotettiin yhteistä eurooppalaista kotia (Gorbatsov), lupasimme, että NATO ei levittäydy tuumaakaan kohti itää. Meiltä kysyttiin, josko Venäjäkin voisi liittyä NATOon. Eurooppa hyväksyi kuitenkin USA:n pitkään harrastaman Euroaasian patoamispolitiikan nyt myös omalla alueellaan – Russia out, German down, USA in.
Eurooppalaiset olivat siis laiskoja! Emme avanneet eurooppalaista horisonttia Euroaasian turvallisuusarkkitehtuurin rakentamiseksi. Merivalta USA on sadoilla tukikohdillaan ympäri Euroaasian suurta saarta padonnut Euroaasian suurvaltojen (Kiina, Venäjä, Saksa, …) vaikutusvaltaa merillä ja rantavaltioissa edeten meri mereltä kohti pohjoista. Nyt, Mustan meren jälkeen, on vuorossa Itä- ja Jäämeri, Arktisen alueen luonnonvarat ja siellä avautuvat kuljetusreitit.
Nyt emme voi olla ”laiskoja”. Pelkillä 1) nykyjärjestyksen ”rippeillä”, 2) ”riittävän”, meille edullisen ”tasapainon” ylläpitämisen tai 3) valtataistelujen, strategisen, teknisen ja taloudellisten kilpailujen estäminen ajautumasta paikallisiksi, alueellisiksi tai globaaleiksi ”konflikteiksi” ei nyt riitä.
Asettuminen ensin Pohjoisen Lännen luonnon resurssien patoamisrintaman ”pelinappulaksi” ja sen jälkeen kurkottelu Etelään/Itään pelastajan löytämiseksi ei nyt toimi. Miksi? Etelä/Itä, maailman nykyinen väestöllinen painopiste, on nyt ottamassa takaisin sille historiallisesti kuuluvan aseman kehityksessä omaksuttuaan muutamassa vuosikymmenessä – kukin omalla tavallaan – eurooppalaisen valistuksen tuottamat teknologiset ja sosiaaliset saavutukset. Ongelma on se, että ekologisista syistä Etelä/Itä ei voi kulkea samaa reittiä kuin Pohjoinen Länsi on kulkenut käyttäessään hyväksi Etelän/Idän halpaa ruokaa, energiaa, raaka-aineita ja työvoimaa.
Kaikkien on löydettävä uusi tie. Siksi pohjoismaisesta demokraattisesta perinteestä olisi pitänyt rakentaa ekologisen demokratian linna – ei patoamispolitiikan rajalinnoitusta. Suomella oli tähän hyvät lähtökohdat ETYK -perinnön myötä, mutta ne uhrattiin jotta vanha järjestys säilyisi.
Presidentti Stubbin ”uusi maailmanjärjestys” tarkoittaa siis arvopohjaista ulkopoliittisen realismin hylkäämistä jotta ei tarvitsisi tunnustaa ekologisen realismin asettamia eksistentaalisia haasteita ja avata kysymyksiä ekologisesta realismista ja sen edellyttämästä ekologisesta demokratiasta – kysymyksiä uudesta järjestelmästä!
Viite
Stubb, A. 2024 value-based realism gives space for foreign policy University of Tartu 29.05.2024
https://ut.ee/en/content/alexander-stubb-value-based-realism-gives-space-foreign-policy