Tutkijat käyvät tätä nykyä intensiivistä keskustelua rahan syntyperästä: onko se valtiovalta vai vaihdon piiri?
Jospa tässäkin tapauksessa olisi huomioitava molemmat vanhemmat, sekä isä että äiti. Valtio, vallan lähteenä, isänä, ja äiti, elämän antajana ja arvon kantajana vaihdon piirissä. Valtio määrää millä maksetaan, mikä on arvon mittayksikkö, mutta valtio ei pysty viimekädessä määrittämään mikä on rahan reaalinen arvo kun tavaroita ja palveluita vaihdetaan.
Valtiovalta on kuitenkin antanut sekä yksityisille pankeille että keskuspankeille oikeuden luoda rahaa tyhjästä tai oikeastaan velkaa tyhjästä, joka valtiovallan siunauksella katsotaan käyväksi rahaksi: se antaa vaadeoikeuden maailmaan joiltakin osin, vaikka sen osoittamaa arvoa ei olisi vielä olemassakaan. Lainattu raha on siis vasta resurssi, mahdollisuus arvon tuottamiseen.
Valtiovalta, julkinen valta yleensäkin, kerää tulonsa veroina. Ajatus on, että verot kerätään jo saadusta tulosta jälkikäteen, ex poste, kuinkas muutenkaan. Verojen keräämishetken menot on kuitenkin jo maksettu ja siten veroilla varaudutaan maksamaan ennakoitavissa olevia, tulevia kuluja, ex ante, etukäteen.
Siten julkinen valta toimii kuin pankkiiri: sen keräämät varat ovat resursseja arvojen tuottamiseen eikä rahaa maksamaan tämän hetkisiä menoja, ne on jo maksettu.
Julkinen valta ei siis kerää rahaa julkisten kulujen maksamiseen vaan antaa lainaa julkiseen ja yksityiseen tuotantoon (opetus, terveys, liikenne, turvallisuus, infrastruktuuri …) ja saa lainansa takaisin verojen kautta. Näillä lainoilla on siis mahdollistettu yhdessä sovittujen arvojen tuottaminen eikä siis vain kulutettu jotain muualla tuotettua. Verotuksen tasolla päätetään mikä on annetun lainan korko riippuen siitä mikä on rahoitustilanne, ts. onko korko positiivinen tai negatiivinen. Tarvittaessa voidaan kääntyä keskuspankin puoleen rahoituksen ohjauksen toteuttamiseksi.
Julkistalouden ja kotitalouksien tuotanto on yhteisöllisyyden ja yhteisövoiman lähde, jokapäiväisen arkielämän tuki ja turva, ihmisarvon perusta. Sitä yritykset hyödyntävät tuotannossaan – tosin maksaen vain työvoimasta ja saaden kaiken muun lähes luontaisetuna.
Voisimme vielä ajatella, että julkinen, valtiovarainministeriön hallinnoima pankki on osuustoiminnallinen pankki, jonka omistajina toimivat kansalaiset, valtuustona eduskunta ja hallituksena valtioneuvosto.
Mitäs sanotte?