Olen seurannut tässä blogissani jo vuosikausia tasavallan presidenttimme ajatuksia ja toimia ulko- ja turvallisuuspolitiikan saralla. Ehkäpä lyhyt väliyhteenveto ja tulevaisuuden horisontin esiin nostaminen olisi nyt paikallaan.
Niinistö on omissa ulkopoliittisissa linjanvedoissaan yrittänyt sitoa yhteen kaksi erisuuntaista intressiä. Kun liittymisemme Euroopan unioniin oli myös – kuten sanonta kuuluu – turvallisuuspolittiinen valinta, niin hän – Saksan toisen maailmansodan jälkeisen ulkopoliittisen passiivisuuden myötä – liittoutui Euroopan vuosisataisiin toiveisiin nostaa omaa strategista itsenäisyyttä, nyt Ranskan johdolla.
Toisaalta hän hyvin tietää ja historia on meille ankarasti opettanut, että viimekädessä USA ja Englanti haluavat sopia tämän maailmankolkan asiat suoraan Venäjän kanssa – siinä ei ole sijaa, ei Ranskalla eikä Saksalla, eikä niiden johtamalla liittoutumalla, siis Euroopan sotilaallisella voimalla. Niinpä Niinistö päätti päästää USA:n ja Englannin Venäjän ”iholle” sopimalla ohi eduskunnan mitä moninaisemman aiesopimusverkoston avaamaan nopeasti – niin pyydettäessä – ovet transatlanttiselle voimalle.
Ajatus oli myös, että jos kansalaisten vastustama NATO tulee vastaan Euroopan kentillä, niin silloin voidaan sopia mutkan kautta Suomen suhde NATO:on ikään kuin osana Euroopan uutta strategista itsenäisyyttä.
Sitten tuli mutkia matkaan, ensin Trumpin myötä ja nyt Bidenin kanssa, eikä Eurooppakaan ole niin yhtenäinen kun vielä muutama vuosi sitten uskottiin. Eurooppa on nyt ajautumassa kamppailualustaksi USA:n ja Kiinan kilvoitellessa maailmanherruudesta. Macronin ja Niinistön vastaus on: Euroopan on hankittava lisää asevoimaa tullakseen kuulluksi, siis militarisoitava taloutta tilanteessa, jossa kaikki mahdolliset voimavarat olisi keskitettävä sovinnon tekemiseen luonnon kanssa.
Viime vuosisatainen, epäonnistunut sotarealismi – varustaudu sotaan ylläpitääksesi rauhaa – asettuu siis vastakkain kaikkien kansakuntien, siis ihmiskunnan eksistentiaalisen olemassaolon kanssa. Emme voi enää ajatella, että vain kansakunnat tekevät historiaa, viime kädessä, vaikka sotien keskenään. Meidän on sen sijaan ryhdyttävä tekemään ihmiskunnan historiaa, ei vain sanoissa, puheissa, kirjoissa ja mitä moninaisimmissa tarinoissa vaan reaalisesti niillä ehdoilla, jotka biosfääri meille asettaa, ja jotka on määritetty ensikerran YK:n Agenda2030 ja 17 kehitystavoitteessa. Se on rauhanrealismia.
Niinpä Niinistö on jo pitkään heiluttanut korkealla oikeassa kädessään lippua ”lisää aseita ja sotavoimaa Suomeen ja Eurooppaan” ja nyt sitten nostanut vasemman käden lipun aristellen ja varovasti näkyviin. Lippuun on kirjoitettu ”Helsingin henki – elähdyttäköön se koko maailmaa”.
Erinomaista, mutta Helsingin hengen on saatava aivan uusi mittakaava ja sisältö. Kas, kun ihmiskunnan haaste on aivan toista luokkaa kuin keskenään nahistelevien kansakuntien itseymmärrys antaa nyt myöten.
Ihmiskunnan haaste, tiivistetysti: Aina kun tuotamme jonkin hyödykkeen, tuotamme samalla välttämättä jätettä. Aina kun käytämme energiaa – mitä tahansa energiaa – tuotamme samalla hyödytöntä ja vahingollista energiaa, hukkalämpöä. Tämä on luonnonlaki. Me emme koskaan tuota yksityistä voittoa emmekä julkista ylijäämää vaan alati yksityistä tappiota ja julkista alijäämää suhteessamme luontoon.
Kansantuote ja sen kasvu kulkevat nyt käsikädessä energian kulutuksen ja sitä kautta pakosti syntyvän hukkalämmön kanssa. Jos oletamme edes runsaan 2% vuosittaisen BKT:n kasvun, niin muutamassa vuosisadassa maapallomme alkaa kirjaimellisesti kiehua sen saavuttaessa 100 C° pintalämpötilan.
Sitä emme varmastikaan halua. Meillä on kuitenkin vastattavana pian lähes 11 miljardia ihmistä ja biosfääri kaikkinensa. Se tarkoittaa radikaalia luontoresurssien käytön rajoittamista ja niiden uudelleenjakoa sekä kansakuntien välillä että kansakuntien sisällä.
Miksi siis varautua sotaan, kun varustautuminen rauhaankin tulee olemaan ponnistus, joka tulee vaatimaan kaikki ne henkiset, taloudelliset ja materiaaliset voimavaramme mitä biosfääri suinkin kestää?
Toivoisinkin, että presidentti Niinistö vihdoin, nyt virkakautensa päättyessä, asettuisi kannattamaan tätä rauhanrealismia viime vuosisataisen sodanrealismin sijaan. Se on edellytys MTYK – kokouksen onnistumiselle vuonna 2025.
Kirjallisuutta
Murphy, T. 2021. Energy and Human Ambitions on a Finite Planet Assessing and Adapting to Planetary Limits, eScholarship, University of California
https://escholarship.org/uc/energy_ambitions