Minulla oli mahdollisuus Jyväskylässä ja Helsingissä osallistua Ammatillisen koulutuksen kehittämisyhdistyksen, AMKE ry:n ja lukioväen yhteisön Prolukio ry:n seminaareihin, jotka sattuivat peräkkäisille päiville viime viikolla. 

Molemmissa seminaareissa oltiin – ja syystä – syvästi huolissaan rahoituksen roimasta heikkenemisestä, mutta samalla etsittiin ulospääsyä tilanteesta. Keskusteluissa nousi kuitenkin esiin myös periaatteellisia näkökohtia, joita halusin kommentoida HESArin mielipidesivulla. Toimitus ei kuitenkaan katsonut aiheelliseksi julkaista kirjoitustani, joten laitan sen tähän alle.

 

Miksi vain kirjoittamalla ylioppilaaksi?

Viime viikolla sekä ammatti- että lukioväki pitivät omat koulutuspoliittiset seminaarinsa. Amke ry:n ja Prolukio ry:n seminaareissa vaikeroitiin rankkojen taloudellisten leikkausten seurauksia käytännön koulutyöhön.

Ammattikoulutusväki oli silti asennoitunut viemään läpi vaikean ja haastavan reformin laatimalla itselleen tavoiteohjelman. Siinä asetetaan ammatillisen koulutuksen tavoitteeksi ”yleissivistynyt osaaja”.

Siten lukioita erottelevaksi piirteeksi ei enää riittäisi ”yleissivistävä oppilaitos”. Lukioväellä olikin mietittynä kaksi vaihtoehtoa: sivistys akateemisena sisältönä tai itseisarvona.  Nämä molemmat viittaavat suoraan kauas klassiseen maailmaan: Ihmisen ideat tulevat joko taivaasta tai syvältä ihmisluonnosta. Kolmas vaihtoehtohan on, että ideat kehittyvät niin ihmisen keskinäisessä kuin ihmisen ja luonnon välisessä vuorovaikutuksessa, työssä.

Tämä kolmas vaihtoehto ratkaisee positiivisella tavalla tiedon ja taidon välisen vastakkaisuuden, johon koululaitoksemme aatehistoriallinen kaksijakoisuus – lukio/ammatillinen, yliopisto/ammattikorkeakoulu – pitkälti perustuu. Tiedon tuottamisen ja sen pätevyyden arvioinnin taidot toisaalta ja toisaalta taidon käyttämisen kautta syntyvä tieto ovat sisaria, eivät sisarpuolia keskenään. Yhteinen avain on metodinen sivistys,  learning by making, tuottamalla oppiminen.

Miten tällöin saisimme ylioppilaskirjoitukset palvelemaan parhaalla mahdollisella tavalla korkea-asteen koulutusta ja työelämää? Lukiolaiset voisivat jo lukioaikana tehdä tieteellisiä, taiteellisia ja teknisiä tutkielmia, joista koostuisi itse kullekin oma hankekansio. Sen kanssa voisi sitten hakeutua joko korkea-asteelle tai työelämään. Sama mahdollisuus ja oikeus olisi tietysti myös ammatillista opintopolkua etenevillä.

 

Matti Vesa Volanen

Emeritus koulutustutkija,PsT