Presidenttiehdokkaamme Li Anderssonin kampanjanavaus tapahtui viime tiistaina entisellä Leipätehtaalla Helsingissä salintäyden yleisön edessä. Mukana keskustelemassa oli myös Erkki Tuomioja ja Ulkopoliittisen instituutin tutkija Emma Hakala.
Suomi 1990 -luvulla
Käydyn keskustelun keskeisiä iskusanoja olivat: ihmisoikeudet, oikeudenmukaisuus, tasa-arvo, monenkeskisyys, sääntömääräisyys, johdonmukaisuus, eksistentiaaliset uhkat, rauha.
Keskustelu käytiin ikään kuin eläisimme vielä 1990 -luvulla. Historia on päättymässä, liberaalidemokratia on voittanut ja antanut kaikille kansakunnille mallin toimia, haluavatpa he sitä tai eivät. Ihmisoikeudet, oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo on jo määritelty kansakuntien ja kansalaisten kesken olettaen, että luonto, sisäinen ja ulkoinen, antaa rajattomasti myöten – siis ikään kuin työllä ja tuotannolla, reaalisella luontosuhteellamme, olisi vain ulkopuolinen, näiden tavoitteiden mahdollistajan tehtävä.
Se on 1990 -lukulaista ihanteellisuutta, jonka laskua nyt maksamme Ukrainassa.
Ekologinen realismi
- Yksikään kansakunta ei pysty yksin ratkaisemaan meitä uhkaavia eksistentiaalisia uhkia – ydinsotaa, ilmastokatastrofia, lajikatoa. Vain kansakunnat ihmiskuntana pystyvät siihen. Ihmiskunnan historia on nyt vasta alkamassa.
- Eksistentiaalisten uhkien ratkaiseminen tulee vaatimaan kaiken mahdollisen tiedon, taidon, historiallisen kokemuksen sekä mitä moninaisinta solidaarisuutta ja kärsivällistä suvaitsevaisuutta kaikilta ja kaikkialla. Kansalaisten ja kansakuntien historialliset kokemukset, tiedot ja taidot ovat välttämätön osa yhteistä ratkaisuamme. Niin kansalaisten kuin kansakuntienkin moninaisuus on ratkaisupolun löytymiselle ehdoton edellytys, ei uhka.
- Emme voi puhua oikeudenmukaisuudesta, tasa-arvosta ja ihmisoikeuksista vain ihmisten ja kansakuntien välisinä ehdottomina, rajoittamattomina tavoitteina. Suhteemme luontoon, niin ulkoiseen kuin sisäiseenkin, määrittää nyt realismin. Tämä ekologinen realismi asettaa ehdot niin liberaaliselle demokratialle kuin ulkopoliittiselle realismillekin. Edessä on kohtuutalouden (degrowth) ja ekologisen oikeudenmukaisuuden yhteensovittaminen muuttamalla radikaalisti luonnonvarantojen jakautumista niin kansakuntien kesken kuin kansakuntien sisälläkin.
- Jotta meille itse kullekin kehittyisi ja muodostuisi realistinen käsitys luontosuhteemme asettamista ehdoista, meidän tulee kaikkien olla mukana päättämässä mitä, miksi, miten, missä ja milloin tuotetaan ja kuinka mahdollinen ylijäämä hyödynnetään. Ekologinen realismi edellyttää ekologista demokratiaa.
- Emme elä Ihmisaikakautta (Anthropocene) vaan pääoma-aikakautta (Capitalocene). Luontosuhteemme on määritetty yksityiseksi (privat). Meillä on oikeus käyttää (Usus), nauttia (Fructus) ja tuhota (Abusus) luonnonvarantojamme tahtomallamme tavalla.
- Tämä liberaalidemokratian ihanne, siihen tukeutuvat valtiomuodot ja niitä toteuttava kansakuntien keskinäissuhteita määrittävä ulkopoliittinen realismi – voima vastaan voima – ovat nyt törmänneet voimiin, joita ne eivät pysty ylittämään – nimittäin luonnonlakeihin, siis ekologiseen realismiin.
- Ekologinen realismi haastaa liberaalidemokratian. Luonnon yksityistämisen on rajoituttava luonnon käyttämiseen ja nauttimiseen (usufruct) niillä ehdoilla, jotka luonnon kestävä uusintaminen meille määrittelee. Luonnon omaksuminen, omaksi ottaminen, siis omistusoikeus, on siis oikeutta käyttää ja nauttia luonnosta tuhoamatta sitä (usufructuary). Luonto on meillä lainassa lapsiltamme.
- Globalisaatio ei perustunut reilun (fair) kaupan periaatteille, vaan siirsi ja siirtää vieläkin ”edullisia” resursseja – leipää, työtä, energiaa, raaka-aineita – Etelästä Pohjoiseen. Vaihtoehtona ei voi kuitenkaan olla anarkia ja voima vastaan voima -politiikka, kuten ulkopoliittinen realismi opettaa. Monenkeskisyys edellyttää myös taloudellisten sääntöjen uusimista yksinapaisten, hegemonististen sääntöjen sijaan.
- Ekologisen realismin kannalta kaikki asevaraiseen turvallisuuteen tukeutuminen on pois demokratialta, ekologiselta demokratialta. Jos ulkopoliittisen realismin pohjalta törmäämme kansakunnittain anarkisesti ja voima vastaan voima -politiikalla ekologisiin realiteetteihin edessä on miljardien ihmisten ja ekosfäärin tuhoutuminen joko ydinsota- tai luontokatastrofien seurauksena.
Suomen paikka maailmassa 2030 -luvulla
Maapallon suuren enemmistön kannalta Suomi on nyt osa ongelmaa, ei sen ratkaisua. Suomi ei voi yhtä aikaa toimia pohjoismaisen demokraattisen perinteen jatkajana ja olla mukana Pohjoisen Lännen eturintamamaiden (frontier states) Mustalta mereltä Jäämerelle yltävässä ketjussa estämässä ekologisen oikeudenmukaisuuden toteuttamista.
Siten:
- Suomen on ryhdyttävä katsomaan Etelästä Pohjoista Länttä. On siis asetuttava ekologisen realismin ja demokratian sanansaattajaksi ja sen eteenpäin viejäksi.
- Suomi, kahden eurooppalaisen kulttuuriperinnön uudelleenkohtaamispaikkana, jatkaa ETYK:in hahmottelemalla kehityslinjalla kutsumalla kokoon maailman turvallisuus- ja yhteistyökongressin vuodeksi 2025 edistämään YK:n Agenda2030 ja 17 kehitystavoitteen toteutumista.
- Suomi ja Pohjoismaat edistävät määrätietoisesti ekologista demokratiaa.
- Suomi ja Pohjoismaat ryhtyvät hahmottelemaan Euroopalle sellaista turvallisuusarkkitehtuuria, joka tekee NATO:n tarpeettomaksi.
- Suomi ja Pohjoismaat rakentavat laaja-alaisesti yhteistyötä pohjoismaisten ja Etelän/Idän kansalaisliikkeiden kanssa kehittääksemme filosofian ilman rajoja maapallon ja ihmiskunnan tulevaisuudesta.
Li Andersson julistautui seuraavaksi KOKO kansan presidentiksi. Kansallista ulkopoliittista yksimielisyyttä ovat kaikki ehdokkaat korostaneet. He ovat myös korostaneet ulkopolitiikan tilannesidonnaisuutta, sitä on tehtävä tässä ja nyt. Koko kansan presidentin on kuitenkin – mielestäni – rakennettava pitkää, suurta linjaa kansakunnalle, tässä ja nyt.
Suomen ulkopolitiikan pitkä linja alkoi Pax Russica:lla 1800 -luvulla, muuntui Pax Finlandia:ksi toisen maailmansodan jälkeen. Se eikä Pax Paneuropana sopinut yhteen Pax American:n kanssa, joka puolestaan ei näy nyt sopivan yhteen Pax Urbanica:n kanssa.
Päivittäkäämme S. G. Elmgrenin (1848) klassisia sanoja: Olemme saaneet nähdä, kuinka Suomen mielipiteet ovat kääntyneet uuteen suuntaan. On aika, jolloin vapauden asia ja kansojen välinen solidaarisuus asetetaan vastakkain. Se on luontoa tuhoavien voimien keksintöä, vaikka nyt tiedämme, että ne kaksi ovat saman isän ja äidin lapsia.